Ja kunpa lounaalla olisin syönyt jälkiruokaa

tänään saatiin lounaalla Fazerin kakkua jälkkäriks koululla, ihan muuten vaan! parasta <3

Laittakaa tämä vaikka taustalle soimaan kun lueskelette. En muuten Heli Kajosta oikein välitä, mut tää biisi jaksaa innostaakiinnostaa mua kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa oli oikein kunnon korvamatokin. :)

Vaikka kuinka mä yritin sanoa että elämässäni on positiivisia asioita, niin totuushan on se, että ne helposti unohtuu kun stressaa. Jo tuo maanantai meni vähän hupsusti vihaten Kuopiota, sadetta, pölyä, bussittomuutta ja ruuan tekemistä. Kuitenkin mikään ei kestä ikuisesti, ja pakkohan tuostakin oli lähteä nousuun.

En ole muistanu täällä varmaan mainitakaan, että tällä viikolla (tai no käytännössä viime viikolla) mä aloitin uudessa työpaikassa! Ihan supersiistiä. Saanen siis esitellä: Anita, VeroModa/Jack&Jones:n myyjä. Palaan siis "juurilleni" ja alan myymään vaatteita. Ihan mahtavaa oikeesti, tykkäsin tollasesta työstä jo Spirit Storen aikana, ja nyt oon kyllä taas innoissani. Rankkaahan toi tulee olemaan, sitä en kiellä, mutta näin aika kuluu nopeammin enkä mä voi jäädä möömöttämään kotona (koko maailman paras sana: möömöttää). Matkukseen aukeaa siis ensi viikon torstaina, 1.11 uusi ja upea myymälä (tai siis kaksi), sinne vaan kiertelemään kaikki kynnelle kykenevät. Muutenkin koko kauppakeskus näytti näin pikasilmäyksellä (ja remonttireiskojen peitossa) hiton hienolta, toivottavasti sellainen se on myös kun kaikki on valmista ja viimeisetkin teipit poistettu. Tällä viikolla ollaan muutamana päivänä laitettu liikettä kuntoon, hälytelty vaatteita ja putsattu puupöytiä (ei muuten oo helppoo hommaa!). Päivät on ollu pitkiä, mut onhan se siistiä nähdä, kun tyhjä liike pikku hiljaa täyttyy ja alkaa yhä enemmän ja enemmän näyttämään myymälältä, kun aiemmin se oli vain tyhjä paikka. Viime viikolla sen sijaan kävin harjottelemassa yhden vuoron verran Aapelin Verkku/Jäkkärissä, ja ensimmäisen totaalihukkaisen puolituntisen jälkeen se rutiini siihen hommaan tuli selkärangasta. Siistiä päästä jo ens viikolla kuitenkin tositoimiin!

Viikko meni muuten aika hiljaisissa merkeissä, mitä nyt fuksiemme järjestämissä Costajaisissa kävin "pyörähtämässä". Aika kirjaimellisesti, nimittäin nyt kävi silleen hupsusti että loppuillasta mä en pysyny pystyssä ja alkoholiannoksia tuli todellakin otettua enemmän kuin muutama. Tää ilta oli tosiaan taputeltu tähän kuntoon kyllä jo siinä vaiheessa, kun erään fuksin kanssa otin shottikisaa juoden kolme putkeen. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun mä tiskillä pohdin että otanko yhden vai kaksi Las Palmasia, ja päädyin ottamaan kolme. No hupsan. Bileet oli kuitenkin loistavat, ilta oli hauska, fuksit ovat mielettömiä ja minä kiitän mitä loistavimmista pippaloista. Oli kivaa! <3

