Aiheena "Ihmisoikeudet ja terveys"

FiMSIC on Suomen Medisiinariliiton ulkoasiainvaliokunta, joka edustaa opiskelijoita IFMSA:ssa (International federation of Medical Students' Associations). Käytännössä jokainen joka kuuluu omaan lääketieteelliseen kiltaansa, kuuluu SML:n ja siten FiMSIC:n. FiMSIC:llä puolestaan on jokaisessa lääkiskaupungissa oma "alajärjestönsä", johon kuuluvat esimerkiksi vaihtovirkailijat. FiMSIC myös ystävällisesti järjestää erilaisia, kaikista kaupungeista tulleille tarkoitettuja, koulutuksia kuten esimerkiksi Kehy-koulutus, joka pidettiin Helsingissä 14.-15.4.

Kyseessä oli siis kehitysyhteistyöviikonloppu teemalla "Ihmisoikeudet ja terveys". Poikkeuksellisesti tänä vuonna siihen osallistui medisiinareiden lisäksi ilmeisesti ainakin muutama juristi, psykologi ja muita aiheeseen liittyvien alojen harjoittajia. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen tapahtuma, joka suurimmaksi osaksi koostui luennoista eri aiheista sekä pienryhmistä.

Olin ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa koulutusviikonlopussa (aiemmin keväällä järjestetty SULLE-koulutus oli hieman erilainen, siitä enemmän täällä), ja täytyy kyllä sanoa että tykkäsin ja kovasti. Järjestelyt pelasivat loistavasti, tapahtuma pidettiin Lääkäritalolla joten sijainti oli erinomainen niillekin jotka tulivat kauempaa Helsingistä. Majoituskin oli järjestetty niille jotka sitä tarvitsivat.

Luentoja oli laidasta laitaan, mutta yhtenäistä oli luennoitsijoiden innostavuus. Olisipa joka ikinen päivä samanlainen lääkiksessä kun millaiset oli noi kaks päivää tuolla (ja huom. ymmärrän kyllä ettei se ole mahdollista, mut olishan se mukavaa). Luentoja pitivät muunmuassa Pia Puu-Oksanen Amnestylta aiheenaan Naisiin kohdistuva välivalta, Ilkka Taipale aiheenaan Rajoittaminen psykiatrisessa hoitotyössä, Jaana Kauppinen Pro-tukipisteestä aiheenan Ihmiskauppa sekä Paula Tiittala Global Clinicistä (tästä oli myös juttu ihan muutama viikko sitten Hesarissa). Luennot herättivät paljon ajatuksia siitä, miten minä tavallisena ihmisenä nyt ja tulevaisuudessa terveydenhuollon ammattilaisena voisin auttaa ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota. En sano, että olisin kaikista asioista 100% samaa mieltä, mutta musta tärkeintä onkin ajatusten herättäminen, ei niinkään se että ollaan mielipiteiden suhteen yhtenäisiä (sitten on tietysti asioita joista ei vaan voi olla eri mieltä, kuten se että naisen lyöminen on väärin tai että kidutus on lainvastaista).

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen että tällaisia koulutuksia järjestetään ja meille annetaan mahdollisuus laajentaa tietämystämme ja osaamistamme, sekä tietysti eri aineiden opiskelijoiden kohtaaminen ja ajatusten jakaaminen. Itse osallistuin pienryhmään, jossa pohdittiin Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja oli ihan mieletöntä, että omassa pienryhmässäni oli yksi psykologian opiskelija, joka saattoi antaa meille oman näkökulmansa asiaan ja potilaan hoitoon. Mulla kertyi sivukaupalla muistiinpanoja joita on kiva lueskella näin jälkeenkinpäin. Tiivistettynä, jos teille tulee mahdollisuus osallistua tämän tapaiseen viikonloppuun, älkää epäröikö vaan menkää! :)

Loppuun vielä linkkejä kyseisistä aiheista, käykää lukemassa mielenkiintoisista aiheista.
Pro-tukipiste, artikkeli LL:ssä Global Clinicistä, Amnestyn Joku raja -kampanja sekä Kidutettujen kuntoutuskeskus.

