30. tammikuuta 2012

Nainen, joka elää vapaaherran elämää

Miniloman parhaat:


lämmin, mummin tekemä borschkeitto crème fraîchella
♥ keskustelut äidin kanssa elämästäni ja ottamastani suunnasta (joka toivottavasti on taas vähän oikeampi)
♥ E:n tekemät cup cakesit ja prinsessakakku
♥ uimahallissa lilluminen siskon kanssa
♥ työpäivän tekeminen, kun se tuntui mahdottomalta
♥ omatekemä brunssi parhaalla porukalla
♥ Helsinki lumisena, auringon vasta noustessa, kahvi käpälässä
♥ fiilis, kun tajuaa että rakastaa poikaystäväänsä päivä päivältä enemmän
♥ siskon laulu Musiikkitalolla
♥ astuminen junaan, kun tietää että puolentoista viikon päästä olet takaisin täällä






Tunnit kulutettuna anatomian parissa: pyöreät 0.

26. tammikuuta 2012

My heart skips a beat

Päivät senkun rynnivät eteenpäin hurjaa vauhtia. Menossa on jo toinen KOLMAS kouluviikko, dissektiokurssin tentti häämöttää edessäpäin aivan liian lähellä ja viikonloppu on taas edessä.
Haluan sanoa muutaman lyhyen sanan dissektiokurssista. Keskustelu tästä kurssista on herättäny aikamoista polemiikkia, sillä eipä siitä ole liian kauaa, kun eräs kuopiolainen lääketieteilijä sanoi sosiaalisessa mediassa muutaman lyhyen sanasen liikaa. Tämä on kuitenkin ollut tähänastisen lääkisurani mahtavin kurssi, joten se kyllä ansaitsee maininnan. Tarkoituksena on tosiaan saada kokonaisvailtainen kuva ihmisen anatomiasta. Aikaisemmin ollaan yhden kurssin verran opeteltu lihaksia, luita ja niveliä ja sitten toisen kurssin verran elimiä, verisuonia ja hermoja. Kuvat on katsottu kuvastoista, ja lihakset opeteltu aika lailla tasoissa, joten kyllä vähän jännitti, että miltä ne sitten oikeasti "luonnossa" näyttää.
Eniten tosiaan pelotti oma suhtautuminen vainajaan. Meidämn astuessamme dissektiosaliin vainaja oli peitetty lakanalla, ohjaajamme kertoi hieman pohjatietoja hänestä (mä sanon itsepäisesti hänestä, vaikka mulle vähän naureskellaankin, musta tuntuu jotenkin barbaarimaiselta sanoa se) ja sitten lakana otettiin pois. Hieman siinä joutui hengittämään syvään. Musta ei olis ollut häpeä eikä mikään käydä haukkaamassa happea oven takana, ja pari kertaa kurssin aikana oon joutunut tekemäänkin niin. Ensi"järkytyksestä" toivuttuaan kyllä siinä pääsi sitten vauhtiinkin.


On kyllä ehdottomasti ollut antoisin kurssi. On AIVAN eri asia nähdä kaikki rakenteet elävässä elämässä, toinen toisensa päällä ja verisuonet ja hermot yhdessä supussa. On se jännä juttu, kun kaikki ei iiiihan näytäkään siltä kuin Netterin sivulla se ja tämä. :D Olen jo nyt oppinut tämän kurssin avulla aivan hurjasti, vaikka tietysti pohjatieto on antanut sen alkupotkun. Tänään kun olimme ryhmämme kanssa KYS:llä dissektiokurssiin kuuluvassa radiologian harkassa ja näimme erilaisia leikekuvia otettuna pitkinpoikin (hihi, niin kovin totta) kehoa, niin oli se hurja fiilis kun oikeasti erotti siellä sitä sun tätä! Tuli vähän sellanen JESH! Nyt vaan toivoisin että lukumotivaatio tulisi käymään, hänen kaverinsa innostus on kyllä jo minua tullut moikkailemaan. :)














Viikonlopuksi tämä tyttö pärähtää Helsinkiin käymään (VIHDOINKIN!) erilaisten juhlien merkeissä. On synttäreitä, läksiäisiä, brunssia, museoita, leffoja... Kaikkea ihanaa tekemistä!  Niin ja yksi työvuoro, vaikka on sekin oikeasti aika mukavaa. :) Onko siellä hurjasti lunta? Koska täällä on aivan mielettömästi lunta! Milloin tää lumentulo loppuu, koska tähän määrään hukutaan kohta. :D Toissapäivänä toinen mun rapun ovista ei auennut, kun sen eteen oli kasantunut niin paljon yön aikana tullutta lunta. :D aikamoista. Ooh, odotan jo innoissani ratikalla matkustamista lumisessa Helsingissä. <3 uih.
kuvat: googlen kuvahaku
PS: MIKS TÄÄ BLOGGER HEITTELEE NÄIT RIVIVÄLEI MITEN SATTUU? mur.

23. tammikuuta 2012

Miss Moneypenny

Joululomalla keskusteltiin mun äidin kanssa materiasta ja rahasta. Kun mä olin nuorempi, ja vielä nytkin joskus kun mun tekee tositosi paljon mieli ostaa jotain/ottaa äkkilähtö johonkin, mä huokailen "Isona mulla on niin paljon rahaa, et voin ostaa kaiken mitä haluun." No, totuus nyt on ihan muuta ja tiedän sen itsekin, sillä aloittelevan lääkärin kuukausipalkka pyörii jossain 2500 €/kk. Päivystykset tietysti nostavat palkkaa, mutta niinhän "ylityöt" aina tekevät, joten se siitä. Sen jälkeen kun on vakiinnuttanut paikkansa työelämässä ja mahdollisesti erikoistunut, ovat palkatkin tietty vähän erilaisia.


Jonkin verran on tullut sähköpostiin (jos joku ei oo syystä tai toisesta vielä löytänyt sitä, sijaitsee oikealla ylänurkassa) kyselyitä siitä, miten ihmeessä mulla on opiskelijana varaa omistaa asunto, matkustella ja elää. Musta tällaiset kysymykset on vähän hassuja. Miten kummassa sulla sitten on varaa elää? Uskoisin, että kenen tahansa, lukuunottamatta tietty erityisen rikkaiden, varallisuus perustuu aika pitkälti suunnitelmallisuuteen ja säästämisiin. Vaikka mun vanhemmilla, kahdella lääkärillä, on suhteellisen hyvä palkkataso, ihan samalla tavalla he laskevat ja suunnittelevat menojaan kuin minä. Jopa enemmän, kun heistä on muutamakin ihminen varsin riippuvainen.


