Aiheena "Ihmisoikeudet ja terveys"

FiMSIC on Suomen Medisiinariliiton ulkoasiainvaliokunta, joka edustaa opiskelijoita IFMSA:ssa (International federation of Medical Students' Associations). Käytännössä jokainen joka kuuluu omaan lääketieteelliseen kiltaansa, kuuluu SML:n ja siten FiMSIC:n. FiMSIC:llä puolestaan on jokaisessa lääkiskaupungissa oma "alajärjestönsä", johon kuuluvat esimerkiksi vaihtovirkailijat. FiMSIC myös ystävällisesti järjestää erilaisia, kaikista kaupungeista tulleille tarkoitettuja, koulutuksia kuten esimerkiksi Kehy-koulutus, joka pidettiin Helsingissä 14.-15.4.

Kyseessä oli siis kehitysyhteistyöviikonloppu teemalla "Ihmisoikeudet ja terveys". Poikkeuksellisesti tänä vuonna siihen osallistui medisiinareiden lisäksi ilmeisesti ainakin muutama juristi, psykologi ja muita aiheeseen liittyvien alojen harjoittajia. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen tapahtuma, joka suurimmaksi osaksi koostui luennoista eri aiheista sekä pienryhmistä.

Olin ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa koulutusviikonlopussa (aiemmin keväällä järjestetty SULLE-koulutus oli hieman erilainen, siitä enemmän täällä), ja täytyy kyllä sanoa että tykkäsin ja kovasti. Järjestelyt pelasivat loistavasti, tapahtuma pidettiin Lääkäritalolla joten sijainti oli erinomainen niillekin jotka tulivat kauempaa Helsingistä. Majoituskin oli järjestetty niille jotka sitä tarvitsivat.

Luentoja oli laidasta laitaan, mutta yhtenäistä oli luennoitsijoiden innostavuus. Olisipa joka ikinen päivä samanlainen lääkiksessä kun millaiset oli noi kaks päivää tuolla (ja huom. ymmärrän kyllä ettei se ole mahdollista, mut olishan se mukavaa). Luentoja pitivät muunmuassa Pia Puu-Oksanen Amnestylta aiheenaan Naisiin kohdistuva välivalta, Ilkka Taipale aiheenaan Rajoittaminen psykiatrisessa hoitotyössä, Jaana Kauppinen Pro-tukipisteestä aiheenan Ihmiskauppa sekä Paula Tiittala Global Clinicistä (tästä oli myös juttu ihan muutama viikko sitten Hesarissa). Luennot herättivät paljon ajatuksia siitä, miten minä tavallisena ihmisenä nyt ja tulevaisuudessa terveydenhuollon ammattilaisena voisin auttaa ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota. En sano, että olisin kaikista asioista 100% samaa mieltä, mutta musta tärkeintä onkin ajatusten herättäminen, ei niinkään se että ollaan mielipiteiden suhteen yhtenäisiä (sitten on tietysti asioita joista ei vaan voi olla eri mieltä, kuten se että naisen lyöminen on väärin tai että kidutus on lainvastaista).

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen että tällaisia koulutuksia järjestetään ja meille annetaan mahdollisuus laajentaa tietämystämme ja osaamistamme, sekä tietysti eri aineiden opiskelijoiden kohtaaminen ja ajatusten jakaaminen. Itse osallistuin pienryhmään, jossa pohdittiin Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja oli ihan mieletöntä, että omassa pienryhmässäni oli yksi psykologian opiskelija, joka saattoi antaa meille oman näkökulmansa asiaan ja potilaan hoitoon. Mulla kertyi sivukaupalla muistiinpanoja joita on kiva lueskella näin jälkeenkinpäin. Tiivistettynä, jos teille tulee mahdollisuus osallistua tämän tapaiseen viikonloppuun, älkää epäröikö vaan menkää! :)

Loppuun vielä linkkejä kyseisistä aiheista, käykää lukemassa mielenkiintoisista aiheista.
Pro-tukipiste, artikkeli LL:ssä Global Clinicistä, Amnestyn Joku raja -kampanja sekä Kidutettujen kuntoutuskeskus.

