Mä oven avaan, en henkeä saa

Sunnuntai. Masentaa seuraavan viikon varsin tiukka aikataulu, johon lisäksi kuuluu YLPAn tentti ja kaiken lisäksi Y:kin lähti. Tosin onneksi mies tietää mistä naruista se mua vetää, käytiin nimittäin kaupassa aamupäivällä (tai siis Apsilla, herranjestas miten paljon ihmisiä siellä oli! Isänpäivänä kaupat kiinni ja jengi ihan sekasin) ja haettiin mulle glögiä ja jätskiä. Glögi on käytännössä ainut joulufiilistelyjuttu, jonka mä sallin jo lokakuussa (toinen on mahdollisesti joulutortut, mut vaan koska ne on niin hyviä!).

Anysay, sen lisäksi että katoin Olipa kerran -sarjaa (nyt puhutaan siis siitä satusarjasta, suosittelen lämpimästi), katsoin myös suomalaisen Sooloilua -leffan. Siinä on niin nerokkaita reploja, varsinkin Kristiina Elstelän esittämän Lea Abrahamssonin suusta kuultuna. Ehdottomasti kaikkien aikojen paras on kuitenkin Lean elämänneuvot. Miehille se on suhtyksinkertainen "Älä koskaan petä vaimoasi", mutta naisille se on aivan loistava: "Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku." Noh, pannukakkua ei tullu enää paistettua (olihan mulla purkillinen jätskiä jo valmiiks edessä, ja kuka perhana sitä pannaria sitten söis), mutta neuvon ideana on tehdä jotakin, eikä jäädä lamaantuneena paikoilleen.

Tuloksena sängyssä uudet, puhtaat Ivana Helsinki for Luhta Home -lakanat. Astianpesukone ja pyykinpesukone pyörimässä ja kynttilät sytytettyinä, sekä Patologian prujut nenän edessä (onpa rakeisia kuvia...).

Olin viime viikolla perjantaina ja lauantaina töissä, ja kun mietiskelin että mitä hurjaa me puuhattais lauantaina saapuvan Y:n kanssa illan ratoksi, niin kävin sitten hakemassa palapelin. :D Kyllä siinä vierähti sellaset viitisen tuntia (paloja oli 500 ja se oli oikeesti aika vaikee!), ja totuuden nimissä viimoinen tunti meni jo hieman kiroillessa, mutta valmiiksi se tuli. Meidän perheessä ei luovuteta!

Samalla kun kävin Suomalaisesta Kirjakaupasta hakemassa palapelin, hain myös Safkaa -kirjan. Kyseessä on siis Alexander ja Hanna Gullichenien kirjoittama kirja (tässä myös niiden aika ihana blogi), josta oon lukenu ihan hirveesti positiivista vaikka mistä keskustelupalstoilta ja blogosfääreistä. Nopealla selailulla ohjeet vaikutti kivoilta, ja erityisesti muhun vetos sellaset vähän käsinkirjoitetunolomaiset kommentit osassa resepteistä, koskien vaikkapa tarjoiluvinkkejä tai vaikka avokadon "kuorimisen" helpottamista.

Erityisesti tota ylläolevaa avokadopastaa on kehuttu ja parjattu, joten onhan sitä nyt kokeiltava. Seuraavan kerran siis kun teemme Y:n kanssa ruokaa (tosin sitten tähän on lisättävä lihaa... pohdin maustamattomia kanasuikaleita, mutta saas nähä mitä laitetaan), on tämä agendalistalla.

Sellasta sunnuntai-iltaa. Aluksi se oli tyhmä ja kurja, koska niinkuin Y:lle sanoin, aina kun se lähtee "Mulla jää käteen vaan sotkuinen koti ja tyhjä kolo sydämessä", mutta positive thinking! Perjantaina nähdään jo, kun lähden kohti pääkaupunkiseutua terveyskeskuspäiville harjoittelemaan (kuuntelemista), ja kynttilät on kivoja.

PS: Ja se välitenttikin meni ihan kiitettävän hyvin... :)

No school, no life! Or was it the other way around...

