Tio tusen meter upp i luften ser jag allt så klart

Phuh. Tässä sitä ollaan matkalla taas, tällä kertaa (ööö, aina?) välinä on Helsinki-Kuopio, ja junan lähtöaikana oli 6:06. Siis ihan oikeesti, onko ihmisen tarkoitus herätä noin aikasin. No ilmeisesti voi olla, jos ei ole nukkunutkaan...

Kuten varmaan kaikkien, myös mun äiti sanoi mulle kun olin pieni (ja ehkä vähän isompikin...) että huominen tulee nopeammin jos vaan menee nukkumaan aikasin. Siis miks ei sama voi toimia toisinpäin, eli jos et mene nukkumaan, niin aika kuluis hitaasti? Käytännössä viime yön typerät tunnit meni itkiessä kohtaloni kovuutta ja sitä, miten aina olen lähdössä kaikkialta enkä ikinä tulossa mihinkään.

No johan on perkele. Näin maanantai-aamun aikaisina tunteina, ja useamman kahvikupposen vahvistamana, mä olen täynnä taistelutahtoa. Niinkuin rakas äitikultani mua eilen muistutti, mua vain pari vuotta vanhempana hän muutti tuhansien kilometrien päähän omasta perheestään, jättäen sinne myös lapsensa, lähteäkseen tuntemattomaan maahan jonka kieltä ei puhunut, joutuen käytännössä opiskelemaan oman ammattinsa uusiksi. Joo-o, omat ongelmat tuntuu aina isommalta, mut jonkinnäköistä perspektiiviä luulis tosta saavan. Miten ton jälkeen kehtasin silti vesistellä koko yön (ja miten Y jaksoi sitä kuunnella) no, siihen en pysty vastaamaan, mutta uus päivä uudet kujeet. Hyvä hetki muistuttaa itselleen oman elämänsä loistavista jutuista.

Praha

1. Mä oon just palannu kivalta reissulta mummin kanssa (ja saanu sellasen kulttuuriähkyn ettei tosikaan, vaikkakin oikein hyvässä mielessä) ja seuraava mahtireissu on jo tiedossa.

Krakova

2. Mulla on kyllä mahtava koulu. Tällä viikolla saan harjoitella verinäytteen ottoa, saan harjoitella potilaskohtaamista näyttelijän kanssa, saan lukea tenttiin. Koska minä PÄÄSIN haluamaani kouluun, toisin kuin hemmetin monet muut.

Dubrovnik

3. Mulla on maailman mahtavimmat kaverit. Kuopiossa mua oottaa sellanen ryhmärämä naisia, että oksat pois, jotka halailee mut puhki, jos vain pyydän, ja jotka tekee siitä paikasta mulle kodin. Helsingissä mua oottaa toinen ryhmärämä ihania naisia, jotka päästää mut niille brunsseilemaan, hakee mulle takkeja kun pyydän ja osaa valita just sopivia päivämääriä illalliskutsuilleen.

4. Mun perhe on yhtenäinen ja vahva, mä olen pitkästä aikaa puheväleissä mun isän kanssa ja mun maailman paras äiti tukis mua vaikka matkalle kuuhun ja takaisin.

5. Ja ei todellakaan vähäisimpänä. Mun miekkonen, joka valvoo mun kanssa melkein läpi yön vaan koska mä en haluu et huominen tulee, joka vakuuttaa mulle että elämä jatkuu vaikka sen ei ees haluis jatkuvan ja jonka luokse on helppo palata vaikka ei nähtäis kahteen viikkoon.

Ljubljana

Eiköhän tässä oo jo aika kasa avaimia onneen. Parempaa viikkoa myös teille. <3

kuvituksena omia kuvia toissaiselta reissulta, eli reililtä <3

Time is on your side now, not pushing you down

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa/tietää otsikkona olevan biisin. <3 Ajattelin hieman sepustaa mun ja mummin Damin matkasta. Kuviahan nyt on niin maan miljoona, mut en mä niitä tähän kaikkia läväytä, koska sormethan siitä tulis kipeeks jos ne kaikki a) latais tähän b) lukijana skrollailis läpi. :D Ajattelin viel sitten toisen postauksen verran laittaa kuvia ilman sen suurempia tekstejä. :) Tosiaan tää matka oli lahja mun vanhemmilta mun isoäidille ja mä pääsin vähän niinkun siivellä sitten matkustamaan mukaan. Voi kohtalon kurjuutta. :) Vähän jännitti lähtee kaksin mummin kanssa, koska viimeks ku ollaan kaksin matkattu mä oon ollu 13 vee ja aika erilainen, niin hyvässä kuin pahassakin. Oon kyllä tässä vuosien varrella tottunu matkustelemaan maman kanssa kahestaan ihan aikuisenakin, joten sinäänsä olin henkisesti valmistautunut. :D Monet mun ikäisistä ei vielä/enää halua matkustella vanhempiensa kanssa, mut mä oikeesti tykkään tosi paljon siitä ja noh, let's face it, lähtisin reissuun vaikka vieraan tyypin kanssa kunhan pääsisin reissuun. :D

jos huomaatte esim. tuolla vasemmalla talossa on ylhäällä tollanen koukku; noilla ne vieläkin nostaa tavaroita ylimpiin kerroksiin, ku talot on niin kapeita

