minne katosi päääääivääääät

Ylihuominen tuli ja meni. Minä jatkoin elämääni siitä välittämättä. :D EAN:n tentistä lähdettiin suht hyvillä mielin, onneksi. Loppujen lopuksi se ei ollut niin vaikea kun mitä olin pelännyt, ja hyvin samantyylinen kuin aiempina vuosina. Yksi kuva, tällä kertaa laskimoista (jotka onneksionneksionneksi olin juuri edeltävänä päivänä, kröhöm, kopioinut vastausvihkosesta. ne kun oli puolihuomaamatta jäänyt aiemmin tekemättä ja tämän huomasin 4659 kilometrin päässä. upsie) Kaksi sanaselitystehtävää, joissa pyydettiin määrittelemään erilaisia termejä; missä sijaitsevat, mitä tekevät, mitä ovat. Yksi tehtävä, jossa piti selittää portokavaalisista laskimoanastomooseista (terkkuja vaan kaikille kavereille, jotka joulutunnelmissa selittivät vaikka mitä kaikkea hauskaa tähän kysymykseen, myös allekirjoittanut). Yksi, joka käsitteli naisen genitaaleja. Ja jokin vielä, enää en muista. :D All in all, läpi meni varmasti, toivo elää jopa suhthyvän arvosanan suhteen. Ja illalla tentti kaadettiin glögijuhlien, shottien ja Cursus2009 järjestämien bileiden voimin. Loistavuutta. <3 kiitos mun parhaimmille kurssikavereille kuluneista 4 kuukaudesta.

Seuraavana päivänä matka kävi kohti Helsinkiä. Olipa ihanaa nähdä omia rakkaita. Kaikki mahtavat kaverit, vanhemmat, sisko ja Y. Jos joskus on sydän laulanut, niin noina päivinä, kun tiesi, että sai rauhassa olla näiden ihmisten kanssa. Ei tarvinnut kiirehtiä, jotta ehtisi Kuopioon lähtevään junaan muutaman tunnin päästä. Ei tarvinnut nähdä yhden päivän aikana 10 ihmistä, koska seuraavana päivänä olisi taas junailtava pois. Sai olla vaan. Siistii. Kun sitten kävi kaiken lisäksi ilmi, että kaksi ihanaa, joiden oli tarkoitus matkustaa kauas, siirtävätkin matkaansa hieman pakosta, niin mikäs sen parempaa (vaikka tosi pahoillani niiden puolesta oonkin. :D) Saa olla kaikkien kavereiden kanssa näääääääääin paljon. Ja nähdä pitkästä aikaa Helsinkiäkin.

Tai niin mä ajattelin. Let's explain. Alunperin mun piti olla joululomallani töissä kuin pieni orava, ja vain pyöriä pyörässäni yhdestä toimipisteestä toiselle. Ajattelin että olen koko loman töissä, joka päivä. Saan kerättyä rahaa ja lähden myöhemmin matkalle. Eli toisinsanoen tämä raha ei olisi ollut pakollinen juttu, eikä minun olisi ollut mikään suunnaton pakko saada sitä, vaan se kuului sarjaamme I want it. No, tässä jonkin aikaa ennen lähtöäni Dubaihin rupes näyttämään siltä, että mitään töitä ei ole eikä tule olemaan. Maksimissaan 25 päivän loman aikana saan tehdä 3 vuoroa. Alun uskomattoman rageilun jälkeen rauhoituin, ja hyväksyin tosiasiat. Näillä mennään, ja onneks tämä ei silti tarkoita elämistä kädestä käteen kun suuhun ei ole mitään laitettavaa. Olin lähes innoissani. Käynpähän kaksi kertaa päivässä salilla. Näen kaikkia niin paljon kuin haluan. Teen pitkiä kävelylenkkejä. Och så vidare. Juuei. Loppujen lopuksi kävi niin, että kuitenkin pyörin oravanpyörässäni. :D Tilanteeni olen itse valinnut ja tiedostan sen, osasta vuoroistahan voisi aina kieltäytyä. Mutta. Mä oon liian ahne, ja oon aina ollu. Mä mielummin uuvutan itteni romahduspisteeseen ja itken kotona elämääni (ja silti mene seuraavana päivänä töihin) kuin kieltäydyn rahasta. Tuloksena Y, joka täysin totuudenmukaisesti valittaa, että näkee mua vain öisin. Kavereita oon nähny hävettävän vähän. Perhe, joka sanoo että on se kumma kun lomallakaan ei sua näe. Ja tyytymätön minä. Onneksi sain itseni vihdoin eilen kuriin, ja järjestin järkevät vuorot lopuille lomapäiville. On aikaa myös olla. Pohdinkin tässä, että loppuukohan tämä suorittajaelämä koskaan, vai joudunkohan kymmenen vuoden päästä hoitoon, kun oon päivystäny viikon putkeen ja joutunut psykoosiin. :D