Negauksen lisäksi viikko meni hiljaisissa merkeissä LYF:n välitentin vuoksi. Kunnolla aloin valitettavasti lukemaan vasta lauantaina (oma moka, kuka käski olla sika), ja aikamoiseksi paniikkilukemiseksihan se lopulta meni. Immuunipuolustus, hengitys ja veri jäivät melkein kokonaan lukematta (hupsansaa) ja lihaksetkin luin aika puolivillaisesti. Tentissä en siten varsinaisesti loistanut, mutta parasta toivoen. Kohtalaisetkin pisteet riittäisivät, sillä ei kauheesti kiinnostais tehdä lopussa koko aluetta. Välitenttihän on ihan "meitä" varten suunniteltu elämäämme helpottamaan. LYF:n kurssihan on iso kurssi, jossa luentoja on vissiin yhteensä sellaset 80 kappaletta ja kokonaisuudet helvetin laajat. Joten tuossa oli mahdollisuus tenttiä puolet nyt ja puolet myöhemmin, ja jos tulos ekasta välitentistä ei miellytä, niin saa tenttiä lopussa kokonaan.

Tällaista viime viikolla ja vähän tällä viikolla, eilen täällä pohjolan paikkeilla oli jo pienenpieni lumipeite kun aamulle heräsin, ja pakkastakin oli oikeesti jo muutamia asteita. Silti tämä tyttö pyöräili lauantai-aamun hieman kirpsakassa säässä salille capreissa. Joo-o, ei oo mulla kaikki ruuvit ihan tarpeeks kireellä, kas ku en sortseja laittanu...

Mitäs teiän viikkoon kuuluu? Ja oottaako kuopiolaiset Matkusta jo innolla? :D

kuvat we heart it ja googlen kuvahaku

Vappeja vaan teille kaikille!

Nyt on vapit juhlittu, vapaaviikonloput vietetty ja tentitkin (hetkeksi) tehty. Oisko taas siis aika muistella vähän että mikäs tää blogi oikein oli olevinaan... :D Aloitetaas siis vapista.

Niinku mä oon muutamaan kertaan jo maininnu, KuoLOn wappu on suhteellisen monipäivänen. :D Juhlinta aloitettiin vappuaattoa edeltävänä viikon torstaina Gladiaattoripäivästä. Ideana oli siis kiertää erilaisia rasteja, joissa muunmuassa metsästettiin rytmimunaa pallomerestä, juostiin benjiköyttä vastaan ja pyörittiin traktorinrenkaissa. Meillä oli ihan loistava afrojoukkua, ja päivä oli tosi kiva, säänjumalilta olisin tosin toivonut vähän armoa. :D Perjantaina oli Ozgar-gaala, jossa esiteltiin muistaakseni viisi aikamoista lyhytelokuvapätkää. Näistä valittiin sitten seksikkäin, erikoisin (ehkä? :D), sekä tietysti paras! Oma suosikkini oli Pseudo-niminen filmi, olihan siellä loppukevennyksenä oma iki-ihana kaverini esittelemässä parasta tanssiliikettään. ;D Lauantaina oli varsin villiksi äityneet rock-teemaiset wappusitsit. Tykkään sitsaamisesta ihan tosi paljon, musta se on oikeesti tosi mukava tällainen "akateeminen" tapa juoda. :D (tarvitseeko oikeesti olla mitään akateemista tapaa juoda, vois joku kysyy...) Tällä hetkellä sitseille osallistuu tosi paljon meidän ykkösiä, missä ei siis ole mitään vikaa, mutta kyseessä ois tietty myös erinomainen mahdollisuus tutustua muihin vuosikurssilaisiin ja ainejärjestöjen välisillä sitseillä ihan muihin tyyppeihin. Lääkisläisiä syytetään aika usein pienoisesta sisäsiittoisuudesta, eikä kyllä aivan suotta. Pitää kuitenki muistaa, että poiketen lähes kaikista muista yliopistossa opetettavista aloista me ollaan poikeuksellisen paljon yhdessä, viettäen parhaimmillaan (pahimmillaan?) sellaset viis tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa toistemme seurassa. Siinä tulee aika hyvin tutustuttua porukkaan eikä sit kauheesti huvita tutustua siinä ohessa myös kymmeniin muihin. Kuitenkin, takaisin asiaan. Sunnuntaina olis ollu mahollisuus lähteä Sawo-Karjala exculle (johon mulla oli jopa liputkin, mutta ei vaan kyenny :() ja maanantaina se sitten oli. Ensimmäinen haalarivappua, oi iloa ja hienoutta! Aikamoinen fiilis oli ku veteli pitkin Kuopion katuja haalari päällä, hymyili kaikille vastaantulijoille kuin idiootti ja loppuillaksi lähti Vitriinille juhlimaan. Kiitos vaan kaikille osaanottajille, järjestäjille ja noh, kaikille, upeastaupeasta vappiaatosta! Vappupäivä oli mun silmiin aikamoinen pettymys, mä oon tottunu Helsingin menoon, kaikki kerääntyy Ullikselle brunsseilemaan ja viihtymään yhdessä. Täällä ei sellaista tapaa ole ollenkaan, kumma kyllä. :S Brunsseiltiin sitten ihan vaan ihanan Vernulin luona muutaman kaverin kanssa, ja oli kyllä hyvät brunssit. :)

