Talking seems so overrated

Huhheijaa ja hellät tunteet. Paitsi että täällä ollaan ihan kirjaimellisesti lihakset hellinä, musta myös tuntuu että mun aivot on suhteellisen hellinä. Viime viikolla taakse jäänyt YLPAn tentti jätti sellaisen jäljen mun aivoihin, ettei hetkeen tarvi taas päällään ajatella. Thank god seuraavan kerran mikroskopoidaan vasta joskus ensi vuonna ELPAn (ELinPAtologian) merkeissä. Saanpahan olla päänsäryttömänä hetken, mikroskooppiin tuijottelu kun tuntuu aiheuttavan mulle poikkeuksetta voimakasta ohimontykytystä.

Viime viikon tiistain 10-19 pituisen päivän aikana tuli useammankin kerran ajateltua että "Mihin minä näitä tarvitsen?" Patologia musta ei tule, se jos jokin on varmaa (se, ja se että psykologia musta ei myöskään tule), niin kyllähän sitä sitten miettii, että a) katsonko mä enää ikinä näitä marjapuuroja b) jos katsonkin joskus 10 vuoden päästä, niin muistanko mä muka oikeesti jotain tästä.

Tentti meni miten meni, omasta mielestäni tunnistin kolme kuvaa oikeaksi, yhden vääräksi (älä ikinä vaihda ensimmäistä vastausta joksikin muuksi). Pläääääh.  Toinen esseistä meni ihan hyvin, toinen meni ihan päin helvettiä, ja väittämät meni silleen fiftysixty. All in all, just another brick in the wall. No, herranhuomaan ja toivottavasti emme enää tapaa patologian kanssa.

Viime viikolla tein myös parin päivän verran töitä, ja lähdin sitten Helsinkiin kohti terveyskeskuspäiviä. Sain tänäkin vuonna nauttia Itä-Helsingissä sijaitsevan terveyskeskuksen hellästä huomasta, ja olipa kyllä oikeasti hyödylliset ja paljon antaneet päivät. Muutenkin oli hurjana kaikkea ihanaa tekemistä, tämänkin postauksen kuvitukset ovat erityisen ihana kaverin järjestämiltä illalliskutsuilta... Ei varmasti kyllä ollut samantasosia sapuskoja ku toi mun sosekeitto, vieläki naurattaa. :D Lisäksi kävin myös pistäytymässä Stadin yössä (kun mä kuulemma käyn niiiiiin harvoin ulkona siellä), söin niin paljon kaikkea hyvää että nyt farkut kiristää, näin perhettä paljon, ja vietin muutenkin hyvän miniloman <3 Olipa vaikea palata taas "uudelleen" maanantaihin tänään... :D

Hyvää lyhentynyttä loppuviikkoa kaikille, mä palailen vielä ainakin ravintolapostauksen verran :))

I said hey, what's going on!

Aattelin tehä vähän tällaisen "päivä Anitan kanssa" -postauksen. Näitä pyydetään aina välillä, mut koska mun päivät on melkein aina suht samanlaisia, niin turhaahan niitä on liian usein postailla :D Mutta, pidemmittä puheitta. Suht tavallinen torstai mun kanssa.

klo 7:00

Normaalisti, jos mä meen kasiin niin mun on pakko herätä jo puol seittemän. Vaikka mun aamutoimiin menee vaan vähän päälle vartti, syynä aikaiseen herätykseen on yksinkertaisesti tämä: joka ikinen aamu on saatava lukea Hesari. Mun aamiainen on joka ikinen päivä puuro (joo, oon jämähtäny kurppa :D), jonka kanssa juon motillisen kahvia mun Taika-mukista (nyt oli ollu maito loppu jo joku kaks päivää ja olin liian kiireinen käymään kaupassa, niin ei kahvia mulle :/).

klo 7:50

Yön aikana oli satanu useempi sentti lunta. Mä olin suht järkyttyny tästä jutusta, vaik oikeesti onhan se nyt hitosti kivempi että on lunta kuin että on räntää... Mut voisko olla olematta kumpaakaan! Muutenki mua stressaa ku kaikkialla on joulujuttuja ja sellasia. Musta joulufiilistelyn (lukuunottamatta glögin juontia, koska glögi on maailman parasta) voi alottaa vasta joulukuussa.

klo 9:00

Koulupäivä alkoi BIS:n eli BIoStatistiikan harkalla, jossa käsiteltiin jotain... No en todellakaan oo yhtään varma että mitä! :D Nää asiat ei oo mulla ihan handussa, koska a) vihaan todennäköisyyslaskentaa b) olin varma että sitä ei enää ikinä tarvita c) histogrammit ynnä muut ei vaan puhuttele mua. :D

klo 11:15

Mun koulupäivä jatkui LYF:llä, josta tosin ehdin istua vain ekan puolikkaan, joka käsitteli hampaita. Luennoitsija kertoi, että koko lääketieteen curriculumissa hampaita ja niiden terveyttä käsitellään parin hassun luennon verran. Kuuden vuoden aikana! Musta se on aika jännä, koska hampaat on kuitenki suussa, joka on olennainen osa päätä. :D tai et, vähän enemmän vois olla! Puolikkaan jälkeen kävin kaverin kanssa syömässä ennen kuin suuntasin bussiin kohti töitä.

klo 12:30

Bussissa mä yritin vähän paneutua BIS:n ihmeelliseen maailmaan, jotta en olis ihan aina näin pihalla. Mä kaipaan julkisia myös tässä mielessä: mä hirveesti tykkään lukea niissä, jotenki se tärinä tai jokin saa mut keskittymään paremmin.

klo 13:15

Mun vuoro Jack&Jonesilla alkaa. Tää kuva on tosin oikeesti otettu mun kotoota, ja alla on mun muutama viikko sitten ostettu Ivana Helsinki for Luhta Home -kaitaliina, mikä on ihan superkiva! Oon tykänny hurjasti olla tuolla töissä, ja vaikka vaatemyyjän työ onkin mulle vaan väliaikaista, niin täytyy kyl sanoa että tällaisissa töissä mä viihdyn ja jos en olis halunnu lääkikseen, niin luultavasti oisin yrittäny jossain vaiheessa kivuta hieman ylöspäin vaatebisneksessä. Mut kivaa näin väliaikaisestikin!

klo 18:00

No pitihän sitä uutta Hanko Sushia kokeilla. Musta ihan ok sushia, vähän kuivakkaa ehkä, mut toi oli avajaistarjouspaketti, niin mä nyt luotan siihen, että se oli ainoostaan siitä syystä. Lisäks mä en yhtään tykkää tost vähän makeemmasta soijasta, mitä Hanko Sushi käyttää. Musta sen pitää olla silleen kunnolla suolasta ja wasabia pitää sekoittaa sinne joukkoon runsaasti!

klo 21.45

Tää kuva on oikeesti mun kaverin Hennan, ja otettu keskiviikkona Matkuksen ilta-avajaisten jälkeen. Mut herranjestas, tollanen se nyt on! Upee juttu, ja vielä kerran suosittelen lämpimästi kaikkia kuopiolaisia, ja lähellä asuvia, tutustumaan Matkukseen (ja tietty käymään Verkussa ja Jäkkärissä ;D). Mut leikitään et tää on torstailta, jolloin mä pääsin töistä 21:45 (eka sulkukassanlasku on aina bitch). Mentiin työkavereiden kanssa oottelemaan bussia.

klo 22:50

Ja sitten venaillaan toista bussia, joka armollisesti lähti yli vartin myöhässä. Kiva. Venasin sitä siis sellaiset mukavat puol tuntia, ja oli suhteellisen kylmä ja mulla aivan liian vähän päällä (kuten yleensäkin). Kävin tässä välissä myös ostamassa vääriä pattereita paristoja, jonka luonnollisesti huomasin vasta kotona. Kotona olin siinä puol kahentoista aikaan, jolloin piti jo aloittaa pakkailu Helsinkireissua ja Pseudoa varten, todella kivaa.