Jotenkin mun postaukset on aina negatiivissävytteisiä, johtuen varmaan osittain siitä, että mä jatkuvasti kurottelen tähtiin. Oikeesti mun elämä on ihanaa, kiitos siihen kuuluvien ihmisten. <3 Suomessa ei vietetä Thanksgiving Day:tä, mutta mä oon ottanu perinteeks uuden vuoden alla miettiä, mistä mä oon kiitollinen. No paljosta. Enkä vähiten mun tämän puolen vuoden aikana saamasta koulutuksesta. Ajattelin että teen erikseen sellaisen puolenvuodenkootuthetket-postauksen. :D samoin tulossa on matka lääketieteelliseen -postaus (sitä on pyydelty paljon :) ) ja muutama muu. Lomalla on aikaa...

kuvat: we heart it ja google.com

aaaaaaaaaaaah...

no, wait, whaaaaat?!

Pahoittelen alemman kuvan huonolaatuisuutta ja rakeisuutta ja aivan kamalaa laatua muutenkin. Syytän maanantaita. Arkeen palaaminen oli suhtrankkaa, kun maailma muuttui kahdessa päivässä Dubai -> sysimusta märkä Helsinki -> varsin luminen Kuopio. Aikamoista.

Huomenna EAN:n tentti, ja sitten suuresti odotettu joululoma. I-HA-NAA! Vaikka lomalla ei tullut luettua nimeksikään, vahva toivo elää, että tentti menisi läpi. Tällä hetkellä en muusta välitäkään. Palaillaan siis toivottavasti ylihuomenna. <3

PS: valtakunta sille, joka tuo mulle jotain ihanaa herkkua...

joululahjoja kuusen alle

Harmittavasti mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on keksiä niin kavereille lahjoja (vanhemmista nyt puhumattakaan, nuorempana sitä riitti kun antoi äidille todella kauniin piirustuksen...) kuin, kauheata kyllä, itsellekin lahjoja! Nyt sitä toivoo varsin suuria asioita, mutta vähemmän, mikä toisaalta on kyllä hyväkin. Ekologisempaa, ja niin edelleen... Näin vanhempana sitä myös haluaisi vain viettää laatuaikaa poikaystävän ja vanhempien ja siskon ja kavereiden kanssa. :) Toivottavasti mun tontut on kuulolla, sillä oon mä jotain pientä keksinyt...

