Mä oven avaan, en henkeä saa

Sunnuntai. Masentaa seuraavan viikon varsin tiukka aikataulu, johon lisäksi kuuluu YLPAn tentti ja kaiken lisäksi Y:kin lähti. Tosin onneksi mies tietää mistä naruista se mua vetää, käytiin nimittäin kaupassa aamupäivällä (tai siis Apsilla, herranjestas miten paljon ihmisiä siellä oli! Isänpäivänä kaupat kiinni ja jengi ihan sekasin) ja haettiin mulle glögiä ja jätskiä. Glögi on käytännössä ainut joulufiilistelyjuttu, jonka mä sallin jo lokakuussa (toinen on mahdollisesti joulutortut, mut vaan koska ne on niin hyviä!).

Anysay, sen lisäksi että katoin Olipa kerran -sarjaa (nyt puhutaan siis siitä satusarjasta, suosittelen lämpimästi), katsoin myös suomalaisen Sooloilua -leffan. Siinä on niin nerokkaita reploja, varsinkin Kristiina Elstelän esittämän Lea Abrahamssonin suusta kuultuna. Ehdottomasti kaikkien aikojen paras on kuitenkin Lean elämänneuvot. Miehille se on suhtyksinkertainen "Älä koskaan petä vaimoasi", mutta naisille se on aivan loistava: "Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku." Noh, pannukakkua ei tullu enää paistettua (olihan mulla purkillinen jätskiä jo valmiiks edessä, ja kuka perhana sitä pannaria sitten söis), mutta neuvon ideana on tehdä jotakin, eikä jäädä lamaantuneena paikoilleen.

Tuloksena sängyssä uudet, puhtaat Ivana Helsinki for Luhta Home -lakanat. Astianpesukone ja pyykinpesukone pyörimässä ja kynttilät sytytettyinä, sekä Patologian prujut nenän edessä (onpa rakeisia kuvia...).

Olin viime viikolla perjantaina ja lauantaina töissä, ja kun mietiskelin että mitä hurjaa me puuhattais lauantaina saapuvan Y:n kanssa illan ratoksi, niin kävin sitten hakemassa palapelin. :D Kyllä siinä vierähti sellaset viitisen tuntia (paloja oli 500 ja se oli oikeesti aika vaikee!), ja totuuden nimissä viimoinen tunti meni jo hieman kiroillessa, mutta valmiiksi se tuli. Meidän perheessä ei luovuteta!

Samalla kun kävin Suomalaisesta Kirjakaupasta hakemassa palapelin, hain myös Safkaa -kirjan. Kyseessä on siis Alexander ja Hanna Gullichenien kirjoittama kirja (tässä myös niiden aika ihana blogi), josta oon lukenu ihan hirveesti positiivista vaikka mistä keskustelupalstoilta ja blogosfääreistä. Nopealla selailulla ohjeet vaikutti kivoilta, ja erityisesti muhun vetos sellaset vähän käsinkirjoitetunolomaiset kommentit osassa resepteistä, koskien vaikkapa tarjoiluvinkkejä tai vaikka avokadon "kuorimisen" helpottamista.

Erityisesti tota ylläolevaa avokadopastaa on kehuttu ja parjattu, joten onhan sitä nyt kokeiltava. Seuraavan kerran siis kun teemme Y:n kanssa ruokaa (tosin sitten tähän on lisättävä lihaa... pohdin maustamattomia kanasuikaleita, mutta saas nähä mitä laitetaan), on tämä agendalistalla.

Sellasta sunnuntai-iltaa. Aluksi se oli tyhmä ja kurja, koska niinkuin Y:lle sanoin, aina kun se lähtee "Mulla jää käteen vaan sotkuinen koti ja tyhjä kolo sydämessä", mutta positive thinking! Perjantaina nähdään jo, kun lähden kohti pääkaupunkiseutua terveyskeskuspäiville harjoittelemaan (kuuntelemista), ja kynttilät on kivoja.