Toi ensimmäinen lause oli Prahassa isona plakaattina erään yliopiston edessä. Silloin olin tavallaan samaa mieltä, nyt olen ehkä vähän... eri mieltä. :D

No jospa sitä kertois vähän että mitäs kaikkea tässä elämässä on meneillään... Ja tällä tietty tarkoitan koulunkäyntiä (kröhöm) ja kursseja. Mulla oli jo etukäteen tiedossa että kakkosen syksy tulee olemaan iisi, paljon helpompi kuin fuksivuoden, mut jotenkin tuli silti yllätyksenä tää koulun vähyys. Tietysti tää ois nyt tarkoitettu siihen, että me ahkerat kakkospalleroiset luettaisiin aivot ruvella, tehtäis valmiiksi syväreitämme tai muulla tavoin osoittaisimme ahkeruutta. Nooooo... Not my style :D Tosin oon yrittäny vähän parantaa tapojani!

Meillä pyörii tällä hetkellä siis käytännössä kolme kurssia, ensimmäisenä kerrottakoon mielenkiintoisimmata eli Lääketieteellisestä YleisFysiologiasta. LYF aiheuttaa mulle kuitenkin jonkin sortin kakomisrefleksiä paristakin syystä. Ensinnäkin kurssi kestää ikuisuuden, lopputentti on vasta joulukuun alussa (herranjumala). Onneks väliin on kuitenkin tajuttu iskeä välitentti. Toinen syy on kurssin Galenosmuistuttavuus. Aktiopotentiaali, sydämen toimintakierto ja tehtävät, hermoston rakenne ja toiminta... Yök. Aiheena mielenkiintoisia joo, mutta heti tulee mieleen ne kaikki kaameet päivät, jolloin istuin milloin missäkin kirjastossa tankkaamassa noita asioita päähäni. Mielenkiintoisinta antia tällä kurssilla on ehdottomasi ollut kyllä harkat: tähän mennessä ollaan kuunneltu toisiltamme sydänäänet, katseltu istuma-asennon kuormittavuutta selälle EMG-harkassa ja otettu toisiltamme EKG:t (alla minun, todiste siitä etten ole sydämetön, hehhehheh luoja miten huono vitsi). Tulevaisuudessa päästään vielä ainakin ottamaan toisiltamme verinäytteitä!

Samaan aikaan meillä on tässä menossa YLeisPAtologiaa. YLPA muistuttaa mun silmiinkorviin liikaa histologiaa ollakseen oikeesti mielenkiintoista. Hirveet traumat keväältä. Just kun mä kuulin päässeeni marjapuurosta, niin jännästi asiaan palattiin nyt syksyllä. Kun keväällä opeteltiin tunnistamaan terveitä kudoksia, olis nyt tarkoitus tunnistaa sairastuneita kudoksia ja ilmeisestiehkä niiden sairauksia...? Näin hyvin oon messissä. :D Valitettavasti tää tuottaa päänvaivaa, koska en vieläkään tunnista kudoksia terveenä, puhumattakaan että se onnistuis sairaina :D tää kurssi on tosin jääny jotenkin LYF:n varjoon (kappas, eihän meillä oo ollu YLPAn luentoja yli kahteen viikkoon...) mut ei kyllä oo tähän mennessä vakuuttanut. Tosin musta paremmat luennoitsijat kuin histologiassa, tai jotenkin itselleni sopivammat.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on VPL. Mitäs tästä kurssista nyt sanois... Mulla oli alussa vähän valitettava asenneongelma tän kanssa. Ideana on siis harjoitella potilaskohtaamisia erilaisissa tilanteissa ensin kurssitoveriparin kanssa, ja myöhemmin näyttelijän kanssa. Tosin musta tää kurssi tulee vähän liian aikaisin. Kakkosella tähän asennoituu vielä vähän pilipalikurssina, kun potilaskohtaamiset tuntuvat olevan hämärässä tulevaisuudessa. Mä myös jotenkin kuvittelin kaikkivoipaisesti omaavani loistavat potilaankohtaamistaidot, eli musta tää harjoitus oli totaaliturha. Kunnes edellisessä harkassa tuli tilanne, jossa piti lääkärinä kysellä "raskaana olevalta potilaalta" hänen liiallisesta alkoholinkäytöstä. Itse seurasin sivusta kun kurssitoverit kävivät tilannetta läpi ja täytyy kyllä sanoa että hienosti hoitui homma kotiin. Musta ihan järkyttyvän vaikea tilanne, enkä oikein olisi tuossa osannut toimia. Tai että. Miten kysyä ja neuvoa nätisti, liikoja syyttelemättä ja samalla kuitenkin painokkaasti, onhan kyse sikiön terveydestä, ja tietysti myös äidin. En ehkä olekaan niin loistavan osaava tässä kuin aluksi ajattelin... Lääkärin kuitenkin tulee olla paljon muutakin kuin vaan ihmisläheinen ja sosiaalinen; lääkäri on tietysti asiakaspalvelija, mutta hänellä on myös aimoannos tietoa, jota potilaalla ei ole, ja hän on velvollinen huolehtimaan potilaan hyvinvoinnista. Toinen, luennolla käyty esimerkki, oli miten toimia tilanteessa jossa potilas on jo käytönnössä päättänyt oman diagnoosinsa ja "tietää jo hoitonsa". Nykyajan netti ja palvelut tarjoavat hurjasti tietoa, josta kuitenkin kaikki ei ensinnäkään ole oikein (Wikipedia ei tiiättekö aina kerro totuutta) ja toisekseen lääkäri näkee asiayhteydet eri tavalla kuin potilas ja netti - siihen hänet on  koulutettu. Magneetti- tai muu kuvaus ei ole ilmaista, ja esim. röntgenkuva lisää tarpeettomana turhaan säteilyannosta. Joten, miten toimia? No siihen tässä nyt avaimia haetaankin.