Mennääksemme kollaasin sisältöön;
Ylhäällä vasemmalla on uusi Hackmanin Matador-sarjan kasari. Mulla on yksi sellainen jo ennestään, mutta sillä on käynyt jotain... hassua. :D Yhtenä kauniina päivänä siihen vain alkoi tarttua kaikki kiinni pohjaan, ja pilallahan se sitten oli. Kaveri ei ollut edes kovin vanha. :( paras kasari ever.
Keskellä ylhäällä on varsin kuuluisa Eero Aarnion suunnittelema Swan-lamppu. Haluiaisin jonkun näyttävän lampun koristamaan olohuonetta, ja tää oli yks parhaimmista vaihtoehdoista. Tosin, kuten yksi kaveri sanoi, varsin toimistomainen lamppuhan toi on, mutta jotenkin silti kiva. :) Harkinnassa on muutama muukin lamppu, pitää käydä vähän hiplailemassa...
Oikealla ylhäällä on Polarin FT60-sykemittari. Mä oon jo pidempään haaveillut sykemittarista, mutta jumaleissön ne on kalliita kavereita! Tässä nyt yhdistyis monta asiaa, mitä sykemittarilta toivoisin. Tässä on mahdollisuus harjoitella valmiiden harjoitusohjelmien mukaisesti, mikä on mulle ainakin tosi hyvä. Oon superhuono keksimään ite mitään harjoitusohjelmia, kunhan vaan juoksen lenkillä eteenpäin, joten tällainen olis ihan kiva. :) ostamalla lisälaitteen tolla voi myös mitata matkaa minkä on juossut, mikä on mulle superhyvä!
Alhaalla vasemmalla on New York. Tämä on luultavasti joululahja mulle itselleni sen jälkeen kun olen ollut koko joululoman töissä. :D Ensi kesänä olis tarkoitus paukata Y:n kanssa Amerikan luvattuun maahan, toivottavasti rahat vaan riittää...
Alhaalla oikealla on DVD-soitin. Mun telkkari on ikiikiIKIvanha putkitelkkari, joten mun ainoo toivomus mun uuden DVD-soittimen suhteen on se, että se sopii mun telkkariin. :D
Alhaalla on myös uusi torkkupeitto. Mulla on ihan kiva torkkupeitto omalla sohvalla, mut mä kaipaisin jotain ultimatepehmeää, suurta, lämmintä (saanko vielä kerran sanoa suurta) torkkupeittoa mun halikaveriks. Sohva on yks mun lempipaikoista mun kotona, se on just sopiva, muistuttaa mua kaikista kivoista hetkistä mitkä sillä on vietetty ja noh, tykkään tästä muutenkin. :D
Viimeisenä muttei vähäisimpänä alhaalla on lahjakortti. Tän sisältö on vapaavalintainen. Vaikka aineelliset lahjat on ihania, niin parhaimmat lahjat on aineettomia. :) Kuten yllä sanottiin, musta ihaninta on viettää aikaa mun rakkaimpien kanssa. Joten jos joku tarjoaa lahjakortillisen omaa aikaansa mulle joululahjaks, mikäs sen parempaa. :)

Onko teillä jotain ihania joululahjatoiveita pukille?

Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin taas

Vaikka toissapäivänä ei ollutkaan maanantai, niin se tuntui kyseiseltä vihatulta päivältä huomattavasti enemmän kuin viime maanantai oikeasti.  (tosin henkilökohtaisesti vihaan sunnuntaina huomattavasti enemmän) Tiedättekö sen fiiliksen, kun pienen pienet asiat kasaantuvat, ja sitten koko päivä tuntuu menevän ihan pieleen.

Pilasin päiväni muun muassa surkuttelemalla sitä, että EAN:n tentti on aivan liian pian. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vaikka mun mielestä on hyvä, että anatomiat käydään näin alussa, niin tää työmäärä näin alussa on suunnaton.  Kuten oon maininnu aiemmin, jokaisen yliopiston opetussuunnitelma on aika omanlaisensa (miksi ihmeessä?). Ymmärtääkseni esim. Helsingissä käydään jokainen osa-alue erikseen, eli vaikkapa käsi omana kokonaisuutenaan, jalka omana kokonaisuutenaan ja niin edelleen. Meillä tosiaan käytiin aluksi Tuki- ja liikuntaelimistön kurssilla kaikki lihakset, luut, nivelet ja jänteet… Sen sellaiset. Nyt tässä käydään sitten kaikki loput käytännössä mitä anatomiassa on. Eli voitte kuvitella työmäärän. Katselin omaksi ilokseni vanhoja tenttejä, ja eivät ne maailmanloppua vaikeampia olleet, mutta ihan tarpeeksi vaikeita minusta. :D