Oltiin siis Damissa 4 päivää, ja yövyttiin varsin keskeisellä paikalla Hotel Banks Mansionissa. Hotellista on pelkkää positiivista sanottavaa, alakerrassa ilmainen baari, huoneessa tyynymenu, ja lisäks aamiainen ja heppu joka siellä aamiaisella valmisti ohukaisia ja munakkaita oli aivan loisto. Se ahisteli mua joka aamun ja melkein pakotti mut syömään aina vähintään yhen ohukaisen (kuulemma muistutin sen tytärtä ja sen vuoksi sille tuli syöttämispakko :D), siis aivan kamalaa tää mun elämä. Tarkoituksena oli vetää ihan rehellinen, nähtävyys- ja museopainoitteinen reissu, koska mummi ei ole koskaan ollut Damissa.

musta on niin ihanaa ku betoniporsaat on maalattu nätiks

Käytiin siis oikeesti tyyliin KAIKKI museot läpi. Tää kuulostaa nyt vähän siltä et mä kärsin, mut oikeesti tykkään hortoilla museoissa ja ihailla muiden tekemää taidetta. Mussa itsessäni ei ole minkäänlaista taiteen pilkahdustakaan. Lukuunottamatta sitä ainutta kertaa ku pääsin osoittamaan mun taiteellisuutta, eli 1. luokalla, jolloin piti suunnittella reppu johonki kisaan. Mun ehdotelma voitti, ja kai siitä jonkinnäköinen bagpack tehtiin (totuuden nimissä pitää sanoa, että kopioin piirtämäni kuvat matikankirjasta :DD). Rijksmuseum, eli hollantilaisten kansallismuseo, sisältää esim. hollantilaisten taiteilijoiden maalauksia, vanhoja nukkekoteja ja posliinia. Siellä sijaitsee myös kuuluisa Rembrantin Yövartio (holl. De Nachtwacht), upea isokokoinen maalaus, jota jäätiin tuijottelemaan pitkäksi aikaa. Käytiin myös van Goghin museossa (herra kuuluu mun lempimaalareiden joukkoon, harmi että mun lempimaalaus eli Almond Blossom oli tällä hetkellä USAssa lainassa :/), van Loonin ja Willet-Holthyisen kotimuseoissa (joissa näytettiin miten herrasväki asui aikoinaan), Rembrantin kotimuseossa (jälleen kerran hyvä esimerkki et kannattaako laittaa hitosti rahaa yhteen asuntoon, vaikka kuinka hieno oliskin ja että ei kannata elää yli varojensa vaikka kuinka olis hyvä maalari), Amstelkringissa eli Our Lord in the attick -nimisessä museossa (katolinen kirkko "tavallisen" ihmisen talossa, rakennettu siihen aikaan kun katolilaisuus oli Amsterdamissa kiellettyä), ihastelemassa vanhoja taloja Beginhof -nimisessä paikassa jossa oli ennen katolilaisia naisia, jotka eivät halunneet julistautua nunniksi mutta halusivat silti omistautua uskonnolleen. Lisäks käytiin noin miljoonassa muussa paikassa, joista yks "hauskimmista" oli tietysti punaisten lyhtyjen alue. :D Musta on vaan niin koomista, ku ensinnäki mummi veti siellä meillä komentoa ja käveli etummaisena, ja toiseks se miten miehet suhtautuu ikkunoissa pyöriviin naisiin. Se niiden ei-mua-oikeesti-ees-kiinnosta-katsoa-mut-mä-nyt-vilkaisen-ku-kerran-ollaan-täällä -vääntelehdintä on vaan äärimmäisen hupaisaa. :D

Rijksmuseumissa, toi mies oli ihan äärettömän hyvä piirtämään, jäin pitkäks aikaa seuraamaan

Ihan oman kappaleeni haluisin omistaa Keukenhofille. Se on valtava puutarha, jos sitä sellaiseksi edes voi sanoa, joka on täynnä kukkia. Amsterdamista sinne kestää vähän päälle tunti bussilla (tai siis joutuu ensin menemään bussilla lentokentälle ja sieltä sitten Keukenhofiin), mutta voi vitsi se on paratiisi maan päällä. Jos vaan olette Hollannissa välillä maaliskuu-toukokuu, niin älkää epäröikö vaan menkää! Meillä meni noin 3 tuntia tuolla, mut olis siel helposti saanu kulutettua vaikka pari tuntia lisääkin.

vähän erilaisia tulppaaneja; noi näyttää "karvareunuksisilta" mutta ei kyl ollu

Lisäks tosiaan käveltiin vaan ympäriinsä, koska Amsterdam tosiaan on kaupunkina aivan mielettömän kaunis, syötiin hyvin (kannattaa on pakko käydä syömässä indonesialaisessa ravintolassa kun on tuolla!) ja nautittiin. Shoppailtua tuli käytännössä ei ollenkaan muutamia tuliaisia lukuunottamatta, koska mun mummi ei oo niin innostunut kaupoissajuoksija ja mä puolestani yritin suojella mun pankkikorttia tekemästä hidasta ja tuskallista kuolemaa. :D Hintataso Damissa on suhteellisen samanlainen kun Helsingissä, mun silmiin varsinkin syöminen on jopa kalliimpaa. Jos on yhtä innokas museoissa kävijä kun me, kannattaa ottaa tällainen Museumkard (näitä saa turisti-infopisteistä, joista yksi sijaitsee teatterissa, älkää siis uskoko jos ihmiset sanoo teille että ei se piste täällä ole, aivan turistiluukun vieressä nimittäin myydään viime hetken lippuja teattereihin, mut kyl se vaan maar on oikee paikka, nimimerkillä etittiin sitä varmaan puol tuntia ku ihmiset johdatti meidät kerta toisensa jälkeen vääriin paikkoihin). Verrattuna esim. Pariisiin, jossa alle 25-vuotias EU:n kansalainen pääsee melkein kaikkiin museoihin ilmaiseksi, täällä museoissa käyminen on oikeesti kallista!