Phuh, lauantaina jätän kuitenkin kaiken tämän taakseni ja suuntaan moikkaamaan Iso-Britannian kuningatarta ja hänen pihvinsyöjiään, onhan tässä oltu koto-Suomen kamaralla jo melkein kuusi viikkoa. Aika paeta.

PS: edellisyönä en saanut unta ja pyörinhyörin sängyssä vaikka kuinka pitkään. Tuloksena Nelly.comista ostettu kaheksankympin mekko. Onneks sen jälkeen alkoi unettamaan.

PPS: Onks väärin ottaa Lontoon matkalle mukaan mun uus ja upea New Yorkin opas? :D

toisiksi viimeinen kuva googlen kuvahausta

I has a new phone

Jeeeee, mun lelu on täällä (tai oli jo viime viikolla) ja eilisestä lähtien viimeinkin käyttökelpoinen. Ah ja oh, huokailen täällä sekä sen ihanuutta että sitä miten teknologisesti totaalisen kyvytön mä oonkaan. :D Siis ihan oikeesti, mun isäpuoli sanoi et toi puhelin on tarkoitettu blondeista blondeimmille. Ja mä olin ihan sormi suussa eilen. :D ja tänään luennolla yritin vähän whatsappata ja hups, yhtäkkiä avaankin Spotifyn ja sieltä alkaa kovaan ääneen soida Lana del Rey. Ihan kauhee hetki, ku mä yritän näppäillä kaikkia mahdollisia painikkeita ja mikään ei auta ja luennoitsijakin hiljenee ja kaikki katsoo. :D Jouduin nolona vaan nauramaan ääneen että "Sori, mul on uusi puhelin enkä osaa käyttää tätä yhtään!" Haha.

Nyt mä haluisin suojella tätä mun uutukaista lapsukaista elämän kolhuilta ja kauheuksilta. Joten tää tietysti tarvitsee suojat ja ah millaisia suojia halajaisinkaan. :D Nää seuraavat on niin makeita etten kestä, näin jossain tällaisia Kris Taten paitoja, mut ne oli musta vähän liian villejä, mut tällaisissa pikkukuorissa niin ööööööööö lämpenen. :)

Toinen mitä harkitsin oli ihan tavallinen nahkainen suojakotelo, joita löytyy esimerkiksi Costolta (ja varmasti kyllä monesta muusta, huomattavasti halvemmasta paikasta... sitä vaan yrittää toitottaa itelleen eettisyyttä, kestävyyttä ymsyms) Ja kolmannet suojat joihin mun huomio erityisesti kiinnitty oli jo jonkin aikaa sitten Natan WTD-blogissa esitellyksi tulleet Lastu-puukuoret. Eettistä, kestävää, suhteellisen halpaa... Ehdottomasti laitettava korvan taakse nämä!

Nyt vaan siis oottamaan, että mun pankkikortti ei itkis melkein ääneen joka kerta ku yritän maksaa itelleni edes lounasta yliopistolla. :D oi Hullujen Päivien palkka, sinua odotetaan kovasti.
kuvat otettu Kris Taten sivuilta ja Lastucasen sivuilta

My bucket list

Ajattelin itekin tehdä paljon blogeissa näkyneen julkisen bucket listin, toisin sanoen listan niistä asioista mitkä ehdottomasti haluan tehdä ennen kuin kuolen (kauhee ajatus!). Seuraavat asiat mä ainakin haluaisin tehdä...