Muuten päivä meni pilalle ihan tyhmistä asioista, joista ei oikeasti olis ees tarvinnu pahoittaa mieltä. Luulen, että yleisesti vaikuttaa oma väsymys ja kamppailu ikävän kanssa. Huomaan ikävöiväni ihmisten lisäksi myös yleisesti Helsinkiä. Kun asuin vielä Helsingissä, vihasin sen mustuutta, sen töykeitä ihmisiä, muutenkin tosi monia asioita siinä. Mutta Helsinki oli koti. Vieläkään en ole oppinut sanomaan Kuopiota oikeasti kodiksi. Saatan lähteä viikonlopuksi Helsinkiin, ja sanoa että olen menossa kotiin. Helsingissä puolestaan sanon vaan lähteväni takaisin Kuopioon. Aluksi ajattelin, että tunne on väliaikainen, mutta olen myös hyväksynyt, että voi olla etten ikinä tunne Kuopiota kodiksi. Ei tarvitsekaan. Niin kauan kun viihdyn täällä, tykkään opiskella ja kaverit on kivoja, ei muulla ole väliä.

Näinkin positiivisiin ajatuksiin olen päätynyt luultavasti vaan sen takia, että edessä on ensin muutaman päivän lomailu Helsingissä, ja sitten viikon lomailu Dubaissa. <3 Lauantaina lähtee (epäinhimillisen aikaisin) lento kohti lämpöä yhdessä kivojen ihmisten kanssa, ja paluu on vasta viikon kuluttua. Jei. Eilen tuli myös paniikkipestyäpyykkiä ja paniikkipakkausta; tuloksena esimerkiksi 4 bikinin yläosaa ja 2 alaosaa. Haha, täh. :D Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta matkalaukusta löytyy...

Tänään oli viimeinen EAN:n harkkakin, vaikka en ole niistä mitään kertonut. Tässä kurssissa meillä oli vain 4 harkkaa (verrattuna TLA:n vissiin 8?), mutta oman mielipiteeni mukaan ne olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Me ollaan keretty dissekoimaan niin sydän, munuaiset kuin silmäkin. Oma ehdoton inhokkini noista oli kyllä toi silmä. Se on jännää, nimittäin en ollut kuvitellutkaan, että mulla olis joku ongelma sen suhteen. Näin jälkeenpäin ajatellessani asiaa tajusin, että kaikki muut elimet on ollu sellasia ”näkymättömiä”. Harvemmin sitä näkee munuaisia ja sydämiä, ensimmäisiä enintään ruokapöydässä jossain muodossa. Silmä taas, se tuijottaa sua syyttävästi ja sanoo että minä olen possu. Musta meinas tulla kasvissyöjä siinä samalla hetkellä (ruokalaan mennessä olin jo unohtanut kaikki pyhät lupaukset asiasta, ja otin innoissani sianlihalla maustettua hernaria :D). 3D-asiat on sitten siistejä. Silmäkin kun nyt sattuu olemaan pyöreä, niin kaikissa kuvissa se on melkein aina leikattu jostain kohtaa halki, eikä siitä saa kunnon mielikuvaa. Tai ite oon ainaki niin mielikuvitusrajoittunut. :D