Tässä olikin kaikki tuntemattomille julkaisukelposet materiaalit vapista jotka mulla oli... :D

Keskiviikkona olikin sitten äärimmäisen karu paluu arkeen; proffat oli varmasti ihan vaan piruuttaan sijoittanut LBK2:n tentin heti vappuviikon perjantaille, joten no, a girl's gotta do what a girl's gotta do. Kaksi päivää mielipuolista lukemista ja koko aihealueen aivoihin tunkemista. Eihän se tulos nyt iiihan toivottu ollu, perjantaina kävin lopulta oksentamassa tietoni paperille ja nyt vaan pitelen sormia, silmiä, varpaita ja sen sellaisia ristissä, että läpi meni. SOMO:n tentistä en ole vielä saanut tietoja, mutta äh, typerä tentti tuskin meni läpi noilla tiedoilla. Mikä tarkoittaa että joudun uusimaan sen toukokuun lopussa, eli tällöin LBK2 uusinta siirtyisi ensi syksylle, jajaja... Niinkuin sanottu, toivon vaan tosi kovasti että se meni läpi. :D

Seuraavana viikonloppuna ihanaiseni tulivat käymään Helsingistä ja mä pääsin oikeesti kokeilemaan Kuopiota. :D Siitä lisää myöhemmin! :))

Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin taas

Vaikka toissapäivänä ei ollutkaan maanantai, niin se tuntui kyseiseltä vihatulta päivältä huomattavasti enemmän kuin viime maanantai oikeasti.  (tosin henkilökohtaisesti vihaan sunnuntaina huomattavasti enemmän) Tiedättekö sen fiiliksen, kun pienen pienet asiat kasaantuvat, ja sitten koko päivä tuntuu menevän ihan pieleen.

Pilasin päiväni muun muassa surkuttelemalla sitä, että EAN:n tentti on aivan liian pian. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vaikka mun mielestä on hyvä, että anatomiat käydään näin alussa, niin tää työmäärä näin alussa on suunnaton.  Kuten oon maininnu aiemmin, jokaisen yliopiston opetussuunnitelma on aika omanlaisensa (miksi ihmeessä?). Ymmärtääkseni esim. Helsingissä käydään jokainen osa-alue erikseen, eli vaikkapa käsi omana kokonaisuutenaan, jalka omana kokonaisuutenaan ja niin edelleen. Meillä tosiaan käytiin aluksi Tuki- ja liikuntaelimistön kurssilla kaikki lihakset, luut, nivelet ja jänteet… Sen sellaiset. Nyt tässä käydään sitten kaikki loput käytännössä mitä anatomiassa on. Eli voitte kuvitella työmäärän. Katselin omaksi ilokseni vanhoja tenttejä, ja eivät ne maailmanloppua vaikeampia olleet, mutta ihan tarpeeksi vaikeita minusta. :D