Mä saan, kuten jokainen opiskelija joka tarpeeksi noppia saa aikaiseksi (ja välillä vaikka ei ihan saiskaan) opintorahaa. Mun tulot per kuukausi on niin matalat, että saan myös yleistä asumistukea (en siis opintotukeen kuuluvaa asumislisää). Tämän lisäksi nostan opintolainaa, kuten niin kovin monet opiskelijat. Lisäksi viime syksyllä lähes joka kerta kun olin viikonlopun Helsingissä, tein yhden työvuoron, joka, kiitos VR:n todella halpojen junalippujen, juurijajuuri nollasi matkan kustannukset. Ja silti mä en elä erityisen hienosti. Kotona syön tänään viidettä päivää samaa sosekeittoa, koska ei mulla oo varaa tehä mitään pieniä annoksia. Teen sit kerralla enemmän ja kiristelen hampaita, koska oon aiemmin tottunu syömään samaa ruokaa maksimissaan 3 päivää. Mulla ei oo hienoja merkkilaukkuja vaikka niitä kuolaankin, vaatteeni oon ostanu melkein kaikki työpaikaltani, jolloin sain ne jonkin verran halvemmalla. Eikä multa siis todellakaan löydy mitään ihanien suunnittelijoiden vaatteita, vaan puhutaan ihan normaalikaurasta! :D Mun huonekalut on kaikki Ikeasta, lukuunottamatta niitä paria jotka oon saanu lahjaks/ostanu kun kävin vielä kokopäivätöissä. Ihan niinkuin joka toinen opiskelija.
Tällä systeemillä mä pystyn myös matkustamaan. Yleensä ostan lentoliput niin hyvissä ajoin, että ne on vielä varsin halvat, siis vähintään puoli vuotta etukäteen. Vaatii jonkin verran suunitelmallisuutta, mutta onnistuu. Tällä hetkellä mulla on suunnitelmissa yks isompi matka (noin miljoonan pienen lisäksi, joista luultavasti toteutuu yksi tai ehkä tsägällä kaksi) jonka ajankohta sijoittuu kesälle 2013. Niinpä. Lisäksi en ikinä asu mitenkään erityisen hienoissa hotelleissa. En syö hienoissa ravintoloissa. Elän ulkomaillakin halvalla. Vaateostoksia tulee poikeuksetta tehtyä, mutta säästän niihin sitten ihan erikseen. :D Musta yleensäkin jos vaan oikein haluaa, niin kyllä siihen matkaan on varaa. Ei ehkä nyt, mutta sitten puolen vuoden päästä.


Kysymyksiä on myös tullut mun asuntolainasta. Kyllä, mä omistan kotini täällä. Miksikö? Koska me laskettiin, että se tulee jopa halvemmaksi. Korkoa ja vastiketta maksan yhtensä suunnilleen saman verran, mitä alueeni vuokra olisi. Kuopion asuntojen hinnat ovat vielä suhteellisen matalat verrattuna vuokratasoon. Ja kaiken lisäksi maksan koko ajan rahaa omaan taskuuni. En kuitenkaan omista mitään valtavaa, saunallista kolmiota marmoriseinillä, vaan aivan tavallisen asunnon. Jos opiskelujen loputtua asuntomarkkinat ovat huonot, voin vuokrata kämppää eteenpäin kunnes tilanne paranee. Pankkini kanssa tein sopimuksen, että ensimmäisen kahden vuoden aikana mun ei tarvitsisi lainaa lyhentää, mutta silti poikeuksetta teen niin joka kuukausi, koska siihen on mahdollisuus. Ja ei, mä en käy täällä Kuopiossa töissä koska a) lääketieteellinen on varsin intensiivinen koulu b) täältä ei oo mitenkään turhan helppo saada töitä c) eikä ainakaan markkinoimalla itseään sanoin "Voin olla maks kaks tai kolme päivää viikossa töissä. Viikonlopuista voin olla vain noin joka toisen, koska muulloin oon Helsingissä/poikaystävä on täällä (ei ois kovin kiva ajaa tänne 400 km vain nähdäkseen tyttöystävää aamuisin kun tämä lähtee töihin ja iltaisin kun tämä tulee töistä). Ai niin ja ps, en todellakaan aio viettää täällä kesääni." Jos joku kuopiolainen työnantaja lukee tämän ja kiinnostui, saa ottaa yhteyttä. :D Sen sijaan joululomallani pyörin jatkuvasti töissä, mikä kyllä tuntui sitten kouluun palatessa. Lisäksi kiittäminen on mun vanhempia, joilla on mahdollisuus ja halu hieman auttaa tytärtään rahallisesti. En eläisi näinkään hienosti jos he eivät näin tekisi. Toisaalta pyrin ajattelemaan, että kunhan pääsen kunnolla omille jaloilleni, niin minulla on tarvittaessa mahdollisuus auttaa vastavuoroisesti heitä tilanteessa kuin tilanteessa.


Mua usein harmittaa ihmisten suhtautuminen rahaan ja muiden rahatilanteeseen. Aina välillä kuulee, että porukka menee lääkikseen vaan rahan perässä. Mä en lähteny opiskelemaan tätä ammattia rahojen takia, vaan kiinnostuksen vuoksi. Ei kukaan pelkän palkkatason vuoksi hakkaa päätään seinään useamman kerran. Mua kiinnostaa aidosti ihmisten auttaminen, mahdollisesti tutkimustyön kautta myös vähän pidemmällä tähtäimellä, halusin työn jossa voi jatkuvasti kehittyä ja oppia, ja jossa on paljon ihmiskontakteja. Mua ei oo tehty toimistorotaks. Vaikka lääkärin palkka olisi satoja euroja pienempi, olisin ehdottomasti hakenut lääkikseen. Jos pääsen joskus toteuttamaan isompaa unelmaani ja viemään apuani kehitysmaihin/katastrofialueille, ei palkka siellä todellakaan ole päätä huimaava. Mua ihmetyttää ihmiset, jotka jaksaa väittää lääkäreiden palkkatason olevan turhan korkea. Monilla lääkäreillä on ihmisten elämä käsissään joka päivä. Meidän PERUSkoulutus kestää noin 6 vuotta. Tämän jälkeen moni tosiaan vielä erikoistuu, mikä voi kestää useamman vuoden.