 

indonesialaisessa, kaikki syötiin pois ja kaikki oli äärettömän hyvää! ja tarjoilija ihan mieletön. mulla on ylhäällä tän paikan nimi ja laitan sen ens kerralal, suosittelen todella lämpimästi!

All in all, menkää Damiin. Onhan se nyt ihana. <3
ja koska kaikkia kummiskin kiinnostaa: ei, me ei todellakaan poltettu pilveä mummin kanssa tai syöty avaruuskakkuja. :D kamoon, mun mummi on 75!

apua mua jännittää julkasta oma kuva täällä. :D vaikka onhan tossa sivussa pieni kuva, mut tällänen mä nyt kummiskin oon... :)

I heart Amsterdam

I hear the call, and it comes from Amsterdam

Pahoittelen pidempää hiljaisuutta, tässä on ollut vaikka mitä ihmeellistä menossa. Viikonloppu meni totaalinollatessa ja ihanien ihmisten kanssa ollessa. Perjantaina kaverillani oli suuren luokan juhlat, joihin saapui ihmisiä aina etelästä asti. :D olipa hurjan mukavaa nähdä taas vanhoja lukukavereita, verrata erilaisia lääkiksiä (porukkaa oli Kuopiosta, Turusta ja Helsingistä, sekä muutama tuleva lääkisläinen!) ja muuten vaan jutustella. Kivat ihmiset tunnistaa siitä, että monen kuukauden näkymättömyydenkin jälkeen he vaan halaavat ja toteavat, että onpa sulla villi tukka. :D

Lauantain vietin sitten kotona maaten sohvalla ja katsellen aivan turhia televisio-ohjelmia. Ainut aktiivinen asia mitä tein oli roskien vieminen. :D Ihana fiilis, kun vaihteeksi sai viettää viikonlopun ilman, että tarvitsi lukea potea syyllisyyttä siitä ettei lue. Illasta kokoonnuimme porukalla mun luokse tekemään sushia, viisi tyttöä tekivät selvää suuresta määrästä sushia alta aikayksikön. Samalla suunnittelemme ensi kesää ja tärkeimpänä ensi kesän reilireittiämme! Jeeeeee, ihan superia. Mä en oo ikinä ollu reilaamassa, mutta monet mun kaverit kyllä on, ja ovat matkustusmuotoa suositelleet. Tarkoituksena on siis elokuussa viettää kolme viikkoa junan kyydissä Itä-Eurooppaa (muutamaa pikkuhyppäystä lukuunottamatta) ihmetellen. Jee, en jaksa odottaa, voikun kesä olisi jo sillä mallilla että voisi laskea päiviä reissuun. :) Voin jakaa reittimme myöhemmin, ja varmasti tänne tulee jossain vaiheessa lisää reilihypetystä, kiinnosti se teitä tai ei.

Sunnuntain vietinkin sitten samalla mallilla, eli mitään tekemättä paitsi että aikamoisen lenkin kävin vetäisemässä! Kuopiossa oli mitä ihmeellisin sää, aurinko paistoi ja linnut liversi ja tietkin ovat jo suurimmaksi osaksi sulia. Hiekkaa tosin on vielä kaikkialla, voisipa nekin jo puhaltaa pois. Anyway, en oo mikään juoksemisen suurin ystävä, joten kun GPS kertoi mun juosseen yli 10 kilsaa, olin aika huuli pyöreänä. :D

Mä oon hieman miettiny tän blogin kohtalua sitten kesäksi. Mites sitten kun a) asustelen Helsingissä, joten ei tarvitse siinä mielessä päivitellä b) olen töissä (teen kyllä syväreitä, eli syventäviä opintoja joten lääketieteen parissa pyöritään) mutta eipä oo kauheesti kerrottavaa, kun vaitiolovelvollisuus sitoo ja lisäksi ketä kiinnostaa se kun pyörittelen papereita päivästä toiseen. :D Asiaa pitää miettiä, ja jos on mielipiteitä niin anti tulla! Totta kai voin tehdä jotain lääkikseen valmistavia juttuja, mutta ei niistä riitä edes kesän joka viikolle. :)

Nyt tämä tyttö käy nukkumaan vain herätäkseen alle 6 tunnin päästä jotta voisi lähteä lentokentälle. Mulla on lentolippu Damiin, johon on merkitty mun ja mun mummin (kyllä, luitte oikein) nimet ja mä en todellakaan pelkää käyttää sitä! Ah ihanuutta. Joten palaillaan ehkä sen jälkeen, ajattelin tehdä vielä viimeisen-lukemisen-puserruksen-postauksen, toivottavasti kelepoo!

kuvat we heart it  

Oh doctor, but my fever is so high

Kärsin jatkuvasti kuumeesta. Nimittäin matkakuumeesta. :D Siihen eivät ole auttaneet mitkään lääkkeet, viimeisimpänä on kokeiltu lääkikseen pääsyä pitkäkestoisena antibioottikuurina (kuinkakohan monta tällaista vertausta saan ympättyä tekstiin :D). Voi vitsi.