Muuten päivä meni pilalle ihan tyhmistä asioista, joista ei oikeasti olis ees tarvinnu pahoittaa mieltä. Luulen, että yleisesti vaikuttaa oma väsymys ja kamppailu ikävän kanssa. Huomaan ikävöiväni ihmisten lisäksi myös yleisesti Helsinkiä. Kun asuin vielä Helsingissä, vihasin sen mustuutta, sen töykeitä ihmisiä, muutenkin tosi monia asioita siinä. Mutta Helsinki oli koti. Vieläkään en ole oppinut sanomaan Kuopiota oikeasti kodiksi. Saatan lähteä viikonlopuksi Helsinkiin, ja sanoa että olen menossa kotiin. Helsingissä puolestaan sanon vaan lähteväni takaisin Kuopioon. Aluksi ajattelin, että tunne on väliaikainen, mutta olen myös hyväksynyt, että voi olla etten ikinä tunne Kuopiota kodiksi. Ei tarvitsekaan. Niin kauan kun viihdyn täällä, tykkään opiskella ja kaverit on kivoja, ei muulla ole väliä.

Näinkin positiivisiin ajatuksiin olen päätynyt luultavasti vaan sen takia, että edessä on ensin muutaman päivän lomailu Helsingissä, ja sitten viikon lomailu Dubaissa. <3 Lauantaina lähtee (epäinhimillisen aikaisin) lento kohti lämpöä yhdessä kivojen ihmisten kanssa, ja paluu on vasta viikon kuluttua. Jei. Eilen tuli myös paniikkipestyäpyykkiä ja paniikkipakkausta; tuloksena esimerkiksi 4 bikinin yläosaa ja 2 alaosaa. Haha, täh. :D Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta matkalaukusta löytyy...

Tänään oli viimeinen EAN:n harkkakin, vaikka en ole niistä mitään kertonut. Tässä kurssissa meillä oli vain 4 harkkaa (verrattuna TLA:n vissiin 8?), mutta oman mielipiteeni mukaan ne olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Me ollaan keretty dissekoimaan niin sydän, munuaiset kuin silmäkin. Oma ehdoton inhokkini noista oli kyllä toi silmä. Se on jännää, nimittäin en ollut kuvitellutkaan, että mulla olis joku ongelma sen suhteen. Näin jälkeenpäin ajatellessani asiaa tajusin, että kaikki muut elimet on ollu sellasia ”näkymättömiä”. Harvemmin sitä näkee munuaisia ja sydämiä, ensimmäisiä enintään ruokapöydässä jossain muodossa. Silmä taas, se tuijottaa sua syyttävästi ja sanoo että minä olen possu. Musta meinas tulla kasvissyöjä siinä samalla hetkellä (ruokalaan mennessä olin jo unohtanut kaikki pyhät lupaukset asiasta, ja otin innoissani sianlihalla maustettua hernaria :D). 3D-asiat on sitten siistejä. Silmäkin kun nyt sattuu olemaan pyöreä, niin kaikissa kuvissa se on melkein aina leikattu jostain kohtaa halki, eikä siitä saa kunnon mielikuvaa. Tai ite oon ainaki niin mielikuvitusrajoittunut. :D

Lyhyesti vielä hömpästä: viime viikonloppuna me KuoLO:n fuksit sekä tietysti Dentina:n fuksit järjestimme yhteisvoimin kuuluisat Pikkujoulut. Kyseessä oli aivan MAHTAVAT bileet! Juomaa riitti (kiitos boolitiimille sekä baaritiimille!), narikka toimi (kiitos narikkatiimille!) eikä lipunmyyntikään kussut (siis kiitos myös lipunmyyntitiimille!) puhumattakaan superhienoista koristeluista (superkiitos koristelutiimille!) ja kaikki muukin meni omasta mielestäni aivan loistavasti. Ainut pienenpieni negatiivinen höyhen joukossa oli se, että 100 ihmiselle tarkoitettuun tilaan ahtautui sellaiset 500 henkilöä, ja allekirjoittaneelle meinasi jossain vaiheessa iskeä pahimman luokan ahtaanpaikankammo. :D Mutta juotua ja syötyä tuli (mä sain riisipuurostakin KAKS mantelia, mut söin vahingossa molemmat! Haha) ja hauskaa oli, kaverit ja pupu oli läsnä ja tulivat keskenään toimeen, ja bileistä tuli paljon kehua. Loistavaa toimintaa! Muutamat ulkopuoliset hieman purnasivat joitain käytäntöjä vastaan, mutta haluaisin huomauttaa, että maassa maan tavalla. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille järjestäneille!