Toivottavasti tämä hieman sekava teksti aukesi/aukaisi teille raha-asioita himpan verran ja toivottavasti kellekään ei tullut paha mieli. :)
kuvat google.com

21. tammikuuta 2012

Kuopio City living

Paljon on tullut kysymyksiä, että millainen paikka se Kuopio oikein onkaan. Itsehän opiskelen tosiaan vasta ekaa vuotta, joten näiden kuukausien kokemukseen tietoni perustan (sekä jonkin verran myös vanhemmilta ja viisaammilta kuulemaani).

Ensin hausta. Kuten voi käydä täältä lukemassa alkaen sivulta 126, painotetaan Kuopiossa YO-pisteitä suht paljon. Yhteensä pisteitä voi saada 84, tämän taulukon avulla ne lasketaan. Ällärivi ei siis ole pakollinen (vaikkakin tietty suositeltava :D), itselläni ylppäreiden keskiarvosanaksi taisi muodostua E, omat laudaturini kirjoitin tosin kielistä. :D Hakiessani tänne viime keväänä sain lähtöpisteitä 72/84, ja yhteispistekiintiössä mut tänne sisään otettiin. Kyseisessä kiintiössä otetaan sisään 60% hakijoista, vain 40% pääsee siis pelkällä pääsykokeella. Haluankin painottaa teille ylppäreitänne nyt kirjoittaville, että kyllä, se on vain yksi koe eikä kukaan tulevaisuudessa tule niitä teiltä kyselemään. Mutta samaan aikaan kyllä ne kannattaa hoitaa kunnialla kotiin tätä yhtä kertaa varten, se helpottaa hakua jonkin verran. Jos YO:t meni kuitenkin penkin alle, se ei tarkoita että kannattaa heittää toivon kirves kaivoon. Sinä voi olla yksi niistä 40%, jotka otetaan siinä pääsykoekiintiössä. :)
Mitä tulee Kuopion helppouteen, se on kyllä ihan faktaa. Miksi? Hakijamäärät versus sisäänotetut. Virallisesti Kuopioon otetaan 132, tänä vuonna meitä vissiin aloitti 138 (tietty muutama tuli intistä, muutama mammalomalta ymsyms), hakijoita 2011 oli 945 ja kokeessa käyneitä 746. Se on  17,7 % todennäköisyys päästä sisään verrattuna esim. Helsingin 9,7 % todennäköisyyteen. Oma teoriani on, että tänä vuonna pääsykokeen uudistuttua hakijoita tulee olemaan HUOMATTAVASTI enemmän. Abien on helpompi hakea, kun Gallemörkö ei enää kummittele. Teekkareiden on helpompi hakea, kun bilsaa on luettavana vain 5 kurssin verran. Nyt on myös helpompi eri lähtökohdista olevien tyyppien lähteä "vain koittamaan". Plus päälle kaikki vanhat hakijat. Huhu, jonka mukaan Kuopiossa on tarkemmat tarkastajat (ja sen vuoksi myös matalemmat pisterajat) tuli osittain kumottua, kun erään tarkastajan kanssa juttelin. Hän tosin myönsi, että täällä ollaan monien asioiden kanssa pikkutarkkoja, mutta huomautti, että niin sen pitäisi olla kaikkialla. Saman ohjeen mukaan kaikkialla tarkastetaan.



Millainen paikka Kuopio sitten on opiskella? No kiva. :) Täällä ei ole paljon arvosteltua PBL-opiskelumallia (tosin allekirjoittaneelle se sopisi oikein hyvin) vaan hyvin perinteiset massaluennot. Meillähän ei ole vielä ollut muuta käytännön opiskelua kuin dissektiot. Iso juttu kuitenkin on, että lääkkä kaikki pääsevät (joutuvat) dissekoimaan. Joka kerta. Asia ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Helsingissä kurssin sisäänottomäärä on superpieni, ja muut seuraavat vierestä. Oulussa kurssi on vapaaehtoinen ja myös pieni, eli vierestäkään ei seuraamaan pääse kuin osa, vaihtoehtona on sitten dissekoida possua, joka kuitenkin on vähän eri juttu. Tampereen ja Turun tilanteista en tiedä, joka viisaampi voisi tietonsa jakaa jos sellaista on. Ylipäätänsäkin oma mielipiteeni on, että opetus on mielenkiintoista ja innostavaa, jos vaan itse on messissä. Tietyissä kursseissa en itse ainakaan ollut, LBK1 kröhöm ja FLO kröhöm. Opettajat jaksaa innostaa ja innostua omasta aineestaan, mikä on musta äärimmäisen tärkeää. Yhden syksyn kemman laitoksella vietettyäni sain todella elävästi kokea mitä tarkoittaa, kun opettajaakaan ei kiinnosta. Opetus on muuallakin arvostettua ja käytännönläheistä. Typerät teoriat hiuksista helvettiin, mutta sanotaan, että Kuopiosta valmistuu parhaat kliiniset lääkärit... ;) Tiedä häntä. Omia opintoja voi lisäksi painottaa linjavalintojen mukaisesti, vaihtoehtoina Public Healt Program, tutkijalinja, kliinisteoreettinen ja kliininen linja. Meistä opiskelijoista myös pidetään hurjan hyvää huolta, ensimmäisenä päivänä sain eteeni lukujärjestyksen koko vuodeksi ja meidän HOPS-ohjaaja jatkuvasti muistuttelee meitä olemassaolostaan. :D Täällä on todella vaikeaa tippua kelkasta!




Omana positiivisena asiana voisin mainita myös koulukaverit. Tänne tulee ihmisiä ympäri Suomen, suurin osa muuttaa Kuopioon max. kuukautta ennen opiskelujen alkua. Lähes kaikki ovat "yksin", joten tilaisuus saada kavereita on mieletön. Porukkaa on paljon, ikähaitari iso. Todennäköisyys löytää ainakin yksi samanhenkinen tyyppi on iso. :) Yhtään mustamaalaamatta, olen kuullut asian olevan varsin toisin Helsingissä. Itsekin voisin kuvitella, että jos sinne oisin päässyt, niin varmasti olisin ystävystynyt, mutta eri tavalla, kun niitä kavereita on muutenkin siellä. :D Tietysti kaikki on kiinni itsestä ja omasta asenteesta!




