Student plus Dying, that equals Studying

Siitä onkin jo aikaa, kun mä oon viimeks kirjottanut opiskelusta. Yksi syy on se, että alkuinnostuksen jälkeen mun luentokiinnostus on lopahtanut täysin. Tuntuu, että varsinkin SOMO:n luennoilta en saa oikein mitään irti ja istun siellä hieman turhan panttina. Osa ongelmaa on se, että mulle on kehittynyt totaalinen kyvyttömyys mennä ajoissa nukkumaan. Keskimäärin meen nukkumaan 12 ja 1 välillä. Ja melkein joka ikinen aamu on ensimmäinen luento jo kahdeksalta. Koska mä oon aamulla aivan käsittämättömän hidas tekemään yhtään mitään, mun pitää herätä viimeistään 6.30. Näettekö tämmöisen, hmm, ongelman yhtälössä. :D Jeps, mäki.

Kouluun päädyn kyllä jossain vaiheessa, yleensä pyrin tulemaan jopa luennoille, olen siellä viimeistään ruoka-aikaan. :D Tämän jälkeen yleensä menen sitten kirjastoon. Vaikeaa kertoa mitään siitä, kuinka mä siellä kirjastossa istuskelen, mutta kerrotaanpas nyt aiheista.

Meillä täällä lääkiksessä, toisin kuin monilla muilla, ei varsinaisesti ole periodeja. Meiän kurssit vaan alkaa ja loppuu, kaikki vähän sekaisin ja päällekäin. Tällä hetkellä on menossa Embryologian, eli yksilönkehityksen kurssi. Toinen on tosiaan tuo Solu- ja Molekyylibiologia. Näillä mennään ainakin vielä pari viikkoa, sitten tulee taas uusia kursseja. Embryologia on omasta mielestäni hullun mielenkiintoista - miten kaikki voi mennä pieleen ja miten pienestä kaikki on kiinni. Yksi hupsu muokkaus väärin, yksi pienen pieni jakaantuminen, ja kaikki on pielessä. Ongelmana on termien uskomaton paljous; vähintään joka toisessa lautasessa on uusi termi, joka määritellään taas uutena terminä etc etc. Duodecimin Lääketieteen termit on mun uus BFF. :D

SOMO:sta en edes oikein voi sanoa mitään, koska nyt olen yrittänyt keskittyä tuohon Embryyn, ku oon jotenkin totaalisen pudonnut kärryiltä sen kanssa. Ennen ensimmäistäkään luentoa meillä oli SOMO:ssa motivointiluento, jossa lääkäri neurokirurgialta kertoi meille, miksi tämä on niin tärkeää. Myös mun äiti on kauheasti painottanut tuon kurssin tärkeyttä, mutta huoh, jostain syystä nyt ei oikein jaksaisi. :D Minne katosi se uskomaton into, jolla lupasin opiskella, jos pääsisin sisään? Kaipa tää on vaan pientä motivaation puutetta, ja tällaista perusarkea, eiköhän se kohta taas tule se "intokin" kun tentit lähenee uhkaavasti. ;D

Tällä viikolla meillä on haalarikastajaiset. Kuinka ihana sana tuo onkaan, vuosien odottelun jälkeen. Minun lääketieteeteen haalarin kastajaiset. Sulan hymyyn kun vaan ajattelinkin asiaa, pääsen käyttämään ensimmäistä kertaa elämässäni mustaa haalaria. :) Lisäksi lähden TAAS käymään Helsingissä, nyt vähän pidemmäksi aikaa. Siellä odottaa hurrrrrjasti kaikkea ihanaa Y:n ja perheen kanssa, jee! Ehkä vois vähän yrittää nähdä myös noita muita mupseja...

Mutta nyt yritän painua sängyn pohjalle, katsokaas kun kello on taas miljoonia ja ylläripylläri huomenna on taas mentävä kahdeksaan kouluun. Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

PS: Ihan itse tajusin miten tuo väli korjataan! Kröhöm, tai siis googlen avulla. Ja yläreunassa paukkuvat nopat ovat seurausta dissektio-kurssin läpipääsystä, jeeeee! Arvosanalla 2/5, ei mikään loistokas, mutta ottaen huomioon oman mielipiteeni kokeesta, I'm happy. :)

kuvat we heart it