Tähän väliin tulee jälleen kerran nyt radiohiljaisuus ainakin matkan ajaksi. Tarkoituksena on rentoutua auringossa ja saada luettua hurjat määrät anatomiaa, joten voipi olla että kone jää kuvainnollisesti kotiin. Toivottavasti kun palaan Suomeen, täällä olisi oikeaa lunta joka ei sulaisi pois. Adjöö. <3

PS: pahoittelen läheskuvattomuutta, mä en jaksanu nyt etsiä tähän mitään ihania ja söpöjä kuvia. :D maanantaimasennus iski taas.

Enjoy yourself, it's later than you think

TLA:n tentti on (toivottavasti) ohi. Omasta mielestäni siinä oli sekä vaikeita että helppoja osioita. Esseetä oli, kuten professorimme meille sanoikin, tehty korjaaja-ystävällisemmäksi muuttamalla se yksinkertaisesti koepaperilla oleviin kysymysmuotoihin. Ainut ongelma tässä oli se, että ”esseen” aihe oli ylempi nilkkanivel, joka oli jäänyt mulla vähän... lukematta. :D Olin niin sataprosenttisen varma, että aiheena ois ollu olkapää tai polvi! Äiti on aina sanonut, että me ollaan sellainen perhe, että jos me ei jotain olla luettu, niin se tulee AINA esiin.  Eli jälleen kerran, äiti oli oikeessa (voisitko lakata olemasta, KIITOS). :D

Muita tehtäviä oli sanaselitykset, pari kuvaa joiden osia piti nimetä (yksi lonkkaluusta, yksi kyynärvarren syvistä ojentajista), pari röntgenkuvaa joita piti tulkita (omasta mielestäni suht vaikea tehtävä, kun ei niistä ottanut selvää että miten päin ne oli kuvattu :D) sekä erilaisten pään luiden onteloiden piirtämistä. All in all, toivottavasti nyt oon vaan another brick in the wall, ja pääsen tuon tentin läpi. :D Nyt odotellaan sitten kuin kissa pistoksissa, ei nimittäin huvittaisi kauheasti uusia tota samoihin aikoihin kun on EAN:n tentti… Ja LBK1:kin tulokset ovat vielä saamatta.
// LBK1:n tulokset saatu, ja läpi meni heilahtaen. Jesh! Nopat lisätty ylös.

Tällä viikolla meillä on alkanut kaksi uutta kurssia, EAN ja FLO (Fysiikkaa Lääketieteen Opeskelijoille), jotka ovat samalla myös ainoita kursseja nyt jouluun asti. Ihanaa kun lukujärjestys helpottaa, mutta! EAN tuottaa hulluna töitä. Luentoja on ollut nyt vasta 3, mutta huhhuh, ne ovat olleet täyttä asiaa. Naureskelin tänään, että miten voi olla että kerta toisensa jälkeen on että apua mikä urakka, ei tästä selviä. Sitten sitä vaan hengittää syvään ja yrittää parhaansa.

Viime viikonloppu ja viikon alku oli aikamoinen. Perjantaina ryhmärämämme suuntasi Hopeasalamalla kohti Helsinkiä. Kahden viikon tauon jälkeen oli ihanaa nähdä perhettä, syödä jonkun valmiiksi tekemään ruokaa (joka vielä kannetaan pöytään... hemmoteltu kakara) ja jutella hömppiä pikkusiskon kanssa. Mutta ah se fiilis kun näki Y:n. Varmasti liittyy siihen, ettei olla nähty pitkään aikaan, mutta lähes 4 vuoden jälkeen, on mulla vieläkin perhosia mahassa kun näen hänet ja sulan hymyyn. Ihanaa rakkautta, kun toinen oli ladannut uusimmat jaksot The Big Bang Theorya ja syödään hyvää leipää ja juodaan kuumaa teetä. Muuta ei varmaan voi ees haluta. :) ainoastaan et toinen tietää tasan tarkalleen mitä haluan ja mitä toivon, ilman että edes kerron... pieniä mä pyydän, mut suurempia saan. <3 muutama postaus taaksepäin kommentoija mainitsi minun potevan koti- ja Y-ikävää. se on niin totta! onhan mulla sitä jatkuvasti ikävä, mutta asian kanssa yritetään selvitä. Onneksi toinen meistä on kärsivällinen ja ihana.