Joululomalla keskusteltiin aiheesta äitini kanssa, ja pohdittiin että mistä jatkuva matkakuumeeni johtuu. Totta kai heti ensimmäisenä syyttävä sormi osoitti vanhempia ja heidän tapaansa matkustella useampia kertoja vuodessa. Äitini tosin käänsi koko jutun ympäri, ja sanoi minun tuijottaneen erilaisia matkaohjelmia jo silloinkin, kun en vielä kunnolla suomea puhunut. :D Huutelin äidille miten haluaisin mennä tuonne ja tuonne ja tuonne ja... No, siitä se lähti.

Matkustaminen on ollut mulla se todella kallis henkireikä. Se, että pääsee muutaman kerran vuodessa ulkomaille, tutustumaan uuteen kulttuuriin, näkemään muiden kaupunkien ja maiden historiaa. Oon elämäni aikana käynyt Venäjällä kahdesti (hihi, syntymän lisäksi) Tšekeissä, Unkarissa, Espanjassa, Portugalissa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Itävallassa, Puolassa, Bulgariassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Virossa, Thaimaassa, Intiassa ja Dubaissa. Huh. :D Kyllä sitä on tultu oma osansa maailman hiilidioksidipäästöistä aiheutettua, varsinkin kun osassa noista on tullu käytyä useammankin kerran. :D

Seuraavana toivelistalla on niin monta paikkaa, ettei pysy laskut tai ajatukset perässä. Alunperin olin ehdottomasti sitä mieltä, että lähden ensi joululomaksi Australiaan. Kävikin niin, että kuulin mielettömiä uutisia, ja kolme mun rakasta kaveria viettää kevään 2013 Jenkeissä varsin lämpimissä merkeissä... Saattaa siis olla, että matkakohde vaihtuu lennosta, ja idän sijaan suunnataankin länteen. :) Varsinkin Y on mieltynyt (mulle totaalisen käsittämättömästä syystä) kylmistä paikoista; Grönlanti, Huippuvuoret, Islanti... Itse näkisin seuraavina matkakohteina Iso-Britannian, Irlannin, Kreikan ja jos nyt haaveilemaan ruvetaan, niin kyllä mä näkisin itseni Uudessa-Seelannissa tai Aasian maita koluamassa.

Tällä hetkellä raha on vähän enemmän kuin pieni este, siitä on jostain syystä nyt huutava pula. :D Millään tavalla osallisena eivät ole olleet lukuisat juhlat, matkustamiset Helsinkiin, ja viimeisimmän miniloman aikana kyllä tehtiin vaikka mitä. :) Samalla tajuan, että mä oon herranjumala 22-vuotias, ja mulla on matkakohteita enemmän taskussa kuin monella aikuisella ihmisellä. Tästä nyt vaan on tullu elämäntapa. Sen verran elämäntapa, että vaikka rahaa on loppukuukaudelle noin 3 euroa per päivä (jaiks!) pääsiäislomalla on lähtö Amsterdamiin. :D

Mihin te haluaisitte matkustaa jos olisi mahdollisuus ja rahat? :) Vai onko muualla mustikka, kotona mansikka?

Dubai part II

Tosiaan, tämä postausraasu oli kadonnut tuhkatuuleen, mutta tässä se nyt (toivottavasti) tulee. Eli mitä tuolla kannattaa tehdä. No ensinnäki todellakin kannattaa käydä rannalla. :D Hiekka tuntuu ihanalta varpaissa, se on sellaista ihanaa hiekkaa, pientä muttei sellaista et se menis joka paikkaan (paitsi penaaliin! :DD). Ite käytiin parillakin rannalla, joista toinen sijaitsi ihan Burj al Arabin vieressä (nimeltään oisko ollu Jumeirah Beach Resort?) ja oli musta tosi paljon kivempi, ja toinen jossain ihan muualla, en ees muista missä, kun käytiin siellä vaan kerran. Siel kivemmalla rannalla oli tollanen pieni puisto, ja sieltä sai jotain ruokaakin, olkoonkin et pelkästään roskaruokaa ja mehuja. :D Ja näkymät oli kivat. Molemmat tollaset "yksityiset rannat" oli maksullisia, mut se maksu on näin länsimaalaisittain lähinnä näön vuoksi, puhe oli eurosta tai puolestatoista.

Ehdottomasti kannattaa käydä myös Burj Khalifassa(lla??), joka on maailman korkein rakennus tällä hetkellä. Torniin kannattaa, ja ehkä myös pitää, ostaa liput etukäteen, jolloin voit vaan kävellä jonottamatta suuremmin. Itse mentiin ihan illalla kun kaikki oli pimeää ja valaistu hienosti, mut luulen et päivällä tuolt olis aikamoiset näkymät. Kaikki ne suurensuuret pilvenpiirtäjät olikin sieltä ylhäältä vain kärpäsenkakkoja. :D Rakennus on tosiaan säälittävät 828 m korkea, mutta käymään pääsee vaan noin puoleen väliin. Kyllä se korkeanpaikankammoiselle Y:lle näytti olevan ihan tarpeeksi. :D

Käytiin myös aavikkosafarilla, mikä oli huuuuuuuisia! Jeepillä vaan ylös ja alas pitkin dyynejä. Mussa on vähän adrenaline junkie -vikaa, joten mä vinguin innosta. Se oli ihan mieletöntä ja meidän kuski viel teki hurjia käännöksiä ja kaasutteli vaan menemään. Oli ihan mieletöntä, enkä oo koskaan eläissäni kokenu tollasta vauhdinhurmaa. Reissun varasimme hotellimme kautta, ja sinne samaan paikkaan tuli erittäin paljon autoja, joten mä uskoisin et monilta hotelleilta pystyy tollasen varaamaan. Myös Air Finlandin kautta olis matkan voinut varata, mut silloin se olis ollu paljon kalliimpi. Aavikolla meiät vietiin sitten beduiinikylään, jossa syötiin perinteinen (no en TODELLAKAAN usko että oli kovin perinteinen. :DD) beduiinilounas, ja nähtiin sellainen hamevannetanssi ja napatanssia. :) Oli kyl siistiä, ja suosittelen lämpimästi.