Lyhyesti vielä hömpästä: viime viikonloppuna me KuoLO:n fuksit sekä tietysti Dentina:n fuksit järjestimme yhteisvoimin kuuluisat Pikkujoulut. Kyseessä oli aivan MAHTAVAT bileet! Juomaa riitti (kiitos boolitiimille sekä baaritiimille!), narikka toimi (kiitos narikkatiimille!) eikä lipunmyyntikään kussut (siis kiitos myös lipunmyyntitiimille!) puhumattakaan superhienoista koristeluista (superkiitos koristelutiimille!) ja kaikki muukin meni omasta mielestäni aivan loistavasti. Ainut pienenpieni negatiivinen höyhen joukossa oli se, että 100 ihmiselle tarkoitettuun tilaan ahtautui sellaiset 500 henkilöä, ja allekirjoittaneelle meinasi jossain vaiheessa iskeä pahimman luokan ahtaanpaikankammo. :D Mutta juotua ja syötyä tuli (mä sain riisipuurostakin KAKS mantelia, mut söin vahingossa molemmat! Haha) ja hauskaa oli, kaverit ja pupu oli läsnä ja tulivat keskenään toimeen, ja bileistä tuli paljon kehua. Loistavaa toimintaa! Muutamat ulkopuoliset hieman purnasivat joitain käytäntöjä vastaan, mutta haluaisin huomauttaa, että maassa maan tavalla. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille järjestäneille!

Tähän väliin tulee jälleen kerran nyt radiohiljaisuus ainakin matkan ajaksi. Tarkoituksena on rentoutua auringossa ja saada luettua hurjat määrät anatomiaa, joten voipi olla että kone jää kuvainnollisesti kotiin. Toivottavasti kun palaan Suomeen, täällä olisi oikeaa lunta joka ei sulaisi pois. Adjöö. <3

PS: pahoittelen läheskuvattomuutta, mä en jaksanu nyt etsiä tähän mitään ihania ja söpöjä kuvia. :D maanantaimasennus iski taas.

Ihanat pikkuleivät

Siltä varalta, että joku haluu ohjeen aivan LOISTAVIIN pikkuleipiin, niin tässä tulee. Alunperin ohje on Kinuskikissan. Tein näitä meidän avaruusteemaisiin Costajaisiin, hence tähdenmuoto. Myöhemmin lisäsin päälle vielä sokerikuorrutteen, joka värjättiin vielä siniseksi. :)

Tekemiseen tarvitset:

125 g voita tai margariinia

1 ½ dl sokeria

1 muna

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

                                                                                                                                                                                                                                    Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi, lisää muna. sekoita myös kuivat ainekset keskenään

                                                                                                                                       Lopulta pääset sekoittamaan molemmat keskenään. jos huonosti käy, tämä on se vaihe kun syöt koko taikinan. varoituksen sana: jos syöt liikaa, tulee tosi paha olo, nimimerkillä kun pikkuleipien taikina tuoksui vielä seuraavanakin päivänä, ei ollu kauheen kivaa. :D vaikka koti tuntuikin kotikodilta, kun oli pikkuleipätuoksu.

                                                                                                                                          Ja tältä ne näyttää valmiina. Nams. Tositosi hyviä, yksinkertaisia, ja näistä saa sitten koristella ihan just sellasia ku tykkää. jeeee! Ite tosiaan koristelin nää nopeasti kuivuvalla sokerikuorrutteella, jonka ohje on myöskin Kinuskikissan sivuilta. Käytin tota pikeerin tasaiseksi levittämiseen tarkoitettua tomusokerin määrää. Kuorrutteethan voi sitten värjätä aika monenlaisella tekniikalla; helpointa on ostaa apteekista joko tomuväriä, tai sitten nestemäistä väriä (omasta apteekista löytyi vain tomuväriä), tai sitten googlettaa sellanen "luonnollinen värjääminen", kuten esim. punajuuren mehu, kaakaojauhe ja sellaista. Suosittelen lämpimästi! <3

Onnistumisista ja kavereista (nälkävuoden tapaan)

Bloggaustauko on taas ollut pitkä kuin nälkävuosi. Monesti mulla on tullu sellanen fiilis, että pitäisi kirjoittaa ja kertoa, mutta jaksaminen on ollut aivan toista laatua. Haluaisin kirjoittaa useasti, vaikka joka toinen päivä, mutta syksyn tullen tuntuu huomattavasti kivemmalta olla sohvalla oman untuvapeittoystäväisensä kanssa kynttilöiden palaessa taustalla. Talvi aiheuttaa kummallista laiskuuden tunnetta ainakin mussa, mites te?