Kuopio asuinpaikkana... Faktahan on se, että Kuopio on suhteellisen vähälukuinen kaupunki (noin 100 000) ja mukavuudet sen mukaiset. Kyllä täältä löytyy ne samat rättikaupat kuin muualtakin, kahviloita ja ravintoloita ja baarejakin on. Valinnanvara vaan on pienempi. ja vaikka valitankin aina bussien puutetta, niin pyörällä pääsee kaikkialle (talveen nää on tottunu HIEMAN eri tavalla ku Helsinki. Täällä aurataan ja hiekoitetaan melkein saman tien) tai sitten voit kävellä. Välimatkat ei oo pitkät, ja puolessa tunnissa olet jo perillä. Kunhan huolehtii siitä, että asuu omia tarpeitaan vastaavalla paikalla, on elämäkin lepposampaa. :) Negatiivisina puolina voisin mainita niiden rättikauppojen, tai no osan niistä, aikaisen sulkeutumisen, joidenkin erikoiskauppojen vähyys/puute täällä (Yritä ite löytää täydellistä lampaanjauhelihaa kreikkalaisiin lihapulliin. Ai sitä olikin siellä YHDESSÄ kaupassa. Jeps) ja hiton kovat vuokrat. Täällä jos missä on ymmärretty kysynnän ja tarjonnan laki: se ei oo tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Asuntoja on vähän, ne on opiskelijabudjetille liian kalliita, kaukana yliopistosta ja keskustasta tai kamalassa kunnossa. Asunnonostajalle taas päänvaivaa tuottaa se, että nää kaikki näyttäis menevän samaan aikaan putkiremppaan! Kannattaa vissiin valmistuu LVI-insinööriks tai putkimieheks. :D Tietysti, niinkuin kaikkialta, joitain helmiä löytyy, mut siinä saa olla mukana myös vähän tuuria.




Kaiken tämän saarnan jälkeen kommenttia omasta viihtyvyydestäni. Valitettavasti itse en viihdy täällä niin hyvin kuin olin toivonut/toivoisin. Kaipuu Helsinkiin on kova monestakin syystä. Y niistä ehdottomasti suurin. Mulle ei oo helppo ajatus, että asuttais seuraavat viis ja puol vuotta erillään. Siinä meni suunnitelma jos toinenkin uusiks. Naimisiinmeno ja lapsien saaminen nuorena... Jos mä valmistun aikataulussa, oisin 28 kun koulu loppuu. En siis omiin silmiini mikään nuori. Asuminen yhdessä, ehkä asunnon osto. Mitä mä teen asunnolla, joka on 400 km päässä musta? No en niin mitään. 
Mun kaverit Helsingissä on mulle äärettömän tärkeitä. Ne tietää kuka mä oon ja mistä mä tuun. Osa on tuntenu mut yli 13 vuotta. Niiden seurassa  mun ei tarvitse sanoa sanaakaan, ja silti ne tietää mitä mä yritän sanoa. Joka kerta kun siellä kokoonnutaan yhteen ilman mua, harmittelen asiaa 400 km päässä. 
Mun perhe. Meiän perheen naiset pitää yhtä äärettömän tiukasti ja ollaan myös todella läheisiä. Kun mä olin töissä samassa kauppakeskuksessa, missä mun äiti kävi jumpassa, se tuli moikkaamaan mua aina. Nyt puhutaan siis 3-5 kertaa viikossa, se lähenteli jo häirinnän rajaa. :D Me tehtiin jatkuvasti juttuja yhessä, käytiin ruokakursseilla yhessä, matkustetaan yhessä. Mun äiti on mun kallio. Ja vaikka me otetaan usein yhteen mun mummin kanssa hyvin tuliherkkien luonteidemme vuoksi, kaikki ylläolevat asiat voin sanoa myös siitä. Siskosta mun ei varmaan tarvitse edes sanoa mitään. Mutta kun sillä on esitys, jota en pääse katsomaan koska oon 400 km päässä, mua ärsyttää ja suututtaa joka kerta, koska se on pieni vaan hetken.
Puhumattakaan itse Helsingistä. Helsinki vaan on mun koti. Mä tykkään kaikista mutrunaamaisista kanssahelsinkiläisitä, mä tykkään matkustaa metrolla, bussilla ja ratikalla ja katella maisemia. Mä tykkään niistä spurguista, jotka moikkaili mua mun työmatkalla. Mä tykkään siitä et siellä tapahtuu aina jotain. Mulle tulee Hesari joka päivä, ja viimeks tänään mua harmitti et oon 400 km päässä, kun viikonloppuna on matkamessut. Joissa olis kiva käydä äidin tai Y:n kanssa, ja mennä sitten leffaan/sushille ja illalla Kutoselle tai Siltaseen bailaamaan.





Miks mä en sit hakenu/hae Helsinkiin? No en hakenu koska mulle riitti. En päässy sisään vaikka kuinka yritin, ja oli aika näyttää kaikki kortit. Koska mulle oli tärkeintä päästä opiskelemaan. Ja nyt, kun mä luen yliopiston kirjastossa anatomiaa ja kattelen, kun loossit täyttyy pääsykoelukijoista, mä olen siitä ÄÄRETTÖMÄN onnellinen. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Neuvona sanon kuitenkin, että punnitkaa todella tarkkaan minne haette. Se on 6 vuotta sun elämästä. Junalla matkustaminen on tylsempää ja rankempaa ku mitä vois kuvitella. Mut toisaalta, älkää antako oman epäilyksen seisoa teidän tiellä. Yksin voi elää. Kaveri- ja kaukosuhteet voi selvitä pitkästä välimatkasta huolimatta. Voit saada elinikäisiä ystäviä ja jokapäiväistä iloa opiskelipaikastasi. Elämä täällä voi olla aika pirun upeeta. :)
kuvat we heart it ja  google.com

14. tammikuuta 2012

Dubai part II

Tosiaan, tämä postausraasu oli kadonnut tuhkatuuleen, mutta tässä se nyt (toivottavasti) tulee. Eli mitä tuolla kannattaa tehdä. No ensinnäki todellakin kannattaa käydä rannalla. :D Hiekka tuntuu ihanalta varpaissa, se on sellaista ihanaa hiekkaa, pientä muttei sellaista et se menis joka paikkaan (paitsi penaaliin! :DD). Ite käytiin parillakin rannalla, joista toinen sijaitsi ihan Burj al Arabin vieressä (nimeltään oisko ollu Jumeirah Beach Resort?) ja oli musta tosi paljon kivempi, ja toinen jossain ihan muualla, en ees muista missä, kun käytiin siellä vaan kerran. Siel kivemmalla rannalla oli tollanen pieni puisto, ja sieltä sai jotain ruokaakin, olkoonkin et pelkästään roskaruokaa ja mehuja. :D Ja näkymät oli kivat. Molemmat tollaset "yksityiset rannat" oli maksullisia, mut se maksu on näin länsimaalaisittain lähinnä näön vuoksi, puhe oli eurosta tai puolestatoista.