mua harmittaa ÄLYTTÖMÄSTI etten tehny tätä Thaikuissa :(

ja vielä mielummin ihan yksin eikä tandemina

ihan oikea eikä mikää valelääkäri :D

Olipa kyllä superia huomata, että oon ehtiny jo tehdä monia asia tuolta, matkustanu moneen paikkaan ja toteuttanu monta juttua. Onko teillä jotain ihania juttuja joita ootte toteuttanu/haluatte ehdottomasti toteuttaa? Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille! :)

kuvat http://perfectbucketlist.tumblr.com/

Paha mieli netistä ostettuna

Mä oon suhteellisen huono pitämään mun puolia. Y tuppaa sanomaan, että jos mä oisin puu, ja joku törmäis muhun, niin mä silti pyytäisin anteeksi. Tää ei tarkota, ettäkö mun yli vois kävellä ihan miten sattuu, mutta mun on esimerkiks vaikee sanoo kellekään ei, ja jos joku tekee mulle pientä vääryyttä, niin mä yleensä oon tullu siihen tulokseen, että pääsen helpommalla kun vaan hyväksyn kohtaloni.

parit superkivat kehykset kavereiksi jo olemassaoleville

sisällä olevat kuvat ostin Taikin joulumyyjäisistä toissajouluna

Tilasin helmikuun alussa Urban Outfittersilta paketin. Odotin sitä vaikka kuinka pitkään saapuvaksi, ja sitten huomasin linkin sähköpostissani, josta pystyi seuraamaan paketin kulkua. Huppista, se oli tullut Kuopioon 14. helmikuuta, ja nyt elettiin jo maaliskuun alkua. Mitään ilmoitusta asiasta ei ollut tullut. Yritin ottaa yhteyttä Urban Outfittersiin. Sieltä ei tullut mitään vastausta. Kävin postissa. He eivät tienneet mitään paketista. Sitten tajusin lähettää firmalle joka hoiti kuljetuksen sähköpostia. "Joo me ollaan lähetetty ne postin kautta, eli en tiiä miks sulle ei ole tullut postipakettia." Aha. Kävin uudelleen postissa, mutta ei ne vieläkään tienny mitään. Tässä vaiheessa mulla meni totaalisesti hermo ja nyt soitin kuljettaneelle firmalle, että MITEN voi olla, että ne ei tiedä mistään mitään. "No täällähän ne on koko ajan ollu, ja jos et tuu ylihuomiseen mennessä hakemaan, me lähetetään ne takaisin Englantiin." Aha taas. Eilen kävin paketin hakemassa, ja onneksi kaikki oli aikalailla sitä mitä haluttiin, vaikka kyllä vähän murisutti.

maailman paras ostos, maatuska-munakello!

no onhan se nyt pirun hieno! :D

Samaan aikaan helmikuussa tilasin myös seinätarran. Siitäkään ei ollut kuulunut mitään! Tiedustelin tätä samaan aikaan kun olin toista kertaa yhteydessä UO:ta kuljettavaan firmaan, ja olin aika hiilenä. Kun myös tässä tapauksessa minulle ilmoitettiin, että a) seinätarra oli lähetetty jo takaisin Saksaan b) jos haluan että se laitetaan uusiksi Suomeen pitäisi minun maksaa 20 euroa, mulla musteni silmissä. :D Miten voi tällä lailla kusettaa asiakasta?! Lähetin vastaussähköpostissani lyhyen ja ytimekkään viestin, jossa ilmoitin, että koska en ole saanut minkäännökäistä ilmoitusta heiltä tai DHL:ltä, jonka olisi pitänyt tarra toimittaa, en aio maksaa senttiäkään ja haluan että tarra toimitetaan minulle ovelle. Takaisin tuli anteeksipyytelevä viesti, jossa minulle luvattiin toimittaa tarra mahdollisimman nopeasti.

vuosipäivälahja Y:lle: maailman hienoin teeppari, myös sen mielestä!

Mä harvoin tilaan yhtään mitään netistä, koska nimenomaan tällaiset tapahtumat mua pelottaa; joku voi kusettaa, tuote voi hävitä, mennä rikki... Ja nyt kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin jotain tilaamaan, saan kaksi huonoa kokemusta kerralla. :D Jäänee siis viimeiseksi kerraksi ainakin ulkomaisten firmojen kanssa, möyh. Nyt vielä kun saan tuon allaolevan kuvan ripustettua seinälleni, niin sitten voin rauhassa hengähtää. :D

Tämän päivän valitukset tarjosi Urban Outfitters, dpd, k&l Wall Art ja DHL.

kuvat: memyselfandI ja Wall Art