I has a new phone

Jeeeee, mun lelu on täällä (tai oli jo viime viikolla) ja eilisestä lähtien viimeinkin käyttökelpoinen. Ah ja oh, huokailen täällä sekä sen ihanuutta että sitä miten teknologisesti totaalisen kyvytön mä oonkaan. :D Siis ihan oikeesti, mun isäpuoli sanoi et toi puhelin on tarkoitettu blondeista blondeimmille. Ja mä olin ihan sormi suussa eilen. :D ja tänään luennolla yritin vähän whatsappata ja hups, yhtäkkiä avaankin Spotifyn ja sieltä alkaa kovaan ääneen soida Lana del Rey. Ihan kauhee hetki, ku mä yritän näppäillä kaikkia mahdollisia painikkeita ja mikään ei auta ja luennoitsijakin hiljenee ja kaikki katsoo. :D Jouduin nolona vaan nauramaan ääneen että "Sori, mul on uusi puhelin enkä osaa käyttää tätä yhtään!" Haha.

Nyt mä haluisin suojella tätä mun uutukaista lapsukaista elämän kolhuilta ja kauheuksilta. Joten tää tietysti tarvitsee suojat ja ah millaisia suojia halajaisinkaan. :D Nää seuraavat on niin makeita etten kestä, näin jossain tällaisia Kris Taten paitoja, mut ne oli musta vähän liian villejä, mut tällaisissa pikkukuorissa niin ööööööööö lämpenen. :)

Toinen mitä harkitsin oli ihan tavallinen nahkainen suojakotelo, joita löytyy esimerkiksi Costolta (ja varmasti kyllä monesta muusta, huomattavasti halvemmasta paikasta... sitä vaan yrittää toitottaa itelleen eettisyyttä, kestävyyttä ymsyms) Ja kolmannet suojat joihin mun huomio erityisesti kiinnitty oli jo jonkin aikaa sitten Natan WTD-blogissa esitellyksi tulleet Lastu-puukuoret. Eettistä, kestävää, suhteellisen halpaa... Ehdottomasti laitettava korvan taakse nämä!

Nyt vaan siis oottamaan, että mun pankkikortti ei itkis melkein ääneen joka kerta ku yritän maksaa itelleni edes lounasta yliopistolla. :D oi Hullujen Päivien palkka, sinua odotetaan kovasti.
kuvat otettu Kris Taten sivuilta ja Lastucasen sivuilta

Time is on your side now, not pushing you down

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa/tietää otsikkona olevan biisin. <3 Ajattelin hieman sepustaa mun ja mummin Damin matkasta. Kuviahan nyt on niin maan miljoona, mut en mä niitä tähän kaikkia läväytä, koska sormethan siitä tulis kipeeks jos ne kaikki a) latais tähän b) lukijana skrollailis läpi. :D Ajattelin viel sitten toisen postauksen verran laittaa kuvia ilman sen suurempia tekstejä. :) Tosiaan tää matka oli lahja mun vanhemmilta mun isoäidille ja mä pääsin vähän niinkun siivellä sitten matkustamaan mukaan. Voi kohtalon kurjuutta. :) Vähän jännitti lähtee kaksin mummin kanssa, koska viimeks ku ollaan kaksin matkattu mä oon ollu 13 vee ja aika erilainen, niin hyvässä kuin pahassakin. Oon kyllä tässä vuosien varrella tottunu matkustelemaan maman kanssa kahestaan ihan aikuisenakin, joten sinäänsä olin henkisesti valmistautunut. :D Monet mun ikäisistä ei vielä/enää halua matkustella vanhempiensa kanssa, mut mä oikeesti tykkään tosi paljon siitä ja noh, let's face it, lähtisin reissuun vaikka vieraan tyypin kanssa kunhan pääsisin reissuun. :D

jos huomaatte esim. tuolla vasemmalla talossa on ylhäällä tollanen koukku; noilla ne vieläkin nostaa tavaroita ylimpiin kerroksiin, ku talot on niin kapeita