No mut tällainen on suht normaali päivä mulla. Oliko hyvä/kiva postaus, vai ihan täyttä kukkua, eikä tällaista haluta enää nähdä? :D

kaikki kuvat lukuunottamatta iltakuvaa Matkuksesta, on mun ottamia. :)

Ja kunpa lounaalla olisin syönyt jälkiruokaa

tänään saatiin lounaalla Fazerin kakkua jälkkäriks koululla, ihan muuten vaan! parasta <3

Laittakaa tämä vaikka taustalle soimaan kun lueskelette. En muuten Heli Kajosta oikein välitä, mut tää biisi jaksaa innostaakiinnostaa mua kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa oli oikein kunnon korvamatokin. :)

Vaikka kuinka mä yritin sanoa että elämässäni on positiivisia asioita, niin totuushan on se, että ne helposti unohtuu kun stressaa. Jo tuo maanantai meni vähän hupsusti vihaten Kuopiota, sadetta, pölyä, bussittomuutta ja ruuan tekemistä. Kuitenkin mikään ei kestä ikuisesti, ja pakkohan tuostakin oli lähteä nousuun.

En ole muistanu täällä varmaan mainitakaan, että tällä viikolla (tai no käytännössä viime viikolla) mä aloitin uudessa työpaikassa! Ihan supersiistiä. Saanen siis esitellä: Anita, VeroModa/Jack&Jones:n myyjä. Palaan siis "juurilleni" ja alan myymään vaatteita. Ihan mahtavaa oikeesti, tykkäsin tollasesta työstä jo Spirit Storen aikana, ja nyt oon kyllä taas innoissani. Rankkaahan toi tulee olemaan, sitä en kiellä, mutta näin aika kuluu nopeammin enkä mä voi jäädä möömöttämään kotona (koko maailman paras sana: möömöttää). Matkukseen aukeaa siis ensi viikon torstaina, 1.11 uusi ja upea myymälä (tai siis kaksi), sinne vaan kiertelemään kaikki kynnelle kykenevät. Muutenkin koko kauppakeskus näytti näin pikasilmäyksellä (ja remonttireiskojen peitossa) hiton hienolta, toivottavasti sellainen se on myös kun kaikki on valmista ja viimeisetkin teipit poistettu. Tällä viikolla ollaan muutamana päivänä laitettu liikettä kuntoon, hälytelty vaatteita ja putsattu puupöytiä (ei muuten oo helppoo hommaa!). Päivät on ollu pitkiä, mut onhan se siistiä nähdä, kun tyhjä liike pikku hiljaa täyttyy ja alkaa yhä enemmän ja enemmän näyttämään myymälältä, kun aiemmin se oli vain tyhjä paikka. Viime viikolla sen sijaan kävin harjottelemassa yhden vuoron verran Aapelin Verkku/Jäkkärissä, ja ensimmäisen totaalihukkaisen puolituntisen jälkeen se rutiini siihen hommaan tuli selkärangasta. Siistiä päästä jo ens viikolla kuitenkin tositoimiin!

Viikko meni muuten aika hiljaisissa merkeissä, mitä nyt fuksiemme järjestämissä Costajaisissa kävin "pyörähtämässä". Aika kirjaimellisesti, nimittäin nyt kävi silleen hupsusti että loppuillasta mä en pysyny pystyssä ja alkoholiannoksia tuli todellakin otettua enemmän kuin muutama. Tää ilta oli tosiaan taputeltu tähän kuntoon kyllä jo siinä vaiheessa, kun erään fuksin kanssa otin shottikisaa juoden kolme putkeen. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun mä tiskillä pohdin että otanko yhden vai kaksi Las Palmasia, ja päädyin ottamaan kolme. No hupsan. Bileet oli kuitenkin loistavat, ilta oli hauska, fuksit ovat mielettömiä ja minä kiitän mitä loistavimmista pippaloista. Oli kivaa! <3

Negauksen lisäksi viikko meni hiljaisissa merkeissä LYF:n välitentin vuoksi. Kunnolla aloin valitettavasti lukemaan vasta lauantaina (oma moka, kuka käski olla sika), ja aikamoiseksi paniikkilukemiseksihan se lopulta meni. Immuunipuolustus, hengitys ja veri jäivät melkein kokonaan lukematta (hupsansaa) ja lihaksetkin luin aika puolivillaisesti. Tentissä en siten varsinaisesti loistanut, mutta parasta toivoen. Kohtalaisetkin pisteet riittäisivät, sillä ei kauheesti kiinnostais tehdä lopussa koko aluetta. Välitenttihän on ihan "meitä" varten suunniteltu elämäämme helpottamaan. LYF:n kurssihan on iso kurssi, jossa luentoja on vissiin yhteensä sellaset 80 kappaletta ja kokonaisuudet helvetin laajat. Joten tuossa oli mahdollisuus tenttiä puolet nyt ja puolet myöhemmin, ja jos tulos ekasta välitentistä ei miellytä, niin saa tenttiä lopussa kokonaan.

Tällaista viime viikolla ja vähän tällä viikolla, eilen täällä pohjolan paikkeilla oli jo pienenpieni lumipeite kun aamulle heräsin, ja pakkastakin oli oikeesti jo muutamia asteita. Silti tämä tyttö pyöräili lauantai-aamun hieman kirpsakassa säässä salille capreissa. Joo-o, ei oo mulla kaikki ruuvit ihan tarpeeks kireellä, kas ku en sortseja laittanu...

Mitäs teiän viikkoon kuuluu? Ja oottaako kuopiolaiset Matkusta jo innolla? :D

kuvat we heart it ja googlen kuvahaku

No school, no life! Or was it the other way around...