Ehdottomasti kannattaa käydä myös Burj Khalifassa(lla??), joka on maailman korkein rakennus tällä hetkellä. Torniin kannattaa, ja ehkä myös pitää, ostaa liput etukäteen, jolloin voit vaan kävellä jonottamatta suuremmin. Itse mentiin ihan illalla kun kaikki oli pimeää ja valaistu hienosti, mut luulen et päivällä tuolt olis aikamoiset näkymät. Kaikki ne suurensuuret pilvenpiirtäjät olikin sieltä ylhäältä vain kärpäsenkakkoja. :D Rakennus on tosiaan säälittävät 828 m korkea, mutta käymään pääsee vaan noin puoleen väliin. Kyllä se korkeanpaikankammoiselle Y:lle näytti olevan ihan tarpeeksi. :D


Käytiin myös aavikkosafarilla, mikä oli huuuuuuuisia! Jeepillä vaan ylös ja alas pitkin dyynejä. Mussa on vähän adrenaline junkie -vikaa, joten mä vinguin innosta. Se oli ihan mieletöntä ja meidän kuski viel teki hurjia käännöksiä ja kaasutteli vaan menemään. Oli ihan mieletöntä, enkä oo koskaan eläissäni kokenu tollasta vauhdinhurmaa. Reissun varasimme hotellimme kautta, ja sinne samaan paikkaan tuli erittäin paljon autoja, joten mä uskoisin et monilta hotelleilta pystyy tollasen varaamaan. Myös Air Finlandin kautta olis matkan voinut varata, mut silloin se olis ollu paljon kalliimpi. Aavikolla meiät vietiin sitten beduiinikylään, jossa syötiin perinteinen (no en TODELLAKAAN usko että oli kovin perinteinen. :DD) beduiinilounas, ja nähtiin sellainen hamevannetanssi ja napatanssia. :) Oli kyl siistiä, ja suosittelen lämpimästi.



Näiden lisäks tehtiin yksi kiertoreissu. Tällä käytiin katsastamassa Palmusaaret, joilla sijaitsee monen kuuluisuuden suhteellisen hienot kämpät, kuten Shakiran ja Robert Downey Jr:n. Maan tasalta siitä nyt on oikeesti aika vähän hyötyä käydä siellä, mut lentokoneesta ne näky ihan superhienosti! Kyseessä on tosiaan keinotekoiset saaret, jotka on tehty palmun muotoon. Kyseessä on kuulemma maailman suurin ihmisen keinotekemä saarerykelmä. :) Samalla nähtiin myös todella kuuluisa Burj al Arab, jota markkinoidaan maailman ainoana seitsemän tähden hotellina. Sinne ei tällaisia tavallisia nobodyje päästetä, joten saatiin ihailla sitä vaan ulkoapäin. Lisäks nähtiin seuraavan hotellin rakennusmaa. Kyseessä tulee kuulemma olemaan "maailman ainut kahdeksan tähden hotelli" ja se rakennetaan kokonaan vedenpinnan alle. Musta aika mielenkiintoinen, mutta todella ahdistava ajatus asua merenpinnan alapuolella. :DD anyway, näkymät auringon laskiessa oli aika hienot. :))



Sellaista oli Dubaissa. As said, suosittelen lämpimästi, näin joulukuun alussa siellä ei ollut liian kuuma vaan just sopiva, kaupat oli täynnä kivoja vaatteita ja muutenkin matka oli onnistunut. Jos haluaa kuitenkin tuhlata rahojaan vähän halvemmalla, niin kannattaa matkustaa tonne kun siellä on suuret shoppailufestivaalit, eli alet, tammikuussa. :))



11. tammikuuta 2012

Pollo Limonello

Ite yleensä syön vaan koulussa lämpimän ruuan, ja kotona lämpimällä salaattia ja nyt kun on kylmä niin yleensä sosekeittoa. Mutta kun Y on käymässä, mä hemmottelen sitä ja itteäni syömällä ja tekemällä vähän spessumpaa ruokaa. Lisäks toi yks ei suostu syömään sosekeittoja! :D Käytettiin loppujen lopuksi omana reseptinämme sekoitusta, jossa oli Pastanjauhantaa-blogin ohje ja LIEMESSÄ-blogin ohje. Pohjana molemmilla on ollut Bar 9 erinomaisen kuuluisa Pollo Limonello (joka ilmeisesti on aikoinaan Nyt-liitteessä julkaistu), joka on yksinkertaisesti käsittämättömän hyvää!

3 broilerin rintafileetä (meillä oli yhteensä 430 g, mut Y syö lihaa ku hevonen!)
1 pieni punasipuli
3-4 valkosipulinkynttä
ripaus chile-lime -maustesekoitusta
2,5 dl ruokakermaa (käytettiin 7%)
1 rkl kanafondia
1-2 rkl kurkumaa
1 tuoreen sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
3 dl maustamatonta jogurttia (käytettiin Bulgarian jogurttia, turkkilainen olis ollu parempi!)
suolaa
noin 200 g spagettia
parmesania tai pecorinoatuoreita 
tuoretta basilikaa

1. Suikaloi broilerifileet ja ruskista ne rasvassa pannulla. Lisää pilkotut sipulit ja chili-lime -mausteseos, kuullota.
2. Raasta sitruunankuori tässä vaiheessa ja purista siitä mehut pois.
3. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Anna kastikkeen kypsyä hetki. (4. Tässä välissä voit heittää spagetit lattialle.) Lisää kurkuma, sitruunan mehu ja hunaja. Jatka kypsennystä hiljaisella tulella.
5. Lisää lopuksi jogurtti ja suolaa maun mukaan.
6. Sekoita kastike hyvin valutetun pastan joukkoon. Tarjoa ruoka syviltä lautasilta ja ripottele päälle raastettua juustoa. Ripoteltiin myös vähän sitruunankuorta. Koristele annokset basilikalla.