PS: Ja se välitenttikin meni ihan kiitettävän hyvin... :)

Paha mieli netistä ostettuna

Mä oon suhteellisen huono pitämään mun puolia. Y tuppaa sanomaan, että jos mä oisin puu, ja joku törmäis muhun, niin mä silti pyytäisin anteeksi. Tää ei tarkota, ettäkö mun yli vois kävellä ihan miten sattuu, mutta mun on esimerkiks vaikee sanoo kellekään ei, ja jos joku tekee mulle pientä vääryyttä, niin mä yleensä oon tullu siihen tulokseen, että pääsen helpommalla kun vaan hyväksyn kohtaloni.

parit superkivat kehykset kavereiksi jo olemassaoleville

sisällä olevat kuvat ostin Taikin joulumyyjäisistä toissajouluna

Tilasin helmikuun alussa Urban Outfittersilta paketin. Odotin sitä vaikka kuinka pitkään saapuvaksi, ja sitten huomasin linkin sähköpostissani, josta pystyi seuraamaan paketin kulkua. Huppista, se oli tullut Kuopioon 14. helmikuuta, ja nyt elettiin jo maaliskuun alkua. Mitään ilmoitusta asiasta ei ollut tullut. Yritin ottaa yhteyttä Urban Outfittersiin. Sieltä ei tullut mitään vastausta. Kävin postissa. He eivät tienneet mitään paketista. Sitten tajusin lähettää firmalle joka hoiti kuljetuksen sähköpostia. "Joo me ollaan lähetetty ne postin kautta, eli en tiiä miks sulle ei ole tullut postipakettia." Aha. Kävin uudelleen postissa, mutta ei ne vieläkään tienny mitään. Tässä vaiheessa mulla meni totaalisesti hermo ja nyt soitin kuljettaneelle firmalle, että MITEN voi olla, että ne ei tiedä mistään mitään. "No täällähän ne on koko ajan ollu, ja jos et tuu ylihuomiseen mennessä hakemaan, me lähetetään ne takaisin Englantiin." Aha taas. Eilen kävin paketin hakemassa, ja onneksi kaikki oli aikalailla sitä mitä haluttiin, vaikka kyllä vähän murisutti.

maailman paras ostos, maatuska-munakello!

no onhan se nyt pirun hieno! :D

Samaan aikaan helmikuussa tilasin myös seinätarran. Siitäkään ei ollut kuulunut mitään! Tiedustelin tätä samaan aikaan kun olin toista kertaa yhteydessä UO:ta kuljettavaan firmaan, ja olin aika hiilenä. Kun myös tässä tapauksessa minulle ilmoitettiin, että a) seinätarra oli lähetetty jo takaisin Saksaan b) jos haluan että se laitetaan uusiksi Suomeen pitäisi minun maksaa 20 euroa, mulla musteni silmissä. :D Miten voi tällä lailla kusettaa asiakasta?! Lähetin vastaussähköpostissani lyhyen ja ytimekkään viestin, jossa ilmoitin, että koska en ole saanut minkäännökäistä ilmoitusta heiltä tai DHL:ltä, jonka olisi pitänyt tarra toimittaa, en aio maksaa senttiäkään ja haluan että tarra toimitetaan minulle ovelle. Takaisin tuli anteeksipyytelevä viesti, jossa minulle luvattiin toimittaa tarra mahdollisimman nopeasti.

vuosipäivälahja Y:lle: maailman hienoin teeppari, myös sen mielestä!