Toi ensimmäinen lause oli Prahassa isona plakaattina erään yliopiston edessä. Silloin olin tavallaan samaa mieltä, nyt olen ehkä vähän... eri mieltä. :D

No jospa sitä kertois vähän että mitäs kaikkea tässä elämässä on meneillään... Ja tällä tietty tarkoitan koulunkäyntiä (kröhöm) ja kursseja. Mulla oli jo etukäteen tiedossa että kakkosen syksy tulee olemaan iisi, paljon helpompi kuin fuksivuoden, mut jotenkin tuli silti yllätyksenä tää koulun vähyys. Tietysti tää ois nyt tarkoitettu siihen, että me ahkerat kakkospalleroiset luettaisiin aivot ruvella, tehtäis valmiiksi syväreitämme tai muulla tavoin osoittaisimme ahkeruutta. Nooooo... Not my style :D Tosin oon yrittäny vähän parantaa tapojani!

Meillä pyörii tällä hetkellä siis käytännössä kolme kurssia, ensimmäisenä kerrottakoon mielenkiintoisimmata eli Lääketieteellisestä YleisFysiologiasta. LYF aiheuttaa mulle kuitenkin jonkin sortin kakomisrefleksiä paristakin syystä. Ensinnäkin kurssi kestää ikuisuuden, lopputentti on vasta joulukuun alussa (herranjumala). Onneks väliin on kuitenkin tajuttu iskeä välitentti. Toinen syy on kurssin Galenosmuistuttavuus. Aktiopotentiaali, sydämen toimintakierto ja tehtävät, hermoston rakenne ja toiminta... Yök. Aiheena mielenkiintoisia joo, mutta heti tulee mieleen ne kaikki kaameet päivät, jolloin istuin milloin missäkin kirjastossa tankkaamassa noita asioita päähäni. Mielenkiintoisinta antia tällä kurssilla on ehdottomasi ollut kyllä harkat: tähän mennessä ollaan kuunneltu toisiltamme sydänäänet, katseltu istuma-asennon kuormittavuutta selälle EMG-harkassa ja otettu toisiltamme EKG:t (alla minun, todiste siitä etten ole sydämetön, hehhehheh luoja miten huono vitsi). Tulevaisuudessa päästään vielä ainakin ottamaan toisiltamme verinäytteitä!

Samaan aikaan meillä on tässä menossa YLeisPAtologiaa. YLPA muistuttaa mun silmiinkorviin liikaa histologiaa ollakseen oikeesti mielenkiintoista. Hirveet traumat keväältä. Just kun mä kuulin päässeeni marjapuurosta, niin jännästi asiaan palattiin nyt syksyllä. Kun keväällä opeteltiin tunnistamaan terveitä kudoksia, olis nyt tarkoitus tunnistaa sairastuneita kudoksia ja ilmeisestiehkä niiden sairauksia...? Näin hyvin oon messissä. :D Valitettavasti tää tuottaa päänvaivaa, koska en vieläkään tunnista kudoksia terveenä, puhumattakaan että se onnistuis sairaina :D tää kurssi on tosin jääny jotenkin LYF:n varjoon (kappas, eihän meillä oo ollu YLPAn luentoja yli kahteen viikkoon...) mut ei kyllä oo tähän mennessä vakuuttanut. Tosin musta paremmat luennoitsijat kuin histologiassa, tai jotenkin itselleni sopivammat.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on VPL. Mitäs tästä kurssista nyt sanois... Mulla oli alussa vähän valitettava asenneongelma tän kanssa. Ideana on siis harjoitella potilaskohtaamisia erilaisissa tilanteissa ensin kurssitoveriparin kanssa, ja myöhemmin näyttelijän kanssa. Tosin musta tää kurssi tulee vähän liian aikaisin. Kakkosella tähän asennoituu vielä vähän pilipalikurssina, kun potilaskohtaamiset tuntuvat olevan hämärässä tulevaisuudessa. Mä myös jotenkin kuvittelin kaikkivoipaisesti omaavani loistavat potilaankohtaamistaidot, eli musta tää harjoitus oli totaaliturha. Kunnes edellisessä harkassa tuli tilanne, jossa piti lääkärinä kysellä "raskaana olevalta potilaalta" hänen liiallisesta alkoholinkäytöstä. Itse seurasin sivusta kun kurssitoverit kävivät tilannetta läpi ja täytyy kyllä sanoa että hienosti hoitui homma kotiin. Musta ihan järkyttyvän vaikea tilanne, enkä oikein olisi tuossa osannut toimia. Tai että. Miten kysyä ja neuvoa nätisti, liikoja syyttelemättä ja samalla kuitenkin painokkaasti, onhan kyse sikiön terveydestä, ja tietysti myös äidin. En ehkä olekaan niin loistavan osaava tässä kuin aluksi ajattelin... Lääkärin kuitenkin tulee olla paljon muutakin kuin vaan ihmisläheinen ja sosiaalinen; lääkäri on tietysti asiakaspalvelija, mutta hänellä on myös aimoannos tietoa, jota potilaalla ei ole, ja hän on velvollinen huolehtimaan potilaan hyvinvoinnista. Toinen, luennolla käyty esimerkki, oli miten toimia tilanteessa jossa potilas on jo käytönnössä päättänyt oman diagnoosinsa ja "tietää jo hoitonsa". Nykyajan netti ja palvelut tarjoavat hurjasti tietoa, josta kuitenkin kaikki ei ensinnäkään ole oikein (Wikipedia ei tiiättekö aina kerro totuutta) ja toisekseen lääkäri näkee asiayhteydet eri tavalla kuin potilas ja netti - siihen hänet on  koulutettu. Magneetti- tai muu kuvaus ei ole ilmaista, ja esim. röntgenkuva lisää tarpeettomana turhaan säteilyannosta. Joten, miten toimia? No siihen tässä nyt avaimia haetaankin.

Phuh, lauantaina jätän kuitenkin kaiken tämän taakseni ja suuntaan moikkaamaan Iso-Britannian kuningatarta ja hänen pihvinsyöjiään, onhan tässä oltu koto-Suomen kamaralla jo melkein kuusi viikkoa. Aika paeta.

PS: edellisyönä en saanut unta ja pyörinhyörin sängyssä vaikka kuinka pitkään. Tuloksena Nelly.comista ostettu kaheksankympin mekko. Onneks sen jälkeen alkoi unettamaan.