Oltiin siis Damissa 4 päivää, ja yövyttiin varsin keskeisellä paikalla Hotel Banks Mansionissa. Hotellista on pelkkää positiivista sanottavaa, alakerrassa ilmainen baari, huoneessa tyynymenu, ja lisäks aamiainen ja heppu joka siellä aamiaisella valmisti ohukaisia ja munakkaita oli aivan loisto. Se ahisteli mua joka aamun ja melkein pakotti mut syömään aina vähintään yhen ohukaisen (kuulemma muistutin sen tytärtä ja sen vuoksi sille tuli syöttämispakko :D), siis aivan kamalaa tää mun elämä. Tarkoituksena oli vetää ihan rehellinen, nähtävyys- ja museopainoitteinen reissu, koska mummi ei ole koskaan ollut Damissa.

musta on niin ihanaa ku betoniporsaat on maalattu nätiks

Käytiin siis oikeesti tyyliin KAIKKI museot läpi. Tää kuulostaa nyt vähän siltä et mä kärsin, mut oikeesti tykkään hortoilla museoissa ja ihailla muiden tekemää taidetta. Mussa itsessäni ei ole minkäänlaista taiteen pilkahdustakaan. Lukuunottamatta sitä ainutta kertaa ku pääsin osoittamaan mun taiteellisuutta, eli 1. luokalla, jolloin piti suunnittella reppu johonki kisaan. Mun ehdotelma voitti, ja kai siitä jonkinnäköinen bagpack tehtiin (totuuden nimissä pitää sanoa, että kopioin piirtämäni kuvat matikankirjasta :DD). Rijksmuseum, eli hollantilaisten kansallismuseo, sisältää esim. hollantilaisten taiteilijoiden maalauksia, vanhoja nukkekoteja ja posliinia. Siellä sijaitsee myös kuuluisa Rembrantin Yövartio (holl. De Nachtwacht), upea isokokoinen maalaus, jota jäätiin tuijottelemaan pitkäksi aikaa. Käytiin myös van Goghin museossa (herra kuuluu mun lempimaalareiden joukkoon, harmi että mun lempimaalaus eli Almond Blossom oli tällä hetkellä USAssa lainassa :/), van Loonin ja Willet-Holthyisen kotimuseoissa (joissa näytettiin miten herrasväki asui aikoinaan), Rembrantin kotimuseossa (jälleen kerran hyvä esimerkki et kannattaako laittaa hitosti rahaa yhteen asuntoon, vaikka kuinka hieno oliskin ja että ei kannata elää yli varojensa vaikka kuinka olis hyvä maalari), Amstelkringissa eli Our Lord in the attick -nimisessä museossa (katolinen kirkko "tavallisen" ihmisen talossa, rakennettu siihen aikaan kun katolilaisuus oli Amsterdamissa kiellettyä), ihastelemassa vanhoja taloja Beginhof -nimisessä paikassa jossa oli ennen katolilaisia naisia, jotka eivät halunneet julistautua nunniksi mutta halusivat silti omistautua uskonnolleen. Lisäks käytiin noin miljoonassa muussa paikassa, joista yks "hauskimmista" oli tietysti punaisten lyhtyjen alue. :D Musta on vaan niin koomista, ku ensinnäki mummi veti siellä meillä komentoa ja käveli etummaisena, ja toiseks se miten miehet suhtautuu ikkunoissa pyöriviin naisiin. Se niiden ei-mua-oikeesti-ees-kiinnosta-katsoa-mut-mä-nyt-vilkaisen-ku-kerran-ollaan-täällä -vääntelehdintä on vaan äärimmäisen hupaisaa. :D

Rijksmuseumissa, toi mies oli ihan äärettömän hyvä piirtämään, jäin pitkäks aikaa seuraamaan

Ihan oman kappaleeni haluisin omistaa Keukenhofille. Se on valtava puutarha, jos sitä sellaiseksi edes voi sanoa, joka on täynnä kukkia. Amsterdamista sinne kestää vähän päälle tunti bussilla (tai siis joutuu ensin menemään bussilla lentokentälle ja sieltä sitten Keukenhofiin), mutta voi vitsi se on paratiisi maan päällä. Jos vaan olette Hollannissa välillä maaliskuu-toukokuu, niin älkää epäröikö vaan menkää! Meillä meni noin 3 tuntia tuolla, mut olis siel helposti saanu kulutettua vaikka pari tuntia lisääkin.