Lauantai ja sunnuntai menivät töissä, ja oli mulla ilo nähdä mun kultaisia tyttöjä lauantai-iltana. On harmillista ajatella, että nähdään seuraavan kerran vasta joulukuun puolessa välissä. Vaikka täällä on tietysti ystävystynyt, jopa saanut hyviä kavereita, niin oma tukiympyrä on aina oma tukiympyrä, ja tuntuu hyvältä kun toiset ymmärtää puolesta lauseesta että mitä tarkoitan. Joulukuun 14. päivä sitten pupuset ja osan kanssa jo vähän aiemminkin. <3

Sunnuntaina sitten, noh, räjähti. :D Kuopion lääketieteilijät (jotka tosin esittäytyivät reissun aikana jotenkin jännästi aina kysyttäessä TKK:n sähköteekkareita) lähtivät hieman matkailemaan Tukholmaan. Sanotaanko, että siellä juotiin, siellä... Oli ehdottoman hauskaa, pääsi tutustumaan uusiin tyyppeihin ja viettämään mahtavaa aikaa! Tukholman sen sijaan taisin shoppailla kuiviin. :D Ikinä ei ole yksi kahvi maksanut minulle noin paljoa (ennen kuin join latteni Tukholmassa, olin aivan rätti, sen jälkeen sen sijaan en niinkään...)! Ostin sitten kauniit kehykset viime jouluna hankkimilleni valokuvavedoksille, hamosen, pari paitaa… Sellaista. Halutaanko mun ostoksia nähdä täällä? Mielipiteitä anyone?

Tänään oon ollut erityisen ahkera, ja nyt palkitsen itseäni polttamalla kynttilöitä, syömällä omatekemää porkkana-inkiväärikeittoa ja omatekemiä sämpylöitä, sekä katsomalla Woody Allenin elokuvaa Everyone says I love you. On syysilloissa kummiski sitä jotain...

Kaunista viikon loppua <3


kuvat: we heart it ja googlen kuvahaku

“Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi..."

Toinen viikko on kääntymässä loppua kohden ja huomenna matkataan Helsinkiin viikonlopuksi.  Viikko on pitänyt sisällään enemmän juhlintaa kun uskallan itsellenkään myöntää – ja nyt eletään vasta torstaita. :D lisäksi takana ovat ensimmäiset anatomian luennot, ensimmäiset biokemian luennot ja EARS:n (English Academic and Reading Skills) korvaavuuskoe, josta lisää ensi kerralla (tulosten selvittyä toivottavasti).

Luennoista lisää hieman myöhemmin, nyt keskitytään JUHLIMISEEN! Tiistai-iltapäivänä Lukeman eteen kerääntyi mitä sekalaisin sakki denoja, smurffeja, vankikarkureita ja yksi jumpparyhmä, hihi. Siitä sitten eri ainejärjestöjen järjestämille rasteille sompailemaan pitkin poikin Kuopion keskustaa. Tarkoitus oli varmasti saada meille uusille kaupunkia hieman selkeämmäksi, mutta ainoat paikat jotka ovat nyt selkeämmät ovat puskat, joissa voi käydä sekä ne R-kioskit, joista ostaa lisää viisasten juomaa. Täytynee mennä pyörimään hieman keskustaan jonkun oikean kartan kanssa. :D erityiskiitos Serverin pojille erinomaisesta, kröhöm, sisuksialiikahduttavasta janojuomasta. Mutta parhaimpana kaikista oli Kuolon rasti, totta kai! Ennen kuin ehti huutaa “Kuolo, Kuolo, heiheihei” niin sitä huomasi olevansa näpit kiinni herra ties minkä maksan kanssa. :D Tarkoitus oli selittää yhdelle ryhmän jäsenelle, mikä mikin elin on ja hänen piti silmät kiinni sijoittaa elin oikeaan kohtaan piirrettyä kehoa. No EI OLLU HELPPOA! :D mutta mielettömän hauskaa, ja yllättävää sinäänsä, ei yhtään ällöttävää. Niin kiva kun Kaupunkisuunnistus olikin, ei se ollut mitään verrattuna Toogiin.