PPS: Onks väärin ottaa Lontoon matkalle mukaan mun uus ja upea New Yorkin opas? :D

toisiksi viimeinen kuva googlen kuvahausta

It's been a long-time-no-see

Te ootte varmaan luullu et mä oon kuollu ja kuopattu. :D Melkein kaks viikkoo radiohiljaisuutta, valtavat pahoitteluni näin pitkästä äänettömyydestä. Tässä on viety naista ku pässiä, ja laskinkin matkustaneeni noin viikon sisään vähäiset 4500 kilometriä. Ottaen huomioon, etten välimatkallisesti kovin pitkälle matkannut (eihän Damiin oo kuin 1500 kilometriä), toi määrä tuntuu mun korviin suhteellisen suurelta. :D

Tähän väliin aattelin kertoa mun koulukuulumisia (joita olen kauhealla tavalla laiminlöynyt, ja kohta tämä fakta puraisee mua persuksiin). Tällä hetkellä mulla on siis tosiaan menossa HIStologian ja Lääketieteellisen BioKemia2 kurssit. LBK2:en luennoista mulla on toooooosi vähän sanottavaa; aiheet vaihtelevat mulla mielenkiintoisuusasteikolla unettavasta nuijanukutukseen. LBK2:ssa meillä on ollut kivoja pienryhmiä, joista kahdessa on käyty kotitehtäviä (hahahahaha :D) ja ollaan kahdessa pyöritty labrassa. Toisesta labraharkasta jäi päällimmäiseksi mieleen väsymys ja suhteellinen hysteerisyys, mut toisessa oli superkivaa. Ai miks oli superkivaa? No koska sai ottaa (ja valuttaa!) verta. Ei me vielä mihinkään laskimoon pistetty (onneks), mutta oli se mulle eka kerta kun sormestakaan otetaan verta. Ideana siis oli kolesteroliarvojen ja triglyseridi(=rasva)arvojen määritys, jota varten piti pistää kaverin sormenpäähän pistimellä ja kerätä siitä sitten putkeen verta. Mä kertoisin mielelläni kuinka loistavat arvot mulla oli, mut valitettavasti meidän kontrolliarvo heitti aevan häränpyllyä, joten meidän muutkaan arvot eivät olleet mitenkään vertailukelpoiset. Mutta triglyseridiarvot oli muistaakseni varsin mallikkaat. Sen sijaan voin kyllä kertoa, miten mallikas verenottopotilas mulla oli, ei yhtään itkenyt tai valittanut, vaikka ekasta reiästä ei tullu verta ollenkaan eikä se tokakaan oikein halunnut tarpeeksi vuotaa. Olihan siinä oikeesti hyvä fiilis, kemistin lääkärintakki päällä "rauhoittelemassa" potilasta. (Niin siis miten mun kuulu tätä ihoa venyttää? Ja tohon sivun pistetään, no nyt... Eiku sooori, mä unohdin laittaa tän pistimen oikeeseen kuosiin. :D) Mä sen sijaan vuodatin hienosti pari kapillaariputkilollista verta sormestani. :D

Nuorempana mulla on ollut aivan jäätävä piikkikammo. Kun me kolme vuotta sitten matkustettiin Intiaan Y:n kanssa, mä jouduin ottamaan maan miljoonia rokotuksia, ja viime keväänä erilaisista syistä mä jouduin monesti antamaan verta. Tää oikeesti helpotti kammoa, ja huomasin, että ei se nyt niin kauheen paha oo olla piikitettävänä.  Luultavasti ensi vuonna, kun me koulussa pistellään toisiamme ihan oikeastikunnolla, oon suhteellisen eri mieltä asiasta.

HIS:ssä ideana on siis tunnistaa "kuvasta" erilaisia solu- ja kudostyyppejä. Tää vois olla kiva kurssi, mut valitettavasti kaikki kudokset näyttää ainakin mun silmiin mikroskoopin luupin läpi marjapuurolta. Joo, osa näyttää tummemmalta, osa näyttää rakeisemmalta, osassa on enemmän sattumia, mutta loppupeleissä ne on kaikki marjapuuroa. Mä odotan valtavalla mielenkiinnolla HIS:n tenttiä, jossa ilmeisesti heijastetaan valkokankaalle kudosleikkeiden kuvia, joista pitää sitten tunnistaa erilaisia soluja ja tietysti myös itse kudos. Jeps, tulee olemaan... vähintään jännää. Uusinta on sitten vasta kesän jälkeen, koolio. Mun äiti oli tästä kurssista kuulemma aikoinaan ihan fiilareissa, eikä siis nyt voinut ymmärtää miks tää kurssi masentaa mua niin pahasti. On kuitenkin muistettava, et mun äiti oli aikamoinen nörä. <3

Muuten koulussa on suhteellisen hiljaista, mistä kielii myös se että vietän tän viikon kokonaan Helsingissä töitä paiskien. Kaikki odottaa jo malttamattomana KuoLO:n vappuviikkoa. Siitä on muodostunut jo käsite tuolla suurella muailmalla, ja pieni fuksi odottaa sitä ihan pähkinöinä! Ai niin, onhan mulla vielä ennen vappuviikkoa SOMO:n uusinta... Damn it. -_-

Palaillaan lähiaikoina (oikeesti lähiaikoina, lupaan!) muutamankin eri tekstin voimin, tulossa ainakin "viimeinen puristus"-postaus, juttua Damista ja Kehy-viikonlopusta. Stay tuned. :))

Skip it dot com

Huhheijaa ja hellät tunteet. Olishan se pitänyt jo perjantaina arvata, että viikonlopun lukemisista ei tullut hölkästäkään, ja SOMOn tentti siirtyi suoraan uusintaan. :( En nähnyt kerta kaikkiaan mitään järkeä mennä edes kokeilemaan, kun luultavasti a) en olisi osannut vastata mihinkään kysymykseen b) en olisi jättänyt koetta tarkistettavaksi c) sain nukkua. Jostain kumman syystä sekä la-su että su-ma yö meni aivan käsittämättömän huonosti nukkuessa; varsinkin su-ma yönä nukahdin vasta todella myöhään ja nukahtamisen jälkeen heräilin puolen tunnin välein säpsähtäen joko erittäin epämukavaa asentoani tai sitten kuumaan/kylmään tunteeseen. Jossain vaiheessa olin jopa varma siitä, että nyt on kuumetta. Olin kuitenkin liian väsynyt noustakseni hakemaan kuumemittaria, joten en tiedä oliko vaiko eikö, aamulla ei ainakaan ollut.

Eilen oli LBK2 (Lääketieteellinen BioKemia 2) ensimmäinen luento. Lyhyen esittelyn perusteella kurssi kuulostaa SOMOn ja LBK1:n sekoitukselta, eikä lainkaan mukavalta. Ja tajusin myös että se on aivan käsittämättömän massiivinen ja pitkä kurssi, tentti on vasta toukokuussa! Enhän mä muistais maaliskuussa käytyjä asioita vaikka muka opiskelisinkin ne huolella. :) Tämän perusteella ennustan paniikkilukemista päivää ennen tenttiä, sattuuhan koe samalle viikolle kuin kuuluisa KuoLOn Wappuviikko. ;)

Pienenä muistutuksena vielä kuopiolaisille, turkulaisille, tamperelaisille ja helsinkiläisille; KuoLOn Speksin lipunmyynti on auki ja sieltä kannattaa pikapikaa käydä hakemassa omat lippunsa pois, kyseessä on aivan loistava pätkä! Minäkin laitoin oman pikkukorteni kokoon käyttämällä tyyliin toista kertaa elämässäni ompelukonetta. :D

Tästä tuli tämmöinen pikamoikkaus, nyt pitää valmistautua illalla oleviin fuksisitseihin (JEEE!) ja huomennakin on Terveystieteilijöiden Talvirieha. Voisi melkein sanoa, että SOMOn tentti tulee kaadettua, mutta paha lähteä kaatamaan kun ei varmaan suoritettuakaan tullut. :D
kuvat we heart it, ja ihania kevätkuvia onkin. Pakko oli laittaa, koska kyllä se sieltä tulee vaikka tänään Kuopiossa satoikin lunta! :D

SOMO shlomo tomo momo

Ja muut erinomaisen rimmaavat sanat. :D mun suuhun SOMO:sta (eli SOlu- ja MOlekyylibiologiasta) on tullut kätsysti shlomo. Maanantaina on tentti, ja mulla on käsittämätön vaikeus pakottaa itseni lukemaan tätä hieman... tylsähköä aihetta. Lisäksi omasta mielestäni lähes kolme neljäsosaa kurssin slaideista on huonosti kirjoitettu/epäselviä/muuten vaan arsesta, joten tuntuu siltä että uusinnan voisi buukkaa vaikka samantien ja jättää koko tentti tekemättä.