Slurps.

10. tammikuuta 2012

Back to basics

Mä luulin saaneeni ton Dubain part II ulos, mutta se ei näy täällä! :(( Buhuu. En tiiä mitä sille raukalle kävi, täytynee tehä uusi. Onneks mulla on luonnostelma tallella koneellani muussakin muodossa kuin täällä, mutta ärsyttävää. Mur. Itsehän en ole mitenkään varsinainen minkäänlainen tekniikkanero, joten kun se kerran katosi, niin se katosi. :D 
Huomatkaa opintopisteiden jatkuva paukkuminen ylänurkassa. Latinan jälkeen sinne on paukahtanut Public Health Programin ensimmäisen kurssin nopat ja viimeisimpänä EAN:n nopat. Thank the everything, se tentti meni läpi! :D tosin säälittävällä arvosanalla 1/5. Suoraan sanottuna, vähäisestä lukumäärästä huolimatta, mä vähän ihmettelen tota noin alhaista arvosanaa. Tentti tuntu omasta mielestäni menevän ihan suhteellisen hyvin, ja mulla oli jopa ihan hyvä mieli sen jälkeen. Ihan vaan oman onnellisuuteni vuoksi ajattelin, että käyn katsomassa paperiani, että mikä siinä oikein meni vikaan. :S Uusintaan tuskin lähden, aika sama se oikeastaan on, ja kuten sanottu, oon superonnellinen ettei sitä tarvitse lähteä uusimaan. Mutta jälleen kerran hieman lähempänä valmistumista. :DD
Tänään olikin sitten ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen. Olipas jännä olla takas taas, toisaalta ihan kuin ei ikinä olisi ollutkaan poissa, ja toisaalta aivot tuntui suorastaan sulaneen loman aikana. Ai mikä reiden isoin lihas? Ai mikä hermopunos? Jaa että nää nervus medianus, nervus radialis ja nervus ulnaris teki jotain mikä liitty ranteeseen. No niin varmasti juu! Huomenna mennään vielä ihan luentojen voimin, mutta ylihuomenna alkavat jo nivelpunktiohetket vainajien seurassa ja sitä seuraavana päivänä onkin sitten ensimmäinen aidonoikea dissektio. Odotan kyllä valtavalla jännityksellä, tavallaan ajatus tuntuu kutkuttavalta ja tavallaan todella inhottavalta. Luulen, että eniten jännittää tilanteen uutuus ja se, ettei todellakaan osaa sanoa miten reagoi. En ole koskaan varsinaisesti nähnyt kuollutta ihmistä, koska niissä hautajaisissa joissa oon ollu, on ollu arkku kiinni.
Ulkona on muuten upea sää, vaikka onkin helvetin kylmä (pukeutumisestahan se vaan on kiinni, myhmyhmyh) :D Koulun maisematkin näytti tänään aivan mielettömän kauniilta, pitänee ottaa kamera mukaan josko sais kuvaa aikaiseks. Aikamoinen winterwonderland. Nyt painun tekemään ruokaa Y:n kanssa, joka on loistavana miekkosena tullut tänne Kupioon mun kanssa, ettei mun eroahdistus suurene uusiin mittoihin. :) mulla on ihana mies. <3
kuvat taas kerran weheartit ja googlen kuvahaku

5. tammikuuta 2012

Dubain lauluja 3.12-10.12 part uno

Lupailin matkapostausta, ja täältä pesee. Yritän välttää kuvaoksennusta, mutta kai sellainen silti vähän tulee. :D "Onneksi" en paljoa kuvia edes ottanut, kamera pyöri kyllä mukana, mutta kun muilla oli paremmat vehkeet, jätin kuvaajan roolin sitten heille.



Alunperin meidän piti lähteä matkalle kahdestaan Y:n kanssa. Huomasin toukokuun 2011 alussa jossain tarjouksen: Dubain matka kaksi yhden hinnallaAaaah, those magic words.  Lennot ja majoitus siis kahdelta 550€. Pupuseni kuitenkin kieltäytyi rahatilanteehensa vedoten, ja eipä siitä sitten enempää keskusteltu. Parin päivän päästä puhelin soi kesken kirjastopäivän: "Kulti hei, miten olis matka Dubaihin?" Siis förlåt, kenenköhän kanssa mä puhuin tossa toissapäivänä aiheesta? Kävi ilmi, että myös Y:n äiti oli ollut tarkkana ja ehdottanut matkaa. Muutama kysymys jo lääkiksessä opiskelevalta kaveriltani (huomatkaa että matka oli ostettu ennen kuin pääsykoetta oli edes pidetty!) ja ehdoton kyllä. :D Loppujen lopuksi matkalle lähdettiin varsinaisen superporukan voimin.



Lennot oli Air Finlandin ja lähdettiin tosiaan 6.15 lauantaiaamulla. Epäinhimillisen aikaisin, jos multa kysytään, mutta tärkeintä on päästä matkaan. Kone oli uskomaton sillipurkki, onneksi mä oon lyhyemmästä päästä (Y ei ollut ihan yhtä onnekas). Tässä vaiheessa haluaisin huomauttaa, että hyvät ihmiset, jos ne penkit ovat teille ahtaita, NE MITÄ LUULTAVIMMIN OVAT SITÄ MYÖS TAKANA OLEVALLE! Siis kysykää, jos haluatte laskea selkänojanne ääriasentoon, se on ihan kohteliasta. Revin hiuksiani kun Y oli liian kohtelias sanoakseen eräälle naikkoselle suorat sanat aiheesta. Lennon kestäessä 6 h tää on aika inhaa. Muuten voin kyseistä firmaa suositella lämmöllä, kaikki sujui sutjakkaasti.