Blossom in the trees you know how I feel

Välillä on niitä viikkoja, kun elämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta! Huolimatta maanantain SOMOn tentin skippaamisesta (vaiko juuri siksi?) edellisviikko oli kokonaisuudessaan yksi parhaista pitkään aikaan. Maanantaina pääsin (totaalisesta ompelutaidottomuudestani huolimatta) auttamaan kaveria pulassa, kun tein mitä kykenin speksimme puvustuksen hyväksi. Fiilis oli aika mainio, kun näki omien kätöstensä jäljen siinä kun ompeli suoraa viivaa eteenpäin! :D Mut hei, aika hyvin tytöltä joka on käyttänyt ompelukonetta viimeksi noin 13 vuotta sitten. Vielä kerran kiellon päälle, muistakaa kaikki turkulaiset, tamperelaiset ja stadilaiset käydä ostamassa omat lippunne KuoLOn speksikiertueelle. Ite kävin katsastamassa ihan virallisesti katsomosta käsin näytöksen lauantaina, ja oli kyllä hyvä! Perjantaina uusiksi ihailemaan itse painamiaan nauhoja. ;)

Tiistaina meille oli järjestetty (ja olihan myös paljon ykköskurssilaisia järjestämisessä mukana) fuksisitsit, joilla sitsasi ainoastaan lääkiksen fuksit. Oli kyllä loistavasti järjestetty, ja kuulemma ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa nimenomaan tällaisella tavalla! Sitseissä parasta on ehdottomasti se, että plaseerauksessa sut on saatettu sijoittaa jonnekin ihan hassuun paikkaan, jolloin tutustuu uusiin mahtaviin tyyppeihin, joita ei välttämättä ole samalla tavalla aiemmin huomannut. :) Sitsikulttuuri on täällä kuulemma elänyt hieman hiljaiseloa, mutta pikkulintu kertoi että tähän on tulossa vähän muutosta. ;) Superia oli myös päivän liikuntasuoritus! Mä oon jo hetken kärsiny ikävästä penikkataudista, ja lyhytkin juoksu on saanut mut irvistelemään kivusta. Aluksi ajattelin, että tää on vaan tällaista tottumattomuutta, mä kun en kauheesti ole nimenomaan juossut, varsinkaan matolla. Mut kyllä se oli jossain vaiheessa todettava, että ihan turha edes yrittää, kun 5 minuutin juoksun jälkeen kipu rupes lähentelemään sietämätöntä ja jalkaterät läpsyä niin pahasti, että pelkäsin kompastuvani niihin. :D Maratoonari-isäpuoleni antoi vähän treenivinkkejä joululomalla, ja johan rupes säryt paranemaan. Kyllä tossa pitkän lenkin aikana, varsinkin loppupuolella, rupes polttelemaan tutulla tavalla, mutta ajattelin että hengittelen vaan kivun läpi ja hyvin se onnistui! Treenin jälkeen teki mieli poistua matolta voitonmerkkiä heiluttaen! :)

Keskiviikkona vietettiin Terveystieteilijöiden talviriehaa, jossa eri ainejärjestöt olivat järjestäneet rasteja joissa piti sitten tehdä yhtä jos sun toista, parhaimpana esimerkkinä heilutella Teppoa (?). :D Hauskaa oli, ja saipahan käyttää taas hyvillä mielin ikiomaa mustaa haalaria! <3 ooh, pussailen sitä aina välillä henkisesti (ehkä myös fyysisesti) tuolla mun vaatehuoneessa. :) ja KERRANKIN sitä osas lähteä bileistä ajoissa, niin että seuraavana päivänäkin oli vielä hyvä mieli.

Torstai meni autellessa speksihommissa, ja aah perjantaina Y tuli Kuopioon. Olipa upee fiilis taas nähdä, vaikka siitä on vain viikko kun viimeksi nähtiin. Näinhän se on, et varsinkin tällaisina kiireisinä viikkoina, kun vedetään sopivasti ristiin eikä Skype-keskustelutkaan oikein ota onnistuakseen, tulee toista kovasti ikävä. Pakko kai se on myöntää, että matkustaminen Helsinkiin ja takaisin on syönyt mun rahoja niin ankaralla kädellä, että toukokuussa en usko tekeväni yhtään matkaa pääkaupunkiseudulle. :( Jos kesän alussa haluaa elää muullakin kuin ilmalla, on pakko tehdä kompromisseja.