vähän erilaisia tulppaaneja; noi näyttää "karvareunuksisilta" mutta ei kyl ollu

Lisäks tosiaan käveltiin vaan ympäriinsä, koska Amsterdam tosiaan on kaupunkina aivan mielettömän kaunis, syötiin hyvin (kannattaa on pakko käydä syömässä indonesialaisessa ravintolassa kun on tuolla!) ja nautittiin. Shoppailtua tuli käytännössä ei ollenkaan muutamia tuliaisia lukuunottamatta, koska mun mummi ei oo niin innostunut kaupoissajuoksija ja mä puolestani yritin suojella mun pankkikorttia tekemästä hidasta ja tuskallista kuolemaa. :D Hintataso Damissa on suhteellisen samanlainen kun Helsingissä, mun silmiin varsinkin syöminen on jopa kalliimpaa. Jos on yhtä innokas museoissa kävijä kun me, kannattaa ottaa tällainen Museumkard (näitä saa turisti-infopisteistä, joista yksi sijaitsee teatterissa, älkää siis uskoko jos ihmiset sanoo teille että ei se piste täällä ole, aivan turistiluukun vieressä nimittäin myydään viime hetken lippuja teattereihin, mut kyl se vaan maar on oikee paikka, nimimerkillä etittiin sitä varmaan puol tuntia ku ihmiset johdatti meidät kerta toisensa jälkeen vääriin paikkoihin). Verrattuna esim. Pariisiin, jossa alle 25-vuotias EU:n kansalainen pääsee melkein kaikkiin museoihin ilmaiseksi, täällä museoissa käyminen on oikeesti kallista!

 

indonesialaisessa, kaikki syötiin pois ja kaikki oli äärettömän hyvää! ja tarjoilija ihan mieletön. mulla on ylhäällä tän paikan nimi ja laitan sen ens kerralal, suosittelen todella lämpimästi!

All in all, menkää Damiin. Onhan se nyt ihana. <3
ja koska kaikkia kummiskin kiinnostaa: ei, me ei todellakaan poltettu pilveä mummin kanssa tai syöty avaruuskakkuja. :D kamoon, mun mummi on 75!

apua mua jännittää julkasta oma kuva täällä. :D vaikka onhan tossa sivussa pieni kuva, mut tällänen mä nyt kummiskin oon... :)

I heart Amsterdam

Hope, it is the only thing stronger than fear

Vietettiin perjantai-illan ratoksi pariskuntatapaamista Y:n ja sen kaverin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Pariskuntina ollaan muutenkin malliesimerkki siitä, kuinka pieni maailma on. Minä ja tyttöystävä-J oltiin samalla ylä- ja ala-asteella, mutta lukioon mentäessä yhteydenpito vähän katkes. Poikaystävä-E ja Y sen sijaan ovat olleet hyviä ystäviä ala-asteajoista lähtien. Yläasteella meidän kaksi eri porukkaa yhdistyi hetkeksi (minä ja Y ei todellakaan muisteta toisiamme siltä ajalta :D). Kun mä ja Y alettiin seurustella, alkoivat J ja E seurustella samoihin aikoihin, jolloin me alettiin näkemään taas enemmän, nyt pariskuntina. Kavereiden haukku on ollut meillä hoidossa, ja viime uudenvuodenaaton me vietettiin heillä. Tää totaalisen merkityksetön sepustus on vaan esimerkki siitä, kuinka pieni Suomi on. :D

Kuitenkin, oltiin siis Flamingossa syömässä ja leffassa. Syömässä käytiin Amarillossa, jossa mä söin ikisuosikkini eli vuohenjuustohampparin. Oikeesti, vaikka olisitte kuinka epäluuloisia vuohenjuustoa kohtaan niin kokeilkaa sellasta vuohenjuustohampparia jossa on kaverina paholaisenhilloa. Paholaisenhillo yksin - hyi. Vuohenjuusto yksin - ihan oukei. Yhdessä - pala taivasta sun suussa. :D Amarillolle kiitos myös erinomaisen nopeasta palvelusta, sisään tullessa kysyttiin ehditäänkö syödä jos alle tunnin päästä alkaa leffa, ehdittiin ja vielä ihan hyvin, ois kerenny vaikka popparit ostaa jos ois vaan mahtunu. :D