Mä harvoin tilaan yhtään mitään netistä, koska nimenomaan tällaiset tapahtumat mua pelottaa; joku voi kusettaa, tuote voi hävitä, mennä rikki... Ja nyt kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin jotain tilaamaan, saan kaksi huonoa kokemusta kerralla. :D Jäänee siis viimeiseksi kerraksi ainakin ulkomaisten firmojen kanssa, möyh. Nyt vielä kun saan tuon allaolevan kuvan ripustettua seinälleni, niin sitten voin rauhassa hengähtää. :D

Tämän päivän valitukset tarjosi Urban Outfitters, dpd, k&l Wall Art ja DHL.

kuvat: memyselfandI ja Wall Art

Testing testing, one two three

Olkoon tämä nyt ensimmäinen postaus toivottavasti aika monesta tulevasta. Toivon tästä blogista mulle väylää kirjoittaa ajatuksia ylös sitä mukaa ku niitä (muka) tulee. Tässä on tapahtumassa niin hulluna kaikkea uutta, että musta alko tuntua siltä, että jotain väylää tarvitaan. Toivon tästä myös, tulevaisuudessa, kavereille mahdollisuutta kuulla lisäjuttuja mun elämästä ja ehkä myös eri näkökulman kautta. (joojoo, kyl mä viel soittelen teille!)

Oon kerran aiemminkin "aloittanut" blogin pidon, mut eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Toivottavasti tästä nyt sit tulee, (mitä, jompi kumpi vai?) no jotakin muuta. Mahdollisesti ja toivottavasti joku lääketieteestä kiinnostunut saa tästä inspistä elämäänsä ja sen helvetin läpikahluuseen, minkä ite kävin läpi. Jos vaan jaksan pitää tätä pystyssä. :D Kirjat lähtivät tänään tilaukseen, sormet syyhyäisi päästä niitä selailemaan ja vähän tutkiskelemaan. Onko ketään muuta, jota ihastuttaa uusien kirjojen tuoksu? Aah, se on kyllä ehdottomasti omalaatuinen. Ja sitten se tieto, että näiden kirjojen omaksi saamiseksi on uhrannut niin kyyneliä, hikeä kuin jopa verta, niin no, se entisestään kohottaa niiden arvoa. Kiitos siis Galenos että opetit minulle nöyryyttä, sinua ei silti tulla kaipaamaan.

Kuulemma pitäis antaa jotain perustietoja. Noh. Oon elokuussa 22 täyttävä neitokainen, ja ehkä kaikkein jännintä tällä hetkellä on se, että edessä on muutto suurelta pääkaupunkiseudulta jännittävään Kuopioon. Miksi? No LÄÄKETIETEEN vuoksi. Mä yritin 4 vuotta. Se tuntu pidemmältä ku ihmisikä. Mä en aio kuvailla sitä helvettiä sen pidemmin nytten, kun sanomalla vain, että sitä se oli. Nyt on siis edessä asunnon osto, joka on vähintää yhtä jännittävää. Pankista sanoivat okgo lainalle, joka ei ole mielettömän iso, mutta joka kuitenkin on summalle, jota ei tällainen pieni mieli kykene käsittämään millään tavalla. Se ei ole mitään kouriintuntuvaa. Vuokra voi maksaa 1000€, pitkä matka voi maksaa 3000€, mutta sitä suuremmat summat ovat mulle täysin käsittämättömiä. Kuitenkin, tänään soiteltiin asunnonvälittäjille, jotta huomenna pääsisi niitä käsittämättömän summan kohteita vähän katselemaan. Ensimmäinen, jolle soitin, oli todella epäkohtelias ja aloitti puhelun sanomalla, että tätähän ei siis vuokrata ja ignoroi täysin, kun yritin sanoa, että olen ostopuuhissa. Toinen jolle soiti, keskeytti puheeni mahdollisestä näytöstä kysymällä "Ootkohan soittanu väärään numeroon? Onkohan sun isäs paikalla?" Voi terve, en tiennykään että kuulostan NOIN nuorelta. :D Ilmoitin sitten ystävällisellä äänensävyllä, että olin kyllä ostopuuhissa, mutta tämä jääkin tähän, kiitoskuulemiin. No, huomenna sitten nähdään millaisia asuntoja siellä Kuopiossa oikein on. Jännittää hieman, voihan olla että huomenna valkkaan mun tulevan kodin seuraavaksi ainakin kuudeksi vuodeksi, hihii.

Olkoon tää nyt alku, jolle toivottavasti seuraa jatkoa. :)