Myönnettäköön, että minilomailun jälkeen arkeen palaaminen on ollut vaikeaa. Omasta mielestäni elän maailman parasta arkea, ja ahoh, mutta kamoon, lomalta paluu on aina tällaista! :D Tavallaan sain ladattua akkuja hulluna tuon lähes viikon pituisen Helsinki-visiitin aikana, ja tavallaan tulin entistä väsyneempänä takaisin. Jokainen, joka on matkustanut kavereita näkemään, varmasti tunnistaa edellä olevan lauseen totuuden. Oon perusluonteeltani älyttömän laiska, joten kun on maannu laakereillaan melkein viikon, siitä on vaikea yhtäkkiä hypätä kirjaston lukunurkkaukseen monisteiden ääreen.

Vältelläkseni lukemista olen siis tänään puuhannut muunmuassa seuraavia:

1) koristellut kalenteriani nätiksi, jotta siihen olisi mukavampi kirjoittaa

2) syönyt pitkän aamupalan (voiks noin sanoa? :D)

3) lukenut viime viikolla väliin jääneet Duodecimin, Nuoret Lääkärit -lehdet, Mediuutiset ja Hesarit

4) kattonut aika paljon komeaa Hank Moodya sarjassa Californication

5) käynyt tekemässä kuolemaa BodyAttackissa 

6) syönyt erinomaisen hyvää savulohisalaattia (done by me!)

Okeiokei, oon mä pari tuntia myös lukenu, mutta tulos on tainnut olla aikamoinen nolla. Huomenna uusin voimin? Saas nähä, huomenna meen luultavasti pitämään seuraa ihanaisille ompelijatytöille ja samalla lukemaan esittämään että luen. Uusinnat on niitä hetkiä varten, jolloin elämä menee etusijalle.

PS: Jippii, saan rahatilannettani vähän parannettua kun teen supertyörupeaman Hulluilla Päivillä! Niille rahoille onkin jo mahdollinen sijoituskohde tiedossa... Hihi! ♥

Student plus Dying, that equals Studying

Siitä onkin jo aikaa, kun mä oon viimeks kirjottanut opiskelusta. Yksi syy on se, että alkuinnostuksen jälkeen mun luentokiinnostus on lopahtanut täysin. Tuntuu, että varsinkin SOMO:n luennoilta en saa oikein mitään irti ja istun siellä hieman turhan panttina. Osa ongelmaa on se, että mulle on kehittynyt totaalinen kyvyttömyys mennä ajoissa nukkumaan. Keskimäärin meen nukkumaan 12 ja 1 välillä. Ja melkein joka ikinen aamu on ensimmäinen luento jo kahdeksalta. Koska mä oon aamulla aivan käsittämättömän hidas tekemään yhtään mitään, mun pitää herätä viimeistään 6.30. Näettekö tämmöisen, hmm, ongelman yhtälössä. :D Jeps, mäki.

Kouluun päädyn kyllä jossain vaiheessa, yleensä pyrin tulemaan jopa luennoille, olen siellä viimeistään ruoka-aikaan. :D Tämän jälkeen yleensä menen sitten kirjastoon. Vaikeaa kertoa mitään siitä, kuinka mä siellä kirjastossa istuskelen, mutta kerrotaanpas nyt aiheista.

Meillä täällä lääkiksessä, toisin kuin monilla muilla, ei varsinaisesti ole periodeja. Meiän kurssit vaan alkaa ja loppuu, kaikki vähän sekaisin ja päällekäin. Tällä hetkellä on menossa Embryologian, eli yksilönkehityksen kurssi. Toinen on tosiaan tuo Solu- ja Molekyylibiologia. Näillä mennään ainakin vielä pari viikkoa, sitten tulee taas uusia kursseja. Embryologia on omasta mielestäni hullun mielenkiintoista - miten kaikki voi mennä pieleen ja miten pienestä kaikki on kiinni. Yksi hupsu muokkaus väärin, yksi pienen pieni jakaantuminen, ja kaikki on pielessä. Ongelmana on termien uskomaton paljous; vähintään joka toisessa lautasessa on uusi termi, joka määritellään taas uutena terminä etc etc. Duodecimin Lääketieteen termit on mun uus BFF. :D

SOMO:sta en edes oikein voi sanoa mitään, koska nyt olen yrittänyt keskittyä tuohon Embryyn, ku oon jotenkin totaalisen pudonnut kärryiltä sen kanssa. Ennen ensimmäistäkään luentoa meillä oli SOMO:ssa motivointiluento, jossa lääkäri neurokirurgialta kertoi meille, miksi tämä on niin tärkeää. Myös mun äiti on kauheasti painottanut tuon kurssin tärkeyttä, mutta huoh, jostain syystä nyt ei oikein jaksaisi. :D Minne katosi se uskomaton into, jolla lupasin opiskella, jos pääsisin sisään? Kaipa tää on vaan pientä motivaation puutetta, ja tällaista perusarkea, eiköhän se kohta taas tule se "intokin" kun tentit lähenee uhkaavasti. ;D

Tällä viikolla meillä on haalarikastajaiset. Kuinka ihana sana tuo onkaan, vuosien odottelun jälkeen. Minun lääketieteeteen haalarin kastajaiset. Sulan hymyyn kun vaan ajattelinkin asiaa, pääsen käyttämään ensimmäistä kertaa elämässäni mustaa haalaria. :) Lisäksi lähden TAAS käymään Helsingissä, nyt vähän pidemmäksi aikaa. Siellä odottaa hurrrrrjasti kaikkea ihanaa Y:n ja perheen kanssa, jee! Ehkä vois vähän yrittää nähdä myös noita muita mupseja...