Leffana toimi kirjaan perustuva Nälkäpeli ( The Hunger Games). Omasta mielestäni varsin toimiva pätkä. Kyseessä ei ollu mikään vuoden mestariteos, eikä se varmastikaan mitään Oscar-ehdokkuuksia kerää, mutta ajoi asiansa perjantai-illan viihdykkeenä. Jennifer Lawrence oli roolissaan Katniss Everdeenina aivan loistava, tykkäsin hänen roolisuorituksestaan jo Winter's Bonessa hurjasti. Ihan eri sarjaa kuin ennen elokuvaa kahdessa trailerissa näkyvä Kristen Stewart. Hitto että se nainen ärsyttää mua, musta siinä vaiheessa ku toinen tekee pirusti rahaa näyttämällä vaan jokakohtauksessa ilmavaivaisen ja hämmentyneen välimaastossa olevana niin maailmassa on jotain väärin (sori nyt vaan jos joku tykkää kauheesti, musta se vaan on niin kaamee eikä osaa näytellä yhtään enempää ku puupökkelö). Samoin Josh Hutcherson Peetana oli hyvä, vaikka jäikin aika lailla kakkoseks Lawrencelle (kelatkaa et sekin on syntyny 1990!!! oon niin vanha). Mut hitto mua ärsyttää hulluna tässäkin leffassa näytellyt Woody Harrelson. :D Joka kerta ku mä nään sen miehen mä ajattelen vaan leffaa Surfer, Dude. :D Mä olin siis valmistautunu johonkin Twilight-tyyliseen pätkään, mutta kah, täytyy myöntää et odotan seuraavia leffoja varsin malttamattomana. Jopa seurueemme miehenpuolikkaat tykkäsivät, tosin Y valitteli yhtenäisyyttä Battle Royal -elokuvaan (ja kuultuani leffasta myönnettäköön, että leffat muistuttaa tosiaan aika paljon... tosin nykypäivänä taitaa olla totaalisen mahdotonta enää oikeesti keksiä yhtään mitään kokonaan omaperäistä). Kuitenkin, suosittelen lämpimästi, täytyykin kaivaa ne kirjat jostain ja ne luettuani manailla epäyhtenäisyyksiä. :D

kuvat google.com

It's been a long-time-no-see

Te ootte varmaan luullu et mä oon kuollu ja kuopattu. :D Melkein kaks viikkoo radiohiljaisuutta, valtavat pahoitteluni näin pitkästä äänettömyydestä. Tässä on viety naista ku pässiä, ja laskinkin matkustaneeni noin viikon sisään vähäiset 4500 kilometriä. Ottaen huomioon, etten välimatkallisesti kovin pitkälle matkannut (eihän Damiin oo kuin 1500 kilometriä), toi määrä tuntuu mun korviin suhteellisen suurelta. :D

Tähän väliin aattelin kertoa mun koulukuulumisia (joita olen kauhealla tavalla laiminlöynyt, ja kohta tämä fakta puraisee mua persuksiin). Tällä hetkellä mulla on siis tosiaan menossa HIStologian ja Lääketieteellisen BioKemia2 kurssit. LBK2:en luennoista mulla on toooooosi vähän sanottavaa; aiheet vaihtelevat mulla mielenkiintoisuusasteikolla unettavasta nuijanukutukseen. LBK2:ssa meillä on ollut kivoja pienryhmiä, joista kahdessa on käyty kotitehtäviä (hahahahaha :D) ja ollaan kahdessa pyöritty labrassa. Toisesta labraharkasta jäi päällimmäiseksi mieleen väsymys ja suhteellinen hysteerisyys, mut toisessa oli superkivaa. Ai miks oli superkivaa? No koska sai ottaa (ja valuttaa!) verta. Ei me vielä mihinkään laskimoon pistetty (onneks), mutta oli se mulle eka kerta kun sormestakaan otetaan verta. Ideana siis oli kolesteroliarvojen ja triglyseridi(=rasva)arvojen määritys, jota varten piti pistää kaverin sormenpäähän pistimellä ja kerätä siitä sitten putkeen verta. Mä kertoisin mielelläni kuinka loistavat arvot mulla oli, mut valitettavasti meidän kontrolliarvo heitti aevan häränpyllyä, joten meidän muutkaan arvot eivät olleet mitenkään vertailukelpoiset. Mutta triglyseridiarvot oli muistaakseni varsin mallikkaat. Sen sijaan voin kyllä kertoa, miten mallikas verenottopotilas mulla oli, ei yhtään itkenyt tai valittanut, vaikka ekasta reiästä ei tullu verta ollenkaan eikä se tokakaan oikein halunnut tarpeeksi vuotaa. Olihan siinä oikeesti hyvä fiilis, kemistin lääkärintakki päällä "rauhoittelemassa" potilasta. (Niin siis miten mun kuulu tätä ihoa venyttää? Ja tohon sivun pistetään, no nyt... Eiku sooori, mä unohdin laittaa tän pistimen oikeeseen kuosiin. :D) Mä sen sijaan vuodatin hienosti pari kapillaariputkilollista verta sormestani. :D