Näiden lisäks tehtiin yksi kiertoreissu. Tällä käytiin katsastamassa Palmusaaret, joilla sijaitsee monen kuuluisuuden suhteellisen hienot kämpät, kuten Shakiran ja Robert Downey Jr:n. Maan tasalta siitä nyt on oikeesti aika vähän hyötyä käydä siellä, mut lentokoneesta ne näky ihan superhienosti! Kyseessä on tosiaan keinotekoiset saaret, jotka on tehty palmun muotoon. Kyseessä on kuulemma maailman suurin ihmisen keinotekemä saarerykelmä. :) Samalla nähtiin myös todella kuuluisa Burj al Arab, jota markkinoidaan maailman ainoana seitsemän tähden hotellina. Sinne ei tällaisia tavallisia nobodyje päästetä, joten saatiin ihailla sitä vaan ulkoapäin. Lisäks nähtiin seuraavan hotellin rakennusmaa. Kyseessä tulee kuulemma olemaan "maailman ainut kahdeksan tähden hotelli" ja se rakennetaan kokonaan vedenpinnan alle. Musta aika mielenkiintoinen, mutta todella ahdistava ajatus asua merenpinnan alapuolella. :DD anyway, näkymät auringon laskiessa oli aika hienot. :))

Sellaista oli Dubaissa. As said, suosittelen lämpimästi, näin joulukuun alussa siellä ei ollut liian kuuma vaan just sopiva, kaupat oli täynnä kivoja vaatteita ja muutenkin matka oli onnistunut. Jos haluaa kuitenkin tuhlata rahojaan vähän halvemmalla, niin kannattaa matkustaa tonne kun siellä on suuret shoppailufestivaalit, eli alet, tammikuussa. :))

Dubain lauluja 3.12-10.12 part uno

Lupailin matkapostausta, ja täältä pesee. Yritän välttää kuvaoksennusta, mutta kai sellainen silti vähän tulee. :D "Onneksi" en paljoa kuvia edes ottanut, kamera pyöri kyllä mukana, mutta kun muilla oli paremmat vehkeet, jätin kuvaajan roolin sitten heille.

Alunperin meidän piti lähteä matkalle kahdestaan Y:n kanssa. Huomasin toukokuun 2011 alussa jossain tarjouksen: Dubain matka kaksi yhden hinnalla. Aaaah, those magic words.  Lennot ja majoitus siis kahdelta 550€. Pupuseni kuitenkin kieltäytyi rahatilanteehensa vedoten, ja eipä siitä sitten enempää keskusteltu. Parin päivän päästä puhelin soi kesken kirjastopäivän: "Kulti hei, miten olis matka Dubaihin?" Siis förlåt, kenenköhän kanssa mä puhuin tossa toissapäivänä aiheesta? Kävi ilmi, että myös Y:n äiti oli ollut tarkkana ja ehdottanut matkaa. Muutama kysymys jo lääkiksessä opiskelevalta kaveriltani (huomatkaa että matka oli ostettu ennen kuin pääsykoetta oli edes pidetty!) ja ehdoton kyllä. :D Loppujen lopuksi matkalle lähdettiin varsinaisen superporukan voimin.

Lennot oli Air Finlandin ja lähdettiin tosiaan 6.15 lauantaiaamulla. Epäinhimillisen aikaisin, jos multa kysytään, mutta tärkeintä on päästä matkaan. Kone oli uskomaton sillipurkki, onneksi mä oon lyhyemmästä päästä (Y ei ollut ihan yhtä onnekas). Tässä vaiheessa haluaisin huomauttaa, että hyvät ihmiset, jos ne penkit ovat teille ahtaita, NE MITÄ LUULTAVIMMIN OVAT SITÄ MYÖS TAKANA OLEVALLE! Siis kysykää, jos haluatte laskea selkänojanne ääriasentoon, se on ihan kohteliasta. Revin hiuksiani kun Y oli liian kohtelias sanoakseen eräälle naikkoselle suorat sanat aiheesta. Lennon kestäessä 6 h tää on aika inhaa. Muuten voin kyseistä firmaa suositella lämmöllä, kaikki sujui sutjakkaasti.