Toogat ovat (ilmeisesti) aikamoisen perinteen takana oleva juhla, jossa uudet opiskelijat vihitään oikeiksi medisiinareiksi vanhojen lääkisläisten toimesta. Etkoille suoraan luennolta, etkoilla hypättiin valkoisiin lakanoihin (haha, sounding NOT good) ja valkoisissa lakanoissa hypittiin Snellmannin puistoon. Siellä kyseinen herrakin sai toogan päälleen ja kukkaseppeleen päähänsä. Lausuttuamme otsikkona olevan valan saimme ylemmän vuosikurssin isännältä luvan hypätä suihkulähteeseen kastautumaan aidoiksi Kuopion lääketieteen opiskelijoiksi. Thankg God päivä oli lämmin ja märät toogat kuivuivat yllättävän nopeasti. Puistosta jatkoimme lääkisläisten omalle kerhohuoneelle, Vitriinille. Siinä sitä tanssittiin, saunottiin ja käytiin suihkussa. Siellä oltiin alasti niin monen ihmisen kanssa, että oli mahdotonta pysyä luvuissa mukana, jotenkin kummasti alastomuus on selkeästi iso osa kaikenlaisia bileitä. :D Lyhyesti sanottuna, lääkisläisenä olo on ollut bilerintamalla AEVAN mahtavaa.

Vastapainona luennotkin ovat olleet mielenkiintoisia. Biokemman (LBK1) luentoja on ollut vasta kaksi kappaletta, joten siitä on vielä vaikea sano muuta, kuin että ei se nyt mitään maailman mielenkiintoisinta ole. Odotetaan nyt muita luentoja vielä, eikä lyödä LBK1-raukalle mitään nauloja arkkuun, ehkä siitä tuleekin lempiaine. :D tällä hetkellä kivointa on vähistä luennoista Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia (TLA). Siellä opiskellaan luita ja lihaksia ja niveliä, erilaisia kiertosuunita ja –tapoja ja lääkärille tarpeellista sanastoa. Siisteintä on, se, että kun istuu luennolla ja kuuntelee opettajan puheita siellä edessä, ja tajuaa ymmärtävänsä mistä siellä puhutaan. Te, jotka luette pääsykokeeseen, sanon teille tämän: kaikki se paska ja helvetti mitä te juuri nyt (tai loppukeväästä etenkin) käytte läpi, uskokaa kun sanon, se kaikki on tämän arvoista! Alla näkyvät TLA:n opintomonisteet, joissa on osa itseopiskelumateriaalia, osa luentomateriaalista sekä harjoitustöitä, joita pääsemme tekemään Torsolassa. Torsolasta enemmän, kunhan olen sinne ekan kerran päässyt tekemään HA1, eli (tarkoitus ainakin olisi) ensi viikolla. Monisteiden lisäksi itse käytän (kunhan olen sen näppeihini saanut, voikun kirjat tulisivat nopeasti!) RL Draken ym. kavereiden  Gray’s Anatomy for Students.

Nyt tämä väsynyt, kastettu ja suunnistettu medisiinari kerää kimpsunsa ja kampsunsa weekend bagiinsa ja lähtee nukkumaan karvaisten kavereidensa seuraksi. Ihanat ystäväni, nähdään viikonloppuna! Pusujaaaaaa. <3