Nuorempana mulla on ollut aivan jäätävä piikkikammo. Kun me kolme vuotta sitten matkustettiin Intiaan Y:n kanssa, mä jouduin ottamaan maan miljoonia rokotuksia, ja viime keväänä erilaisista syistä mä jouduin monesti antamaan verta. Tää oikeesti helpotti kammoa, ja huomasin, että ei se nyt niin kauheen paha oo olla piikitettävänä.  Luultavasti ensi vuonna, kun me koulussa pistellään toisiamme ihan oikeastikunnolla, oon suhteellisen eri mieltä asiasta.

HIS:ssä ideana on siis tunnistaa "kuvasta" erilaisia solu- ja kudostyyppejä. Tää vois olla kiva kurssi, mut valitettavasti kaikki kudokset näyttää ainakin mun silmiin mikroskoopin luupin läpi marjapuurolta. Joo, osa näyttää tummemmalta, osa näyttää rakeisemmalta, osassa on enemmän sattumia, mutta loppupeleissä ne on kaikki marjapuuroa. Mä odotan valtavalla mielenkiinnolla HIS:n tenttiä, jossa ilmeisesti heijastetaan valkokankaalle kudosleikkeiden kuvia, joista pitää sitten tunnistaa erilaisia soluja ja tietysti myös itse kudos. Jeps, tulee olemaan... vähintään jännää. Uusinta on sitten vasta kesän jälkeen, koolio. Mun äiti oli tästä kurssista kuulemma aikoinaan ihan fiilareissa, eikä siis nyt voinut ymmärtää miks tää kurssi masentaa mua niin pahasti. On kuitenkin muistettava, et mun äiti oli aikamoinen nörä. <3

Muuten koulussa on suhteellisen hiljaista, mistä kielii myös se että vietän tän viikon kokonaan Helsingissä töitä paiskien. Kaikki odottaa jo malttamattomana KuoLO:n vappuviikkoa. Siitä on muodostunut jo käsite tuolla suurella muailmalla, ja pieni fuksi odottaa sitä ihan pähkinöinä! Ai niin, onhan mulla vielä ennen vappuviikkoa SOMO:n uusinta... Damn it. -_-

Palaillaan lähiaikoina (oikeesti lähiaikoina, lupaan!) muutamankin eri tekstin voimin, tulossa ainakin "viimeinen puristus"-postaus, juttua Damista ja Kehy-viikonlopusta. Stay tuned. :))

I hear the call, and it comes from Amsterdam

Pahoittelen pidempää hiljaisuutta, tässä on ollut vaikka mitä ihmeellistä menossa. Viikonloppu meni totaalinollatessa ja ihanien ihmisten kanssa ollessa. Perjantaina kaverillani oli suuren luokan juhlat, joihin saapui ihmisiä aina etelästä asti. :D olipa hurjan mukavaa nähdä taas vanhoja lukukavereita, verrata erilaisia lääkiksiä (porukkaa oli Kuopiosta, Turusta ja Helsingistä, sekä muutama tuleva lääkisläinen!) ja muuten vaan jutustella. Kivat ihmiset tunnistaa siitä, että monen kuukauden näkymättömyydenkin jälkeen he vaan halaavat ja toteavat, että onpa sulla villi tukka. :D