Mutta nyt yritän painua sängyn pohjalle, katsokaas kun kello on taas miljoonia ja ylläripylläri huomenna on taas mentävä kahdeksaan kouluun. Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

PS: Ihan itse tajusin miten tuo väli korjataan! Kröhöm, tai siis googlen avulla. Ja yläreunassa paukkuvat nopat ovat seurausta dissektio-kurssin läpipääsystä, jeeeee! Arvosanalla 2/5, ei mikään loistokas, mutta ottaen huomioon oman mielipiteeni kokeesta, I'm happy. :)

kuvat we heart it

You got me begging you for mercy

Musta tuntuu että aloitan joka toisen postauksen sanoilla "Aikaa on taas kulunut jonkin verran..." tai eri versiolla kyseisestä lauseesta. :D Elämä on ollut suht kiireistä/en ole oikeastaan jaksanut kauheasti tähän panostaa/tuntui ettei ole kauheasti mitään kirjoitettavaakaan. Päätinpä siis tulla hieman valittamaan. :D

liiankin totta, mut välillä se on okei!

Dissektion tentti tuli ja meni. Voisiko joku korkeampi taho selittää mulle, mihin KAIKKI se tietomäärä jonka mä luulin tunkeneeni päähäni katosi? Mä yritin valmistautua tunneille huolella (kerran jopa melkein pääsin pätemään! :D) ja silti mulla jäi surunaamainen fiilis tentin jälkeen. Asia, jonka edellisenä päivänä olin opiskellut hyvin ja oikeasti tunsin osaavani, hävisi kuin pieru Saharaan, kun sitä kysyttiin tentissä. Tai pikemminkin tilalle tuli epävarmuus, että oliko se nyt tämä vai tämä. Ärsyttävää. Tosin omasta mielestäni tentti ei ollut mitenkään onnistuneemmasta päästä, ja osa kysymyksistä meni mun ja muutaman muunkin mielestä vähän ohi aiheen.

Tämän kaltaiset fiilikset saa mut aina epäilemään, olenko oikeassa paikassa. Don't get me wrong, ehdottomasti olen sillä lailla oikessa paikassa, että opiskelu kiinnostaa ihan eri tasolla kuin kemman laitoksella. Mutta tulee välillä tuntuu siltä, että pääsinkö mä tänne ihan vain hyvää tuuriani (jota minulla ei tosin ole). Tiedän samalla, että tein HEL-VE-TIS-TI töitä paikkani eteen, uurastin ja päätin että mennään vaikka läpi harmaan kiven. Mutta silti... Fiilis kuuluu niihin epäuskon hetkiin, joita koen myös kun joku puhuu mun tulevaisuudesta sanoilla lääkäri. Minä. Lääkäri... Mutta sehän oli vain kaunis unelma? Senpä vuoksi välillä epäonnistuneiden tenttien jälkeen mietityttää, että jos en osaa nyt, osaanko ikinä. Ehkä vaan sanon tulevaisuudessa kaikille potilaille sen, mikä ärsyttää kaikkia suunnattomasti: "Kyllä se siitä, ota pilleri."

On asioita, joita mun ei tarvi luultavasti enää ikinä osata. FLO:n asiat kuuluu toivottavasti niihin (nimimerkillä eilen oli tentti ja huhhuh, onneks se on nyt takanapäin). Sitten on tietty asioita, joista on ihan okei, etten osaa niitä nyt. Kuten esimerkiksi diagnoosin kirjoittaminen CT-kuvien perusteella... Yritän pitää mielessä, että ei haittaa etten osaa kaikkea. Ei haittaa jos en osaa jotain erinomaisesti. Tai edes hyvin. Yritän muistaa antaa itselleni armoa tämän suhteen. Välillä vaan on vaikea huomata, että asia jota on halunnut niin pitkään kuin muistaa, niin noh, siinä ei olekaan niin hyvä.

Kuitenkin. Muistakaa antaa armoa itsellenne ja muille. :) Ihanaa lauantaita, me painutaan tästä Y:n kanssa täydentämään mun erinomaisen vajaavaista lautapelikokoelmaa! Haluan samanlaisen kokoelman kun alla olevassa kuvassa!

PS: Haluaisin myös valittaa mun asunnon hirrrrrrrveen kylmistä lattioista. Mursmörssamperi.

kuvat we heart it

You wanna be a loser like me!

Tää viikko on hujahtanu ohi ihan älyttömällä vauhdilla. Ehkä mitä kylmempi on, sitä nopeemmin aika kuluu (paitsi ku kävelee kouluun!)? Tässä päivänä eräänä kattelin lämpömittaria, joka näytti "vain" -24 astetta. Koputtelin siinä aikani kuluksi hieman ikkunaa, ja kappas kehveliä, elohopea laski samantien sellaiset 10 astetta. Ai että -34, selkee homma, eiku kengät jalkaan ja menoks. Kuopion muotiviikot esittää uusimman trendin: 5 paitaa päällekäin ja paksut legginsit farkkujen alla! Näytät takuuvarmasti noin 10 kiloa painavammalta eskimolta! :D

Tää viikko on sisältäny enemmän opiskelemista ku on hyväks itelleenkään myöntää. :D Minilomallani kaverit ihmetteli, ku mä olin aivan rätti. No sitä se tekee ku menee 8 kouluun (tai joskus siinä huudeilla... :D), lähtee sieltä aikaisintaan 16 aikoihin paikallisen liikuntakeskuksen kautta, kotona ollaan vasta 20 aikoihin. Mut voisko joku selittää mulle, miks näillä lukumäärillä mä silti odotan huomista dissektion tenttiä puntit täristen? Milloin tulee se fiilis, et jesh nyt on luettu tarpeeks, 5 tulossa? Tänään ja eilen ollaan kulutettu Torsolan penkkejä niin kauan, että ihodermatomit, plexus brachialikset ja infrahyoidaalilihakset tulee korvista ulos (tulipa vedettyä samalla myös tän viikonlopun paras vatsalihastreeni). Harmittaa, ku tuntuu että oon panostanu hulluna tähän kurssiin, mut silti ei oo jääny yhtään mitään päähän. Oletan, et mulla vaan on joku reikä mistä kaikki tieto valuu ulos!

or not?

Hulluna on myös tällä viikolla pidetty hauskaa ja ilman alkoholia! Lääketieteen opiskelijalle, jolle Orion maksaa kaiken (ymmärtäkää nyt ihmiset jooko, et tää on sarkasmia) tää on ollu aika poikkeuksellista, mutta mukavaa. Kavereiden kanssa ollaan pyöritelty niin sämpylän näköisiä laskiaispullia kuin luettu Cosmon horoskooppejakin. Yökylässäkin tää tyttö on pyörähtäny todella pitkästä aikaa! Joululoman jälkeen pohdin hetken masisteluissani, että pitäisköhän sitä yrittää hakea Helsinkiin keväällä. No nyt kyllä on sanottava et en tiiä hakisinko, vaikka joku sanois mulle että sisäänpääsys on 100% varma. Kuopio voi välillä olla on välillä aivan jäätävä kaupunki, kirjaimellisesti, mutta nää ihmiset täällä lämmittää sen kuumemmaksi kuin mikään etelä!

