Testing testing, one two three

Olkoon tämä nyt ensimmäinen postaus toivottavasti aika monesta tulevasta. Toivon tästä blogista mulle väylää kirjoittaa ajatuksia ylös sitä mukaa ku niitä (muka) tulee. Tässä on tapahtumassa niin hulluna kaikkea uutta, että musta alko tuntua siltä, että jotain väylää tarvitaan. Toivon tästä myös, tulevaisuudessa, kavereille mahdollisuutta kuulla lisäjuttuja mun elämästä ja ehkä myös eri näkökulman kautta. (joojoo, kyl mä viel soittelen teille!)

Oon kerran aiemminkin "aloittanut" blogin pidon, mut eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Toivottavasti tästä nyt sit tulee, (mitä, jompi kumpi vai?) no jotakin muuta. Mahdollisesti ja toivottavasti joku lääketieteestä kiinnostunut saa tästä inspistä elämäänsä ja sen helvetin läpikahluuseen, minkä ite kävin läpi. Jos vaan jaksan pitää tätä pystyssä. :D Kirjat lähtivät tänään tilaukseen, sormet syyhyäisi päästä niitä selailemaan ja vähän tutkiskelemaan. Onko ketään muuta, jota ihastuttaa uusien kirjojen tuoksu? Aah, se on kyllä ehdottomasti omalaatuinen. Ja sitten se tieto, että näiden kirjojen omaksi saamiseksi on uhrannut niin kyyneliä, hikeä kuin jopa verta, niin no, se entisestään kohottaa niiden arvoa. Kiitos siis Galenos että opetit minulle nöyryyttä, sinua ei silti tulla kaipaamaan.

Kuulemma pitäis antaa jotain perustietoja. Noh. Oon elokuussa 22 täyttävä neitokainen, ja ehkä kaikkein jännintä tällä hetkellä on se, että edessä on muutto suurelta pääkaupunkiseudulta jännittävään Kuopioon. Miksi? No LÄÄKETIETEEN vuoksi. Mä yritin 4 vuotta. Se tuntu pidemmältä ku ihmisikä. Mä en aio kuvailla sitä helvettiä sen pidemmin nytten, kun sanomalla vain, että sitä se oli. Nyt on siis edessä asunnon osto, joka on vähintää yhtä jännittävää. Pankista sanoivat okgo lainalle, joka ei ole mielettömän iso, mutta joka kuitenkin on summalle, jota ei tällainen pieni mieli kykene käsittämään millään tavalla. Se ei ole mitään kouriintuntuvaa. Vuokra voi maksaa 1000€, pitkä matka voi maksaa 3000€, mutta sitä suuremmat summat ovat mulle täysin käsittämättömiä. Kuitenkin, tänään soiteltiin asunnonvälittäjille, jotta huomenna pääsisi niitä käsittämättömän summan kohteita vähän katselemaan. Ensimmäinen, jolle soitin, oli todella epäkohtelias ja aloitti puhelun sanomalla, että tätähän ei siis vuokrata ja ignoroi täysin, kun yritin sanoa, että olen ostopuuhissa. Toinen jolle soiti, keskeytti puheeni mahdollisestä näytöstä kysymällä "Ootkohan soittanu väärään numeroon? Onkohan sun isäs paikalla?" Voi terve, en tiennykään että kuulostan NOIN nuorelta. :D Ilmoitin sitten ystävällisellä äänensävyllä, että olin kyllä ostopuuhissa, mutta tämä jääkin tähän, kiitoskuulemiin. No, huomenna sitten nähdään millaisia asuntoja siellä Kuopiossa oikein on. Jännittää hieman, voihan olla että huomenna valkkaan mun tulevan kodin seuraavaksi ainakin kuudeksi vuodeksi, hihii.

Olkoon tää nyt alku, jolle toivottavasti seuraa jatkoa. :)