joo ei TODELLAKAAN ollut osa meidän hotellia. :D

Majoituimme Arabian Suites -nimisessä hotellissa, joka väitti olevansa ***+ -hotelli. No hmm, en nyt ihan sanoisi, oon omasta mielestäni ollu huomattavasti paremmissa kolmen tähden hotelleissa, mutta kyllä siellä kelpasi olla. Tässä linkki hotellin esittelyihin booking.fi -sivustolla. Kyseessä oli tosiaan huoneistohotelli, jossa oli iso jääkaappi, liesi, mikro ja vedenkeitin (joka ei tosin meidän huoneessamme toiminut...), joten ruuantekomahdollisuus löytyi. Eipä sillä että me sitä oltais käytetty, parit nuudelit väsättiin. :D ai niin, ja toi kuva uima-altaasta on otettu varsinaisella laajakuvaobjektilla, ei ihan näyttäny meiän allasalue tolta... Hotelli sijaitsi Bur Dubai -nimisellä alueella, jossa ei kyllä ollut yhtään mitään! Paitsi muita hotelleja. Suosittelen paljon lämpimämmin esim. Dubai Marina -alueella sijaitsevia hotelleja. Jopa ravintoloiden saralla oli varsin hiljaista. Onneksi taksilla pääsee, kyseessä kun on selkeästi Dubain ainoa (metron lisäksi) siirtymiskeino, käveleminen is not an option, ihan vaan sen takia, ettei tuolla voi kävellä. Kävelyteitä ei oo, rakennusmaita ja suljettuja katuja sitten niidenkin edestä. Taksilla ajeleminen on superhalpaa, ja se kannattaa. Autot on kaikki ilmeisesti yhden firman alla, joten sua a) tuskin yritetään huijata b) tuskin myöskään yritetään ryöstää. Yksin matkustavien naisten kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on vahvasti uskonnollinen maa, joten istukaa takana.

Aasinsillan kautta tärkeisiin asioihin. Pukeutuminen! Ennen matkaa mä stressasin hullun lailla, että mitä tonne oikein pakkais mukaan. Dubai on islaminuskoinen maa, ja etukäteen luin matkaoppaista ja forumeilta, että kaikki polven yläpuolelle päättyvät hameet/sortsit on nounou, samoin kaikki hartiat paljastavat topit. Hetken tutkailtuani vaatehuonetta mä päätin mennä fiilispohjalta, ja ottaa vaan kivoja ja mukavia vaatteita mukaan, välittämättä sen suuremmin niiden peittävyydestä. Koska en varsinaisesti oo kuuluisa mun slutsahtavista asuista, päätös osottautu varsin hyväks. Ostoskeskuksissa tuli vastaan jos jonkinlaista kulkijaa, musta kaikkein räikein oli minisortseihin (mä en ees nukkuis sellasissa sortseissa!) ja tissirättiin pukeutunut ex-maannaiseni. All in all, jos omaa yhtään hyvää makua pukeutumisen suhteen, niin kyllä sitä pärjää. Dubai elää käytännössä turismista saamillaan rahoilla, joten siellä on kyllä totuttu näkemään kaikenlaista. Ei sillä, kyllä mun todellakin yli puoleen reiteen ulottuvia sortseja tuijotettiin välillä pahalla silmällä, mut rajansa kaikella. :) Oletan et hekin siellä omassa päässään ymmärtävät, että kaikki eivät pukeudu samalla tavalla kuin he.

Dubai on käytännössä perustettu 50 vuotta sitten, joten maalla ei ole historiaa käytännössä lainkaan. Kun on tottunut vaeltamaan pitkin Rooman katuja, ihmettelemään Pietarin kauniita rakennuksia ja katselemaan Wienin satavuotisia taloja, tää tuli vähän puskista. Rantalomallehan tänne joo lähdettiin, mutta ainahan rantalomallakin on kulttuuria harrastettu. :D Täällä se oli vähän vaikeampaa. Käytiin kuitenkin "pakolliset" läpi. Laitetaas niistä vähän lisää heti huomenna, kun part dos ilmestyy, sillä tää on nyt jo kasvanut kilometrimittoihin. :DD esimakusteluna Burj Khalifa.

kuvat memyselfandI

aaaaaaaaaaaah...

no, wait, whaaaaat?!

Pahoittelen alemman kuvan huonolaatuisuutta ja rakeisuutta ja aivan kamalaa laatua muutenkin. Syytän maanantaita. Arkeen palaaminen oli suhtrankkaa, kun maailma muuttui kahdessa päivässä Dubai -> sysimusta märkä Helsinki -> varsin luminen Kuopio. Aikamoista.

Huomenna EAN:n tentti, ja sitten suuresti odotettu joululoma. I-HA-NAA! Vaikka lomalla ei tullut luettua nimeksikään, vahva toivo elää, että tentti menisi läpi. Tällä hetkellä en muusta välitäkään. Palaillaan siis toivottavasti ylihuomenna. <3

PS: valtakunta sille, joka tuo mulle jotain ihanaa herkkua...

Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin taas

Vaikka toissapäivänä ei ollutkaan maanantai, niin se tuntui kyseiseltä vihatulta päivältä huomattavasti enemmän kuin viime maanantai oikeasti.  (tosin henkilökohtaisesti vihaan sunnuntaina huomattavasti enemmän) Tiedättekö sen fiiliksen, kun pienen pienet asiat kasaantuvat, ja sitten koko päivä tuntuu menevän ihan pieleen.