Tosiaan dissektiokurssi on nyt ohi. Kun kaikki oli ohi ja suljin dissektiosalin oven viimeisen kerran, tulvahti uskomaton kiitollisuus. Miten älyttömän hienoa, että joku upea ihminen on halunnut luovuttaa meille opiskelijoille kehonsa, jotta voisimme oppia. Mun uskonkysymykset on vähän niin ja näin, mut sen sanon, että se kiitollisuuden määrä mikä mussa huokui sillä hetkellä välittyi kyllä toivottavasti oikeaan osoitteeseen. Samalla alkoi SOMO (SOlu- ja MOlekyylibiologia) ja oli kyllä kivaa vaihteeks että joku siellä edessä vaan puhua papattaa ja ite voi vaan kuunnella sulkea silmänsä. Katellaan mitä mieltä oon aiheesta sitten parin viikon päästä, tulkaa silloin huutelemaan. :D

Toivottavasti tästä postauksesta välittyy tää uskomaton hyvä mieli, mikä mulla on just tällä hetkellä! Tunnen olevani juuri nyt niin tyytyväinen elämääni ja ystäviini, etten pysty edes välittämään sitä sanoin. Ihan sama se huomisen tentti, mä opiskelen maailman SIISTEINTÄ asiaa ja mun kaverit saa mut nauramaan sillonki ku mä haluun itkeä. Could things BE any better?! Pus koko maailmalle! <3
kuvat we hart it ja googlen kuvahaku

My heart skips a beat

Päivät senkun rynnivät eteenpäin hurjaa vauhtia. Menossa on jo toinen KOLMAS kouluviikko, dissektiokurssin tentti häämöttää edessäpäin aivan liian lähellä ja viikonloppu on taas edessä.

Haluan sanoa muutaman lyhyen sanan dissektiokurssista. Keskustelu tästä kurssista on herättäny aikamoista polemiikkia, sillä eipä siitä ole liian kauaa, kun eräs kuopiolainen lääketieteilijä sanoi sosiaalisessa mediassa muutaman lyhyen sanasen liikaa. Tämä on kuitenkin ollut tähänastisen lääkisurani mahtavin kurssi, joten se kyllä ansaitsee maininnan. Tarkoituksena on tosiaan saada kokonaisvailtainen kuva ihmisen anatomiasta. Aikaisemmin ollaan yhden kurssin verran opeteltu lihaksia, luita ja niveliä ja sitten toisen kurssin verran elimiä, verisuonia ja hermoja. Kuvat on katsottu kuvastoista, ja lihakset opeteltu aika lailla tasoissa, joten kyllä vähän jännitti, että miltä ne sitten oikeasti "luonnossa" näyttää.

Eniten tosiaan pelotti oma suhtautuminen vainajaan. Meidämn astuessamme dissektiosaliin vainaja oli peitetty lakanalla, ohjaajamme kertoi hieman pohjatietoja hänestä (mä sanon itsepäisesti hänestä, vaikka mulle vähän naureskellaankin, musta tuntuu jotenkin barbaarimaiselta sanoa se) ja sitten lakana otettiin pois. Hieman siinä joutui hengittämään syvään. Musta ei olis ollut häpeä eikä mikään käydä haukkaamassa happea oven takana, ja pari kertaa kurssin aikana oon joutunut tekemäänkin niin. Ensi"järkytyksestä" toivuttuaan kyllä siinä pääsi sitten vauhtiinkin.


On kyllä ehdottomasti ollut antoisin kurssi. On AIVAN eri asia nähdä kaikki rakenteet elävässä elämässä, toinen toisensa päällä ja verisuonet ja hermot yhdessä supussa. On se jännä juttu, kun kaikki ei iiiihan näytäkään siltä kuin Netterin sivulla se ja tämä. :D Olen jo nyt oppinut tämän kurssin avulla aivan hurjasti, vaikka tietysti pohjatieto on antanut sen alkupotkun. Tänään kun olimme ryhmämme kanssa KYS:llä dissektiokurssiin kuuluvassa radiologian harkassa ja näimme erilaisia leikekuvia otettuna pitkinpoikin (hihi, niin kovin totta) kehoa, niin oli se hurja fiilis kun oikeasti erotti siellä sitä sun tätä! Tuli vähän sellanen JESH! Nyt vaan toivoisin että lukumotivaatio tulisi käymään, hänen kaverinsa innostus on kyllä jo minua tullut moikkailemaan. :)














Viikonlopuksi tämä tyttö pärähtää Helsinkiin käymään (VIHDOINKIN!) erilaisten juhlien merkeissä. On synttäreitä, läksiäisiä, brunssia, museoita, leffoja... Kaikkea ihanaa tekemistä!  Niin ja yksi työvuoro, vaikka on sekin oikeasti aika mukavaa. :) Onko siellä hurjasti lunta? Koska täällä on aivan mielettömästi lunta! Milloin tää lumentulo loppuu, koska tähän määrään hukutaan kohta. :D Toissapäivänä toinen mun rapun ovista ei auennut, kun sen eteen oli kasantunut niin paljon yön aikana tullutta lunta. :D aikamoista. Ooh, odotan jo innoissani ratikalla matkustamista lumisessa Helsingissä. <3 uih.
kuvat: googlen kuvahaku
PS: MIKS TÄÄ BLOGGER HEITTELEE NÄIT RIVIVÄLEI MITEN SATTUU? mur.

Back to basics

Mä luulin saaneeni ton Dubain part II ulos, mutta se ei näy täällä! :(( Buhuu. En tiiä mitä sille raukalle kävi, täytynee tehä uusi. Onneks mulla on luonnostelma tallella koneellani muussakin muodossa kuin täällä, mutta ärsyttävää. Mur. Itsehän en ole mitenkään varsinainen minkäänlainen tekniikkanero, joten kun se kerran katosi, niin se katosi. :D 

Huomatkaa opintopisteiden jatkuva paukkuminen ylänurkassa. Latinan jälkeen sinne on paukahtanut Public Health Programin ensimmäisen kurssin nopat ja viimeisimpänä EAN:n nopat. Thank the everything, se tentti meni läpi! :D tosin säälittävällä arvosanalla 1/5. Suoraan sanottuna, vähäisestä lukumäärästä huolimatta, mä vähän ihmettelen tota noin alhaista arvosanaa. Tentti tuntu omasta mielestäni menevän ihan suhteellisen hyvin, ja mulla oli jopa ihan hyvä mieli sen jälkeen. Ihan vaan oman onnellisuuteni vuoksi ajattelin, että käyn katsomassa paperiani, että mikä siinä oikein meni vikaan. :S Uusintaan tuskin lähden, aika sama se oikeastaan on, ja kuten sanottu, oon superonnellinen ettei sitä tarvitse lähteä uusimaan. Mutta jälleen kerran hieman lähempänä valmistumista. :DD

Tänään olikin sitten ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen. Olipas jännä olla takas taas, toisaalta ihan kuin ei ikinä olisi ollutkaan poissa, ja toisaalta aivot tuntui suorastaan sulaneen loman aikana. Ai mikä reiden isoin lihas? Ai mikä hermopunos? Jaa että nää nervus medianus, nervus radialis ja nervus ulnaris teki jotain mikä liitty ranteeseen. No niin varmasti juu! Huomenna mennään vielä ihan luentojen voimin, mutta ylihuomenna alkavat jo nivelpunktiohetket vainajien seurassa ja sitä seuraavana päivänä onkin sitten ensimmäinen aidonoikea dissektio. Odotan kyllä valtavalla jännityksellä, tavallaan ajatus tuntuu kutkuttavalta ja tavallaan todella inhottavalta. Luulen, että eniten jännittää tilanteen uutuus ja se, ettei todellakaan osaa sanoa miten reagoi. En ole koskaan varsinaisesti nähnyt kuollutta ihmistä, koska niissä hautajaisissa joissa oon ollu, on ollu arkku kiinni.