joo ei TODELLAKAAN ollut osa meidän hotellia. :D
Majoituimme Arabian Suites -nimisessä hotellissa, joka väitti olevansa ***+ -hotelli. No hmm, en nyt ihan sanoisi, oon omasta mielestäni ollu huomattavasti paremmissa kolmen tähden hotelleissa, mutta kyllä siellä kelpasi olla. Tässä linkki hotellin esittelyihin booking.fi -sivustolla. Kyseessä oli tosiaan huoneistohotelli, jossa oli iso jääkaappi, liesi, mikro ja vedenkeitin (joka ei tosin meidän huoneessamme toiminut...), joten ruuantekomahdollisuus löytyi. Eipä sillä että me sitä oltais käytetty, parit nuudelit väsättiin. :D ai niin, ja toi kuva uima-altaasta on otettu varsinaisella laajakuvaobjektilla, ei ihan näyttäny meiän allasalue tolta... Hotelli sijaitsi Bur Dubai -nimisellä alueella, jossa ei kyllä ollut yhtään mitään! Paitsi muita hotelleja. Suosittelen paljon lämpimämmin esim. Dubai Marina -alueella sijaitsevia hotelleja. Jopa ravintoloiden saralla oli varsin hiljaista. Onneksi taksilla pääsee, kyseessä kun on selkeästi Dubain ainoa (metron lisäksi) siirtymiskeino, käveleminen is not an option, ihan vaan sen takia, ettei tuolla voi kävellä. Kävelyteitä ei oo, rakennusmaita ja suljettuja katuja sitten niidenkin edestä. Taksilla ajeleminen on superhalpaa, ja se kannattaa. Autot on kaikki ilmeisesti yhden firman alla, joten sua a) tuskin yritetään huijata b) tuskin myöskään yritetään ryöstää. Yksin matkustavien naisten kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on vahvasti uskonnollinen maa, joten istukaa takana.



Aasinsillan kautta tärkeisiin asioihin. Pukeutuminen! Ennen matkaa mä stressasin hullun lailla, että mitä tonne oikein pakkais mukaan. Dubai on islaminuskoinen maa, ja etukäteen luin matkaoppaista ja forumeilta, että kaikki polven yläpuolelle päättyvät hameet/sortsit on nounou, samoin kaikki hartiat paljastavat topit. Hetken tutkailtuani vaatehuonetta mä päätin mennä fiilispohjalta, ja ottaa vaan kivoja ja mukavia vaatteita mukaan, välittämättä sen suuremmin niiden peittävyydestä. Koska en varsinaisesti oo kuuluisa mun slutsahtavista asuista, päätös osottautu varsin hyväks. Ostoskeskuksissa tuli vastaan jos jonkinlaista kulkijaa, musta kaikkein räikein oli minisortseihin (mä en ees nukkuis sellasissa sortseissa!) ja tissirättiin pukeutunut ex-maannaiseni. All in all, jos omaa yhtään hyvää makua pukeutumisen suhteen, niin kyllä sitä pärjää. Dubai elää käytännössä turismista saamillaan rahoilla, joten siellä on kyllä totuttu näkemään kaikenlaista. Ei sillä, kyllä mun todellakin yli puoleen reiteen ulottuvia sortseja tuijotettiin välillä pahalla silmällä, mut rajansa kaikella. :) Oletan et hekin siellä omassa päässään ymmärtävät, että kaikki eivät pukeudu samalla tavalla kuin he.



Dubai on käytännössä perustettu 50 vuotta sitten, joten maalla ei ole historiaa käytännössä lainkaan. Kun on tottunut vaeltamaan pitkin Rooman katuja, ihmettelemään Pietarin kauniita rakennuksia ja katselemaan Wienin satavuotisia taloja, tää tuli vähän puskista. Rantalomallehan tänne joo lähdettiin, mutta ainahan rantalomallakin on kulttuuria harrastettu. :D Täällä se oli vähän vaikeampaa. Käytiin kuitenkin "pakolliset" läpi. Laitetaas niistä vähän lisää heti huomenna, kun part dos ilmestyy, sillä tää on nyt jo kasvanut kilometrimittoihin. :DD esimakusteluna Burj Khalifa.

kuvat memyselfandI

4. tammikuuta 2012

The first half of the rest of my life

Puoleen vuoteen (tarkemmin ottaen 4 kuukauteen) mahtuu toooooosi paljon juttuja. Varsinkin kun melkein kaikki jutut ovat uusia. Muistelu on kivaa, kun puoleen vuoteen mahtuu 75% uusia kivoja juttuja.

Syyskuu: 1. päivä oli monella tapaa tärkeä. Se oli ensimmäinen päivä kun oikeasti asuin uudessa kodissani Kuopiossa (ostin sen elokuun alussa ja muutin sinne epävirallisesti elokuun lopussa). Tärkeintä kaikesta oli kuitenkin ikieka koulupäivä koulussa, jonne olin halunnut iät ja ajat. Lääkiksessä. Pakkasin ensimmäisen päivän koululaukun ja puin ensimmäisen päivän kouluvaatteet. Ja olin uskomattoman onnellinen. Itsekään en nimittäin uskonut, että unelmani joskus saavuttaisin. Ensimmäisen viikon ajan olin kaikista uusista asioista hämmentynyt, superpihalla ja koin ääretöntä informaatioähkyä. Syyskuussa juhlittiin myös hulluna: oli kaupunkisuunnistusta, toogia, D-dayta, vaahtobileitä, jonotettiin pseudolippuja ja juhlittiin muutenkin olemassaoloa. :D Sain mielettömästi uusia kavereita. Y tuli ensimmäisen kerran käymään virallisen asumiseni aikana ja meillä oli huippua. Syksy teki tuloaan ja kodin täytti kynttilämeri. <3 Lisäksi pääsin osallistumaan SULLE-koulutukseen, josta kerroin enemmän täällä. Anatomiaa opiskeltiin ahkerasti Torsolassa ja kotona, biokemiaa sen sijaan... vähemmän ahkerasti. Ai, ja pääsin heittämällä englannin tasokokeen läpi ja olo oli sen vuoksi ainakin näääääääääääääin pollea. :)) Paritkin TLA:n harkat rupes olemaan takanapäin, ja fiilis oli aika mahti, kun tajus oikeasti jo ehkä osaavansa jotain. Musta tulee oikeesti joskus lääkäri.