Pilasin päiväni muun muassa surkuttelemalla sitä, että EAN:n tentti on aivan liian pian. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vaikka mun mielestä on hyvä, että anatomiat käydään näin alussa, niin tää työmäärä näin alussa on suunnaton.  Kuten oon maininnu aiemmin, jokaisen yliopiston opetussuunnitelma on aika omanlaisensa (miksi ihmeessä?). Ymmärtääkseni esim. Helsingissä käydään jokainen osa-alue erikseen, eli vaikkapa käsi omana kokonaisuutenaan, jalka omana kokonaisuutenaan ja niin edelleen. Meillä tosiaan käytiin aluksi Tuki- ja liikuntaelimistön kurssilla kaikki lihakset, luut, nivelet ja jänteet… Sen sellaiset. Nyt tässä käydään sitten kaikki loput käytännössä mitä anatomiassa on. Eli voitte kuvitella työmäärän. Katselin omaksi ilokseni vanhoja tenttejä, ja eivät ne maailmanloppua vaikeampia olleet, mutta ihan tarpeeksi vaikeita minusta. :D

Muuten päivä meni pilalle ihan tyhmistä asioista, joista ei oikeasti olis ees tarvinnu pahoittaa mieltä. Luulen, että yleisesti vaikuttaa oma väsymys ja kamppailu ikävän kanssa. Huomaan ikävöiväni ihmisten lisäksi myös yleisesti Helsinkiä. Kun asuin vielä Helsingissä, vihasin sen mustuutta, sen töykeitä ihmisiä, muutenkin tosi monia asioita siinä. Mutta Helsinki oli koti. Vieläkään en ole oppinut sanomaan Kuopiota oikeasti kodiksi. Saatan lähteä viikonlopuksi Helsinkiin, ja sanoa että olen menossa kotiin. Helsingissä puolestaan sanon vaan lähteväni takaisin Kuopioon. Aluksi ajattelin, että tunne on väliaikainen, mutta olen myös hyväksynyt, että voi olla etten ikinä tunne Kuopiota kodiksi. Ei tarvitsekaan. Niin kauan kun viihdyn täällä, tykkään opiskella ja kaverit on kivoja, ei muulla ole väliä.

Näinkin positiivisiin ajatuksiin olen päätynyt luultavasti vaan sen takia, että edessä on ensin muutaman päivän lomailu Helsingissä, ja sitten viikon lomailu Dubaissa. <3 Lauantaina lähtee (epäinhimillisen aikaisin) lento kohti lämpöä yhdessä kivojen ihmisten kanssa, ja paluu on vasta viikon kuluttua. Jei. Eilen tuli myös paniikkipestyäpyykkiä ja paniikkipakkausta; tuloksena esimerkiksi 4 bikinin yläosaa ja 2 alaosaa. Haha, täh. :D Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta matkalaukusta löytyy...

Tänään oli viimeinen EAN:n harkkakin, vaikka en ole niistä mitään kertonut. Tässä kurssissa meillä oli vain 4 harkkaa (verrattuna TLA:n vissiin 8?), mutta oman mielipiteeni mukaan ne olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Me ollaan keretty dissekoimaan niin sydän, munuaiset kuin silmäkin. Oma ehdoton inhokkini noista oli kyllä toi silmä. Se on jännää, nimittäin en ollut kuvitellutkaan, että mulla olis joku ongelma sen suhteen. Näin jälkeenpäin ajatellessani asiaa tajusin, että kaikki muut elimet on ollu sellasia ”näkymättömiä”. Harvemmin sitä näkee munuaisia ja sydämiä, ensimmäisiä enintään ruokapöydässä jossain muodossa. Silmä taas, se tuijottaa sua syyttävästi ja sanoo että minä olen possu. Musta meinas tulla kasvissyöjä siinä samalla hetkellä (ruokalaan mennessä olin jo unohtanut kaikki pyhät lupaukset asiasta, ja otin innoissani sianlihalla maustettua hernaria :D). 3D-asiat on sitten siistejä. Silmäkin kun nyt sattuu olemaan pyöreä, niin kaikissa kuvissa se on melkein aina leikattu jostain kohtaa halki, eikä siitä saa kunnon mielikuvaa. Tai ite oon ainaki niin mielikuvitusrajoittunut. :D

Lyhyesti vielä hömpästä: viime viikonloppuna me KuoLO:n fuksit sekä tietysti Dentina:n fuksit järjestimme yhteisvoimin kuuluisat Pikkujoulut. Kyseessä oli aivan MAHTAVAT bileet! Juomaa riitti (kiitos boolitiimille sekä baaritiimille!), narikka toimi (kiitos narikkatiimille!) eikä lipunmyyntikään kussut (siis kiitos myös lipunmyyntitiimille!) puhumattakaan superhienoista koristeluista (superkiitos koristelutiimille!) ja kaikki muukin meni omasta mielestäni aivan loistavasti. Ainut pienenpieni negatiivinen höyhen joukossa oli se, että 100 ihmiselle tarkoitettuun tilaan ahtautui sellaiset 500 henkilöä, ja allekirjoittaneelle meinasi jossain vaiheessa iskeä pahimman luokan ahtaanpaikankammo. :D Mutta juotua ja syötyä tuli (mä sain riisipuurostakin KAKS mantelia, mut söin vahingossa molemmat! Haha) ja hauskaa oli, kaverit ja pupu oli läsnä ja tulivat keskenään toimeen, ja bileistä tuli paljon kehua. Loistavaa toimintaa! Muutamat ulkopuoliset hieman purnasivat joitain käytäntöjä vastaan, mutta haluaisin huomauttaa, että maassa maan tavalla. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille järjestäneille!