Mitäs tässä nyt on tapahtunut... Noh, ainakin opintopisteet ovat yläkulmassa lisääntyneet. TLA meni onneksi läpi! Arvosana oli tosin ihan muuta kuin mitä halusin, joten aion uusia typerän tentin. Musta osasin huomattavasti paremmin, kuin mitä arvosana antaa ymmärtää. En tiiä mikä meni tentissä vikaan, paitsi ainakin tuo pirun nilkkanivel. En usko saaneeni siitä tehtävästä kuin ehkä pari säälittävää pistettä. Summa summarum, tämä tyttö menee sitten tammikuun lopussa uusintaan. :) Aasinsiltana edellisestä lauseesta voin myös sanoa, että tämä muija puhuu latinaa, eli myös latinan tentti meni läpi. Edellisten vuosien opiskelijat eivät valehdelleet, vaan kyseessä olivat helpoimmat opintopisteet IKINÄ! Tunti ennen tenttiä katselin monistenipun läpi, merkkailin sinne tänne oranssilla ja punaisella kynällä, ja sillä mentiin. Tentissä sai monistenippu olla mukana (olisi saanut olla kuulemma vaikka sanakirjakin...), joten sieltä piti vain etsiä oikeat kohdat. Muut opintopisteet ovat sitten tulleet Johdatus lääketieteeseen -kurssista, sekä Johdatus akateemisiin opintoihin -kurssista. Aika hullua, että näin vaan tämä opiskelu etenee. Onnistumisen tunteet on sitten kivoja. :)

Etenemisestä puheen ollen, tässähän on säälittävät pari-kolme viikkoa, ja sitten on joululoma. Puoli vuotta on mennyt lähes silmänräpäyksessä. Jos valmistun aikataulun mukaisesti, olen noin puolentoista vuoden päästä lääketieteen kandidaatti. Viiden ja puolen vuoden päästä lääketieteen lisensiaatti. Vaikka sitä yrittää itselleen jatkuvasti tolkuttaa päähänsä, että opiskeleopiskeleopiskele, pitää tässä myös muistaa, että tää on oikeesti mun elämäni parasta aikaa. Kaverit, mahdollisuudet, inspiroiva opiskelupaikka... Nyt kun huomaa, että tämä aika on kohta ohi, pitäisi muistaa ottaa kaikki irti myös tästä hetkestä. Tentit on tietysti päästävä läpi, mielellään hyvällä arvosanalla. Välillä pitää kuitenkin antaa itselleen anteeksi ja ymmärtää, että nämä onnelliset hetket, jolloin et ole vastuussa kenenkään elämästä, jolloin voit huolettomasti nauraa kavereidesi kanssa possun sydämen ääressä sen aivan erilaisen muotoista truncus pulmonalista, tai jolloin voit huolettomasti naureskella sille, ettet löydä kaverin jalasta pulssia, noh, ollenkaan, ovat suhteellisen pian ohi.