Lauantaina vietin koko päivän ruokaa tehden, sillä sunnuntaina mä järjestin meiän kaveriporukalle brunssin! Oli vähän ku jouluna, kun herkkua oli siinä monenlaista. :D Y:kin oli suhteellisen tyytyväinen, kun makaili sohvalla pelaten pleikkaa ja katsellen telkkaria ja mä puuhailin keittiössä (tosin miekkonen vaikutti vähemmän tyytyväiseltä, kun vispattiin vaniljavaahtoa käsin kello kaksi yöllä kuohkeaksi ;D) Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa tekemään KUNNOLLA ruokaa, yksineläjänä kun harvoin tulee tehtyä mitään. :( se on musta ihan järjettömän harmi, mä kun nautin ruuan tekemisestä (ja kyllä myös syömisestä) ihan mielettömästi. Voi vitsi ku mä nautin siitä et ihmisiä tulee ja menee, ja hyvä meininki pysyy yllä ja ruokaa riittää ja kahvipannu huutaa... Ehkä mä oon sittenki valinnu ammattini väärin, tällä hetkellä unelma-ammattina on tomaatinkaivertaja. :D

Kaiken kaikkiaan I-HA-NA viikko, vähiten tähän ei vaikuttanut melkein joka päivä auringonpaisteeseen herääminen, vaikkakin myöhemmin onkin harmaantunut ja tänään tullut taas senttikaupalla lunta. :D hyviä uutisia on muutenkin riittänyt ja lähi- ja kaukotulevaisuus taas vähän kirkastunut... Ja kunhan tänviikkoisesta Embryn tentistä selvitään niin taas matkataan 400 km etelään! Nyt yritän toteuttaa uutta uuden-viikon-lupaustani ja mennä nukkumaan ennen 12. Kaikille oikein mainiota viikon alkua, toivottavasti tää hyvä mieli tarttuu teihinkin! :)

kuvat we heart it ja google.com

Tähän viikkoon on mahtunut...

Edellinen kirjoitus oli 19.9. ja tänään on 28.9. Eli postaustahti ei ole hirmuinen, mutta mä en oikein tiiä miten mä täällä kirjoittelisin. Jos kirjoittaisin omista tekemisistäni täällä useammin kuin kerran pari viikossa, olisi päivät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aika samanlaisia: kouluun 8-10 aikoihin, sitten luentoja (aiheena joko anatomia, biokemma tai sitten enkkua) ja sitten normaalisti Torsolassa pari tuntia viiva ikuisuus. Sieltä kotiin ja sitten sohvalla makaamista/lenkkeilyä/lepäämistä/skypettelyä eri ihmisten kanssa... Pointtina on, etten mä täällä mitenkään hirveesti ehdi viikolla tehä, ja viikonloput oon yleensä poissa. Fiiliksistä on mahtava kertoa, ja niitä täällä tulee koettua paljon, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta kuinka mielenkiintoista on kuulla joka päivä, että tänään minua huoletti anatomian opiskelun määrä, tänään opin os ethmoidalen sijoittumisen pääkallossa, eilen paahdin taas yläraajan lihasten kanssa turhautuen täysin... Lääkiksessä opiskelu ON mielenkiintoista, mutta se ei välttämättä välity tällaisista postauksista.