Tähän väliin tulee jälleen kerran nyt radiohiljaisuus ainakin matkan ajaksi. Tarkoituksena on rentoutua auringossa ja saada luettua hurjat määrät anatomiaa, joten voipi olla että kone jää kuvainnollisesti kotiin. Toivottavasti kun palaan Suomeen, täällä olisi oikeaa lunta joka ei sulaisi pois. Adjöö. <3

PS: pahoittelen läheskuvattomuutta, mä en jaksanu nyt etsiä tähän mitään ihania ja söpöjä kuvia. :D maanantaimasennus iski taas.

Matkoilla ja lomilla

Blogihiljaisuudelle (vaikka enhän tiedä lukeeko tätä kukaan muu kuin minä ja avokki Y) on syynsä. Kaksi viime viikkoa olin matkoilla, ensin viikon Berliinissä ja sitten viikon Pariisissa. Berliini oli molemmille uusi kokemus, kun taas Pariisissa olin kolmatta kertaa, Y ensimmäistä. Kokonaisuutena matkasta on yli 850 kuvaa, joita en tietystikään kaikkia aio tähän ladata, muutaman voisin ehkä laittaa selailun ja muokkailun jälkeen. "Parilla lauseella ja lyhyesti" vois kuvailla tässä hotelleja.

Meillä (mulla) on aina matkoilla ollut hotellia valittaessa pari kriteeriä: hotellin pitää sijaita maksimissaan 10 minuutin kävelymatkan päässä (löntystelykävely) metroasemasta ja hyvällä alueella; en halua IKINÄ joutua matkalle pelkäämään kun olen kävelemässä takaisin, oli kello mitä hyvänsä. Lisäksi huone saa olla pieni, koska eihän me siellä kuitenkaan kauheasti hengata. Tärkeä asia molemmille on myös vessa- ja suihkutilat. Yleensä, kuten nytkin, www.tripadvisor.com on loistava apukeino hotellia etsittäessä. Olen viimeisen noin viiden vuoden ajan matkustellut itsekseni (tai siis aina jonkun kanssa, mutta en äidin valvovan silmän alla :D) ja suurin osa hotelleista on löytynyt ton kautta, ellei sitten kavereiden suositusten kautta.

Bradenburgin portti tuli kanssa nähtyä, eiköhän siitä Berliini tunneta. :D

Berliinissä hotelli oli Mark Apart Hotel www.markaparthotel.com, joka oli musta todella hyvä! Hotelli sijaitsi mukavalla alueella Länsi-Berliinissä, Charlottenburgin alueella. Kävelyä lähimmälle metroasemalle, Uhlandstraßelle, oli alle 5 minuutin kävelymatka ja kadulla oli paljon paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita, joissa sitten käytiin illalla syömässä. Lisäksi aivan lähellä oli Zoologischer Garten, joka oli monen metrolinjan solmukohta. Aivan vieressä oli myös Kurfürstendamm, joka on yksi pääshoppailukadusta (sitä tuli muutama kerta ravattua ees taas). Hotelli itsessään oli omasta mielestäni tosi hyvä, huoneet oli vissiin rempattu ihan vähän aikaa sitten, koska ainakin meidän huone oli ihan uutukainen! Huone oli pieni, mutta kuten yllä sanottu, eihän sillä oikeasti ole mitään väliä. :)) Lisäksi, ja näin tulevana opiskelijana (henkiset tuuletukset, wuhuuuu!) tärkeä asia oli hinta. Kuudelta yöllä kahden hengen huoneesta 259 euroa, eli oikeasti todella vähän! Ihan loistava homma siis. Kiitos kaverille suosituksesta, sen perusteella valittiin hotelli.

Tällä alueella me asuttiin, ihan ei näkynyt ikkunasta ihana valkoinen kirkko.

Pariisissa hotelli oli My Hotel In France: Montmartre. http://www.myhotelinfrance-montmartre.com/index-en.php Alueena Montmartre on ihanaa, eläväistä ja upeaa aluetta, täynnä taitelojoita (vieläkin). Hotelli oli Rue des Abesses:lla, ihan Abessesin metroaseman vieressä, joka on kuuluisa art nouveua -tyylinen metroasema. Itse hotelli puolestaan... No. Lähes aina nettisivut näyttävät yhtä ja totuus on toinen, mutta tällä kertaa ero oli todella iso. Y:n sanoin "Tämähän on pieni ja intiimi..." Lisäksi suihkussa ja vessoissa oli todella paljon toivomisen varaa, suihkun alla oleva laatoitettu osa oli rikki niin, että se oli vaan ammottava aukko. Hyvin ranskalaiseen tyyliin suihkusta tuleva vesi oli joko todella kylmää tai todella kuumaa, ei mitään väliltä. :D Huone oli muutenkin aika nuhjuinen ja vähän sotkuinen, mutta kyllä siinä kesti nukkua. Inhaa oli huoneen hinta. Vaikka Pariisi on todella kallis kaupunki , varsinkin Berliiniin verrattuna, oli silti vähän järkyttävää maksaa lähes 500 euroa hotellista, joka oli huomattavasti huonompi kuin Berliinissä. Lisäksi hotellista jäi jotenkin huono maku suuhun. Check outin aikana kävi ilmi että hotellihuone ei ollut maksettu (vaikka olin niin luullut, eli siis tietysti oma moka) ja aluksi pyysivät huoneesta 590. Onneksi olin tulostanu varauslapun, jossa luki oikea hinta ja sanoin selkeästi, että enempää en maksa. Onneksi asia selvisi sitten nopeasti.

Sellaista :) ensi kerralla sitten toivottavasti matkasta ja matkakuvia.