Vakavista asioista hömppään. Ensin toissa viikonloppuna oli Y käymässä. Tehtiin kaikkea, ja ei mitään. Suurimmaksi osaksi vain oleiltiin, katsottiin leffaa, pussailtiin, istuttiin vierekkäin sohvalla ja nautittiin seurastamme. Olisin halunnut esitellä miehenpuolikkaani täkäläisille ystäville, mutta valitettavasti isänpäivän kunniaksi kaikki olivat poissa. Y on kuitenkin lupautunut (hyvin tapojensa vastakkaisesti) osallistua meidän fuksien järjestämiin KuoLO:n ja Dentina:n pikkujouluihin, joten siellä sitten viimeistään kaverit saavat paljon puhutun miekkosen tavata. <3 
Viime viikonloppuna taas oli ihana ystäväni M käymässä täällä järjestettyjen Sosiaalipsykologiapäivien vuoksi (vaikka todellisuudessa päivät olivat vain tekosyy tulla minun luokseni<3). Olimme perjantaina ahkeria opiskelijoita kukin omalla sarallamme, ja loppuillasta lähdimme juhlistamaan jälleennäkemistämme ensin istumalla iltaa kavereiden luona, sitten siirtymällä Introon istuskelemaan ja lopulta illan viimeiset tunnit vietettiin Henry's Pubissa. Sen mustempaa paikkaa en olekaan vielä nähnyt. :D Kyseessä on ilmeisesti varsin hevipainoitteinen baari, jota Kuopion kansa rakastaa. M:n sanoin "Sitä haluaisi sanoa ulkomaalaiselle, että emme me suomalaiset ole mustiinpukeutuvia, heviä rakastavia mörriköllejä, jotka viettävät aikansa kellarissa. Sitten sä tuut tänne, ja huomaat et asia on just tasan niin!" Lisäksi kävimme ihailemassa Kuopion joulunavajaisten kunniaksi järjestettyä ilotulitusta, katselimme leffaa, herkuttelimme glögillä ja nautimme kynttilänvalosta. Oli aika mukavaista, kiva kun olit täällä<3

Lyhyestä virsi kaunis ei selkeästi ole minun sanontani, mutta lopetan nyt tähän ja pyrin pian kirjoittamaan lisää meidän harkoista, tulevasta matkastani, joululomasta... kaikesta ihanasta! Loppuinspiraationa viime sunnuntaina tyttöjen kanssa tehtyä sushia (ennakoin M:n lähtemisen aiheuttaman yksinäisyyden, ja kutsuin kavereita tänne lämmittämään mun sunnuntai-iltaa).

kuvat: we heart it, googlen kuvahaku ja memyselfandI

Enjoy yourself, it's later than you think

TLA:n tentti on (toivottavasti) ohi. Omasta mielestäni siinä oli sekä vaikeita että helppoja osioita. Esseetä oli, kuten professorimme meille sanoikin, tehty korjaaja-ystävällisemmäksi muuttamalla se yksinkertaisesti koepaperilla oleviin kysymysmuotoihin. Ainut ongelma tässä oli se, että ”esseen” aihe oli ylempi nilkkanivel, joka oli jäänyt mulla vähän... lukematta. :D Olin niin sataprosenttisen varma, että aiheena ois ollu olkapää tai polvi! Äiti on aina sanonut, että me ollaan sellainen perhe, että jos me ei jotain olla luettu, niin se tulee AINA esiin.  Eli jälleen kerran, äiti oli oikeessa (voisitko lakata olemasta, KIITOS). :D

Muita tehtäviä oli sanaselitykset, pari kuvaa joiden osia piti nimetä (yksi lonkkaluusta, yksi kyynärvarren syvistä ojentajista), pari röntgenkuvaa joita piti tulkita (omasta mielestäni suht vaikea tehtävä, kun ei niistä ottanut selvää että miten päin ne oli kuvattu :D) sekä erilaisten pään luiden onteloiden piirtämistä. All in all, toivottavasti nyt oon vaan another brick in the wall, ja pääsen tuon tentin läpi. :D Nyt odotellaan sitten kuin kissa pistoksissa, ei nimittäin huvittaisi kauheasti uusia tota samoihin aikoihin kun on EAN:n tentti… Ja LBK1:kin tulokset ovat vielä saamatta.
// LBK1:n tulokset saatu, ja läpi meni heilahtaen. Jesh! Nopat lisätty ylös.