Ulkona on muuten upea sää, vaikka onkin helvetin kylmä (pukeutumisestahan se vaan on kiinni, myhmyhmyh) :D Koulun maisematkin näytti tänään aivan mielettömän kauniilta, pitänee ottaa kamera mukaan josko sais kuvaa aikaiseks. Aikamoinen winterwonderland. Nyt painun tekemään ruokaa Y:n kanssa, joka on loistavana miekkosena tullut tänne Kupioon mun kanssa, ettei mun eroahdistus suurene uusiin mittoihin. :) mulla on ihana mies. <3

kuvat taas kerran weheartit ja googlen kuvahaku

minne katosi päääääivääääät

Ylihuominen tuli ja meni. Minä jatkoin elämääni siitä välittämättä. :D EAN:n tentistä lähdettiin suht hyvillä mielin, onneksi. Loppujen lopuksi se ei ollut niin vaikea kun mitä olin pelännyt, ja hyvin samantyylinen kuin aiempina vuosina. Yksi kuva, tällä kertaa laskimoista (jotka onneksionneksionneksi olin juuri edeltävänä päivänä, kröhöm, kopioinut vastausvihkosesta. ne kun oli puolihuomaamatta jäänyt aiemmin tekemättä ja tämän huomasin 4659 kilometrin päässä. upsie) Kaksi sanaselitystehtävää, joissa pyydettiin määrittelemään erilaisia termejä; missä sijaitsevat, mitä tekevät, mitä ovat. Yksi tehtävä, jossa piti selittää portokavaalisista laskimoanastomooseista (terkkuja vaan kaikille kavereille, jotka joulutunnelmissa selittivät vaikka mitä kaikkea hauskaa tähän kysymykseen, myös allekirjoittanut). Yksi, joka käsitteli naisen genitaaleja. Ja jokin vielä, enää en muista. :D All in all, läpi meni varmasti, toivo elää jopa suhthyvän arvosanan suhteen. Ja illalla tentti kaadettiin glögijuhlien, shottien ja Cursus2009 järjestämien bileiden voimin. Loistavuutta. <3 kiitos mun parhaimmille kurssikavereille kuluneista 4 kuukaudesta.

Seuraavana päivänä matka kävi kohti Helsinkiä. Olipa ihanaa nähdä omia rakkaita. Kaikki mahtavat kaverit, vanhemmat, sisko ja Y. Jos joskus on sydän laulanut, niin noina päivinä, kun tiesi, että sai rauhassa olla näiden ihmisten kanssa. Ei tarvinnut kiirehtiä, jotta ehtisi Kuopioon lähtevään junaan muutaman tunnin päästä. Ei tarvinnut nähdä yhden päivän aikana 10 ihmistä, koska seuraavana päivänä olisi taas junailtava pois. Sai olla vaan. Siistii. Kun sitten kävi kaiken lisäksi ilmi, että kaksi ihanaa, joiden oli tarkoitus matkustaa kauas, siirtävätkin matkaansa hieman pakosta, niin mikäs sen parempaa (vaikka tosi pahoillani niiden puolesta oonkin. :D) Saa olla kaikkien kavereiden kanssa näääääääääin paljon. Ja nähdä pitkästä aikaa Helsinkiäkin.

Tai niin mä ajattelin. Let's explain. Alunperin mun piti olla joululomallani töissä kuin pieni orava, ja vain pyöriä pyörässäni yhdestä toimipisteestä toiselle. Ajattelin että olen koko loman töissä, joka päivä. Saan kerättyä rahaa ja lähden myöhemmin matkalle. Eli toisinsanoen tämä raha ei olisi ollut pakollinen juttu, eikä minun olisi ollut mikään suunnaton pakko saada sitä, vaan se kuului sarjaamme I want it. No, tässä jonkin aikaa ennen lähtöäni Dubaihin rupes näyttämään siltä, että mitään töitä ei ole eikä tule olemaan. Maksimissaan 25 päivän loman aikana saan tehdä 3 vuoroa. Alun uskomattoman rageilun jälkeen rauhoituin, ja hyväksyin tosiasiat. Näillä mennään, ja onneks tämä ei silti tarkoita elämistä kädestä käteen kun suuhun ei ole mitään laitettavaa. Olin lähes innoissani. Käynpähän kaksi kertaa päivässä salilla. Näen kaikkia niin paljon kuin haluan. Teen pitkiä kävelylenkkejä. Och så vidare. Juuei. Loppujen lopuksi kävi niin, että kuitenkin pyörin oravanpyörässäni. :D Tilanteeni olen itse valinnut ja tiedostan sen, osasta vuoroistahan voisi aina kieltäytyä. Mutta. Mä oon liian ahne, ja oon aina ollu. Mä mielummin uuvutan itteni romahduspisteeseen ja itken kotona elämääni (ja silti mene seuraavana päivänä töihin) kuin kieltäydyn rahasta. Tuloksena Y, joka täysin totuudenmukaisesti valittaa, että näkee mua vain öisin. Kavereita oon nähny hävettävän vähän. Perhe, joka sanoo että on se kumma kun lomallakaan ei sua näe. Ja tyytymätön minä. Onneksi sain itseni vihdoin eilen kuriin, ja järjestin järkevät vuorot lopuille lomapäiville. On aikaa myös olla. Pohdinkin tässä, että loppuukohan tämä suorittajaelämä koskaan, vai joudunkohan kymmenen vuoden päästä hoitoon, kun oon päivystäny viikon putkeen ja joutunut psykoosiin. :D

Jotenkin mun postaukset on aina negatiivissävytteisiä, johtuen varmaan osittain siitä, että mä jatkuvasti kurottelen tähtiin. Oikeesti mun elämä on ihanaa, kiitos siihen kuuluvien ihmisten. <3 Suomessa ei vietetä Thanksgiving Day:tä, mutta mä oon ottanu perinteeks uuden vuoden alla miettiä, mistä mä oon kiitollinen. No paljosta. Enkä vähiten mun tämän puolen vuoden aikana saamasta koulutuksesta. Ajattelin että teen erikseen sellaisen puolenvuodenkootuthetket-postauksen. :D samoin tulossa on matka lääketieteelliseen -postaus (sitä on pyydelty paljon :) ) ja muutama muu. Lomalla on aikaa...

kuvat: we heart it ja google.com