Lauantain vietin sitten kotona maaten sohvalla ja katsellen aivan turhia televisio-ohjelmia. Ainut aktiivinen asia mitä tein oli roskien vieminen. :D Ihana fiilis, kun vaihteeksi sai viettää viikonlopun ilman, että tarvitsi lukea potea syyllisyyttä siitä ettei lue. Illasta kokoonnuimme porukalla mun luokse tekemään sushia, viisi tyttöä tekivät selvää suuresta määrästä sushia alta aikayksikön. Samalla suunnittelemme ensi kesää ja tärkeimpänä ensi kesän reilireittiämme! Jeeeeee, ihan superia. Mä en oo ikinä ollu reilaamassa, mutta monet mun kaverit kyllä on, ja ovat matkustusmuotoa suositelleet. Tarkoituksena on siis elokuussa viettää kolme viikkoa junan kyydissä Itä-Eurooppaa (muutamaa pikkuhyppäystä lukuunottamatta) ihmetellen. Jee, en jaksa odottaa, voikun kesä olisi jo sillä mallilla että voisi laskea päiviä reissuun. :) Voin jakaa reittimme myöhemmin, ja varmasti tänne tulee jossain vaiheessa lisää reilihypetystä, kiinnosti se teitä tai ei.

Sunnuntain vietinkin sitten samalla mallilla, eli mitään tekemättä paitsi että aikamoisen lenkin kävin vetäisemässä! Kuopiossa oli mitä ihmeellisin sää, aurinko paistoi ja linnut liversi ja tietkin ovat jo suurimmaksi osaksi sulia. Hiekkaa tosin on vielä kaikkialla, voisipa nekin jo puhaltaa pois. Anyway, en oo mikään juoksemisen suurin ystävä, joten kun GPS kertoi mun juosseen yli 10 kilsaa, olin aika huuli pyöreänä. :D

Mä oon hieman miettiny tän blogin kohtalua sitten kesäksi. Mites sitten kun a) asustelen Helsingissä, joten ei tarvitse siinä mielessä päivitellä b) olen töissä (teen kyllä syväreitä, eli syventäviä opintoja joten lääketieteen parissa pyöritään) mutta eipä oo kauheesti kerrottavaa, kun vaitiolovelvollisuus sitoo ja lisäksi ketä kiinnostaa se kun pyörittelen papereita päivästä toiseen. :D Asiaa pitää miettiä, ja jos on mielipiteitä niin anti tulla! Totta kai voin tehdä jotain lääkikseen valmistavia juttuja, mutta ei niistä riitä edes kesän joka viikolle. :)

Nyt tämä tyttö käy nukkumaan vain herätäkseen alle 6 tunnin päästä jotta voisi lähteä lentokentälle. Mulla on lentolippu Damiin, johon on merkitty mun ja mun mummin (kyllä, luitte oikein) nimet ja mä en todellakaan pelkää käyttää sitä! Ah ihanuutta. Joten palaillaan ehkä sen jälkeen, ajattelin tehdä vielä viimeisen-lukemisen-puserruksen-postauksen, toivottavasti kelepoo!

kuvat we heart it  

Tärkeä muistutus!

Tärkeänä muistutusluontoisena asiana: onhan JOKAINEN hakija muistanut laittaa paperinsa vetämään johonkin lääkikseen/koulutukseen! Huomenna kello 16.15 loppuu aika, joten suosittelen lämpimästi että viimeistään tänään varmistatte hakunne menneen läpi. Huomenna palvelu on luultavasti ruuhkautunut, eikä kukaan varmastikaan halua alkukevään pänttäämisen menevän reisille sen vuoksi, että haku jumiutui/jäi tekemättä.

Mä pohdin viime vuonna viellä 15.50 Kuopion ja Tampereen välillä, mutta olin valmiiksi laittanut haun Kuopioon, jotta hätätilanteessa olisi kuitenkin joku paikka. Sen voi aina muuttaa. :)

Eli kaikki klikkaa sinne yliopistohakuun NYT!