Kuitenkin, tähän viikkoon on mahtunut... ensimmäiset harkat. Ekoissa harkoissa päästiin kokeilemaan toisiltamme refleksejä, tuijottelemaan selkärankoja ja kattelemaan röntgen- ja magneettikuvia samaisesta aiheesta. All in all, superloistava ja havainnollistava harjoitus. Esimerkiksi ”skolioosin vääristämä selkä” näytti ihan erilaiselta kuvissa kuin aidosti luonnossa (kun toisen jalan alla oli sopivasti Duodecimin Lääketieteen termit...). Meillä oli LOISTAVA harkkaopettaja ja muutama hieno tutor, jotka opetti meille miten pienestäkin asiasta voi saada selville paljon. Esim. niinkin yksinkertainen juttu kuin selälteen makuulla ollessa jalan nosto suorana. Kyseessä ei ole harjoitus notkeudesta, vaan tarkoituksena on katsoa, onko jokin hermo painuksissa. Nostaessa jalkaa selkäranka kaartuu tavallista enemmän, ja jos jokin välilevy on huono, eikä toimi kuten sen pitää, voi hermo jäädä puristuksiin, mikä tulee esiin vihlovana kipuna jalan eri osissa (riippuen hermosta). Kaikille tää ei oo mikään erityinen juttu, musta se oli SUPERsiistiä! :D Haha. (pst, allekirjoittaneella todettiin vino selkäranka... kaikkea sitä voikin diagnosoida jo LT1, tuntuu melkein oikealta lääkäriltä, hihi)

Tähän viikkoon on mahtunut myös... toiset harkat. :D Toinen harkka sisälsi vähemmän mielenkiintoisia kallon luita ja niiden muistelemista. Harkkojen ideanahan on tosiaan se, että ensin opettelemme aiheen ns. omatoimisissa harkoissa (monisteniput, jotka näkyvät tässä) jonka jälkeen meillä on aiheesta tai aiheen vierestä luentoja, ja niiden jälkeen sitten näitä harkkoja. Harkan paras anti oli kuuluisa räjäytetty kallo, jossa näkyi jokainen luu omalla paikallaan silleen... noh, räjäytetysti. :D Ei sitä voi selittää. Toinen loistava juttu oli kallon kokoaminen ja purkaminen, sekä söhköjohtojen pujotteleminen kaikista mahollisista kallonrei'istä. :D

Tähän viikkon on mahtunut myös... hyvin paljon paaartei, mutta hyvä opiskelija ei niihin aikaa hukkaa... Lähes totta. Kolmesta juhlasta kävin loppujen lopuksi vain tukemassa LT3 Vaahtobileissä Grand Virtasessa. Ihan hyvät juhlat, ja perkeleesti vaahtoa. :D Oon ollu pari kertaa aiemmin vaahtobileissä, mut täytyy kyl ihailla tota vaahdon ja veden määrää ja sitä miten toi baari kesti sen. :DD Alkuillasta ihana KuoLo (eli meidän ainejärjestö) esittäytyi kaikkine eri osastoineen toinen toistaa hienompien PowerPoint-esitysten siivittämänä. Oli kyllä kivaa, ja hieman sitä tekis meli harkita sellaista virkaa. Ne nyt ei yleensä oo kovin vaativia, mutta silti jotain tekijälleen antavia.

Tähän viikkoon on mahtunut... myös S.U.L.L.E.-koulutusviikonloppu Tampereella. Lyhenne tulee sanoista Seksuaalisuudesta, Unelmista, LemmenLeikeistä ja Ehkäisystä. Kyseessä on projekti, jossa tarkoituksena on kouluttaa ja auttaa lääketieteen opiskelijoita kertomaan ja kiertämään kouluissa puhumassa kahdeksasluokkalaisille seksistä, seksuaalisuudesta, murrosiästä, seurustelusta jne. Kaikesta mahollisesta käytännössä. Viikonloppu sisälsi itsensä haastamista, näkökantojen laajentamista, paljonPALJON keskusteluja ja tutustumisleikkejä ja uusia tuttavuuksia muista lääkis-kaupungeista (kyseessä on tosiaan maanlaajuinen projekti).

Huomenna alkaa tämän tytön viikonloppu, sillä onnelliseen päivään jota olen tänään viettänyt sisältyi myös junalippujen osto Helsinkiin päin, jeeee!! Huomenna otetaan siis nokka kohti vanhempien täyttä jääkaappia, poikaystävän kainaloa ja kavereiden haleja. Kaikille hauskaa viikonloppua!! <3

PS: Yritän kyllä tulevaisuudessa postata useammin, jotta näistä ei tulisi näin mammuttimaisia näistä kirjoituksista. :DD

kuvat: we heart it ja S.U.L.L.E.-projektin kuvat Tampereen paikalliskoordinattorin käsialaa