Lokakuu: Lokakuussa kuulin ensimmäisen kerran mahdollisuudesta lähteä ulkomaille lääkiksen kautta auttamaan. Mun haave ihan nappulasta on ollut nimeomaan se, että pääsis tekemään hyvää ja viemään apua sinne, missä sitä todella tarvitaan (supernaivia, mutta entäs sitten). Ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan FiMSIC:n pakolaisprojektista ja vakavasti harkitsinkin (ja yhä vieläkin harkitsen, mulla vaan on liikaa matkasuunnitelmia) sinne lähtemistä. Aiheesta ei täällä kauheesti puhuttu (uuden vuoden lupauksena, jonka tosin heti rikoin, mä lupasin että yritän postata vähän useammin kuin kerran kahdessa viikossa), mutta kyllä se koko ajan takoo takaraivoa. Juhlin vähän lisää osallistumalla Costajaisiin ja vietin muutaman suunnattoman ihanan Helsinki-viikonlopun. Ja ah parhautta, oli TK-päivät. Aikamoinen motivaatiobuustaus näin alkuun, ja musta muutenkin kokonaisuutena ihan mahtavat. Kiitos kuului isosti myös mua vahtineille lääkäreille ja muille terveysaseman ja sairaalan työntekijöille, jotka niin kivasti otti kuopiolaisen "kollegansa" vastaan. Olin pitkästäpitkästä aikaa keikalla katsomassa Hurtsia. Suoritin kaksi lääkisurani ensimmäistä tenttiä, LBK1 ja TLA:n, jotka onneksi molemmat menivät läpi (tosin TLA:nhan uhosin uusivani myöhemmin, saas nyt nähdä. Oon kyllä ilmoittautunut siihen). Ai niin ja herranjestas, meillähän oli ensimmäinen dissektio, kohteena naudan polvi. Oli jännää. :D ja tulihan se tenttikin kaadettua erinäisten juhlimisten myötä, sekä etu- että jälkikäteen. Ja herranjestas, oltiinhan me Pseudosymposium-matkalla Tukholmassakin!










Marraskuu: Tää kuu oli täynnä ihania juttuja ja ihania ystäviä. <3 Marraskuu aloitettiin juhlimalla työpaikan pikkujouluja Suomen Turkuses. Oli ihan mahtia, eikä vähiten parhaan seuran takia. Takaisinpäin Kuopioon junailessa meinas kyllä päästä itku todella pitkästä ilosta, kun junamatka kesti ruhtinaalliset 6 tuntia! Jösses. Ois pitäny ottaa loput aamupizzasta mukaan... Seuraavalla viikolla superMazu saapui sulostuttamaan seurallaan olemassaoloani, ja viihdytti mua kokonaisen 4 päivän ajan! Fiilisteltiin joulua juomalla glögiä, käymällä katsomassa Kuopion jouluavajaisia ja ilotulitusta ja ihmeteltiin suomalaisten synkkyyttä kellaribaarissa. :D tehtiin koulutyttöjen kanssa sushia, joka oli aivan loistavaa (nimimerkillä söin toissapäivänä pahinta sushia IKINÄ, en voi kovin lämpimästi suositella Jumbon Hanko Sushia!) ja valloteltiin karjalaa takaisin. Koulun saralla kaikki oli aika lailla kondiksessa. Latinan tentti meni läpi heilahtaen vähäisestä panostuksesta huolimatta, EAN ja FLO alkoivat ja tuottivat töitä (suurimmaksi osaksi tosin EAN). Myös Public Health Programin ensimmäinen kurssi, sisältäen kaksi esseetä, meni läpi. EAN:ssa päästiin kunnolla dissekoinnin makuun (yöh) kun marraskuussa leikeltiin sydäntä, munuaisia ja silmiä. Ensimmäisen kerran pääs myös tuntemaan itsensä oikeaksi lääkäriksi, kun tutkittiin toisiltamme korvat ja ylä- ja alanielut. Oli huippua ja mulla oli huippupari, joka ei yhtään kakonut vaikka mä kuinka tökin sitä. :D Kuun pääjuhlat olivat Dentinan ja KuoLO:n järjestämät pikkujoulut, jotka onnistuivat hienosti, ja Y:kin osallistui kaikkien odotusten vastaisesti niihin. Suoritin tämän talven toistaiseksi ainoan kaatumisen pyörälle ja revin lempifarkkuni polvesta täysin festariuskottaviksi. Vanhemmat tulivat käymään ja laittoivat kotini aivan uuteen uskoon, ja varattiin mulle ja mummille Amsterdamin matka. Ai niin, ja yksi ihana meni kihloihin!












Joulukuu: Dubain matka aloitti vuoden viimeisen kuukauden. Viikon lekottelu auringossa teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti (ai miten niin mua ei erottanu lakanasta ennen kuin käväistiin tuolla). Paikkana voin suositella kaikille, oli ihanaa ja aurinkoista ja kaikkea mitä matkalta suinkin vain uskalsi odottaa. Yritän kyhäillä kokoon erikseen matkapostausta, jossa vähän neuvon ja kerron mitä puuhailtiin. :) En mä turhaan kuitenkaan ruskettunut huomattavasti paremmin selän puolelta, sillä pakkohan siinä oli ohessa lukea EAN:n kirottuja monisteita. :D FLO:n tentti jäi tosiaan välistä, ja sen suoritan uusinassa sitten hamassa tulevaisuudessa. Palattuani viikon lekottelulomalta oleskelin pari päivää Kuopiossa, suoritin tosiaan tuon yhden tentin, juhlin hitosti puolivuotista taivaltani, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja 14.12 aloitin joululomani. 16.12 palasin vanhaan tuttuun firmaan töihin, ja siellä mä oonkin sitten aika hyvin pyöriny koko loppukuukauden. :D




















Kaiken kaikkiaan tähän 4 kuukauteen on mahtunut niin iloja kuin suruja juuri siinä sopivassa suhteessa, aivan mahtavia uusia kaveruuksia, iloisia jälleennäkemisiä ja surukkaita näkemisiin-sanomisia, totuttautumista yksinoloon (totuuden nimissä sanottava, että aika huonolla menestyksellä), ikioman kodin sisustamista uudelleen ja uudelleen, matkojen suunnitteluja ja toteutuksia, suussasulavia ruokia ja kuplivia juomia myöskin juuri sopivassa suhteessa ja parisuhteen lujittumista entisestään. Kiitos kaikille, jotka ovat tähän aikaani kuuluneet. <3 tehdäänpä tällaisista postauksista tapa.


kuvat we heart it ja memyselfandI ja EH