Tällä viikolla meillä on alkanut kaksi uutta kurssia, EAN ja FLO (Fysiikkaa Lääketieteen Opeskelijoille), jotka ovat samalla myös ainoita kursseja nyt jouluun asti. Ihanaa kun lukujärjestys helpottaa, mutta! EAN tuottaa hulluna töitä. Luentoja on ollut nyt vasta 3, mutta huhhuh, ne ovat olleet täyttä asiaa. Naureskelin tänään, että miten voi olla että kerta toisensa jälkeen on että apua mikä urakka, ei tästä selviä. Sitten sitä vaan hengittää syvään ja yrittää parhaansa.

Viime viikonloppu ja viikon alku oli aikamoinen. Perjantaina ryhmärämämme suuntasi Hopeasalamalla kohti Helsinkiä. Kahden viikon tauon jälkeen oli ihanaa nähdä perhettä, syödä jonkun valmiiksi tekemään ruokaa (joka vielä kannetaan pöytään... hemmoteltu kakara) ja jutella hömppiä pikkusiskon kanssa. Mutta ah se fiilis kun näki Y:n. Varmasti liittyy siihen, ettei olla nähty pitkään aikaan, mutta lähes 4 vuoden jälkeen, on mulla vieläkin perhosia mahassa kun näen hänet ja sulan hymyyn. Ihanaa rakkautta, kun toinen oli ladannut uusimmat jaksot The Big Bang Theorya ja syödään hyvää leipää ja juodaan kuumaa teetä. Muuta ei varmaan voi ees haluta. :) ainoastaan et toinen tietää tasan tarkalleen mitä haluan ja mitä toivon, ilman että edes kerron... pieniä mä pyydän, mut suurempia saan. <3 muutama postaus taaksepäin kommentoija mainitsi minun potevan koti- ja Y-ikävää. se on niin totta! onhan mulla sitä jatkuvasti ikävä, mutta asian kanssa yritetään selvitä. Onneksi toinen meistä on kärsivällinen ja ihana.

Lauantai ja sunnuntai menivät töissä, ja oli mulla ilo nähdä mun kultaisia tyttöjä lauantai-iltana. On harmillista ajatella, että nähdään seuraavan kerran vasta joulukuun puolessa välissä. Vaikka täällä on tietysti ystävystynyt, jopa saanut hyviä kavereita, niin oma tukiympyrä on aina oma tukiympyrä, ja tuntuu hyvältä kun toiset ymmärtää puolesta lauseesta että mitä tarkoitan. Joulukuun 14. päivä sitten pupuset ja osan kanssa jo vähän aiemminkin. <3

Sunnuntaina sitten, noh, räjähti. :D Kuopion lääketieteilijät (jotka tosin esittäytyivät reissun aikana jotenkin jännästi aina kysyttäessä TKK:n sähköteekkareita) lähtivät hieman matkailemaan Tukholmaan. Sanotaanko, että siellä juotiin, siellä... Oli ehdottoman hauskaa, pääsi tutustumaan uusiin tyyppeihin ja viettämään mahtavaa aikaa! Tukholman sen sijaan taisin shoppailla kuiviin. :D Ikinä ei ole yksi kahvi maksanut minulle noin paljoa (ennen kuin join latteni Tukholmassa, olin aivan rätti, sen jälkeen sen sijaan en niinkään...)! Ostin sitten kauniit kehykset viime jouluna hankkimilleni valokuvavedoksille, hamosen, pari paitaa… Sellaista. Halutaanko mun ostoksia nähdä täällä? Mielipiteitä anyone?

Tänään oon ollut erityisen ahkera, ja nyt palkitsen itseäni polttamalla kynttilöitä, syömällä omatekemää porkkana-inkiväärikeittoa ja omatekemiä sämpylöitä, sekä katsomalla Woody Allenin elokuvaa Everyone says I love you. On syysilloissa kummiski sitä jotain...

Kaunista viikon loppua <3


kuvat: we heart it ja googlen kuvahaku