Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Myönnetään, että tulee vain kymmenen kaunista. Nää saa nyt toimia jälleen kerran siis syysiltojen kaunistajina ja piristäjinä, ja palaan ihmettelemään näitä sitten kun Kuopiossa on lunta miljoona metriä ja pakkasta kuin Siperiassa. Tässä, hieman blogisfääreissä jo kiertäneessä, haasteessa on siis ideana mainita kymmenen lempiasiaansa, tasan siinä järjestyksessä kun ne pulpahtavat mieleen. Tää oli niin elämäniloinen juttu, et halusin kyllä ehdottomasti tehdä tän ja suosittelen kaikille samaa. :) So... (drummroll)

1. Aamupuuro

Mä en vois elää niin, että aamuisin söisin jotain kylmää. Se idea, että hyppäisin pois ihanasta sängystäni lämpimän peiton alta, vetäisin Y:n totaalisen liian isot villasukat jalkaani ja istuisin pöytään syömään jääkaappikylmää jugurttia, tuntuu päässäni hieman absurdilta. Leipääkin (huom! ruisleipää TAI vaihtoehtoisesti itsetehtyjä sumpuloita) voin syyä, kunhan sen voi paahtaa. :)

2. Läheiset

No joo, joku vois sanoo ettei läheiset oo varsinaisesti asioita, mut ihan sama, tämä ei ole vakavaa. Tähän kuuluu kaikki: kaverit, Y, perhe... Läheiset ihmiset on aina niitä, jotka laittaa mut jaksamaan vielä hieman eteenpäin, kannustaa sillon ku mä luulen jo olevani kaatunut ja nostaa ylös silloin kun mä oikeesti kaaduin. Ilman Y:tä tuskin olisin tässä nyt, koska olisin jo luovuttanut hakemiseni suhteen. Ilman perhettäni en olisi tässä, koska kukaan ei olisi tukenut prosessiani rahallisesti, ja noh, onhan ne nyt kultaakin kalliimpia. Ja kaverit... no tarvitseeko sitä edes sanoa. Kiitos että olette olemassa, te ihanat <3

3. Urheilu

Tekopyhää tai ei, urheilu on vaan niin ihanaa! Monesti musta tuntuu, et urheilu on mainittava, koska muuten sä oot joko huono ihminen, laiska tai muuten vaan typerä. Se fiilis, kun sä oot just vetäny BodyPumpissa kyykyt tavallista isommilla painoilla, tai Combatin tavallista kovempaa, tai venyt Balancessa vähän aiempaa paremmin... Voi vitsi, ja muutenkin se urheilun jälkeinen mieletön hyvänolonfiilis. Oi että. Se yksin riittää syyksi lähteä salille.

4. Lukeminen

Vaikka nykyään tää koostuukin ihan liikaa lukemisen pakoilemisesta, kun puhutaan luentoslaideista ja vaihtoehtoisesti tenteistä. Mutta onhan se nyt ihanaa, kun voi sytyttää kynttilöitä, laittaa jotain ihanaa fiilistelymusiikkia ja lukea hyvää kirjaa. Pitääkin lukea jotain, onhan mulla pitkiä junamatkoja ja välillä vois olla ihan hyvä aktivoida aivojaan sen sijaan, että tuijotain Sex and the Citya miljoonatta kertaa. Mistä päästäänkin...

5. Elokuvat/ sarjat

Mä oon totaalisen koukuttunu niin moneen sarjaan, et siin ei oo mitään järkee. Ikuiskoukuttajat on SATC, Grey's Anatomy, How I met your mother ja Frendit. Nyt mä oon myös onnistuneesti koukuttunu tohon Olipa kerran -sarjaan, se on niin söpö. :D No okei, toi ei kuulosta kauheen pahan monelta, mut ihan liikaa tulee kyl tapitettua liikkuvaa kuvaa. Ja leffat nyt vaan on ihania ja hyviä, näin suurimmaks osaks. (mistä tulikin mieleeni, et piti kirjottaa tänne juttua uusimmasta Bondista ja Woody Allenin Rooma-leffasta)

6.  Matkustelu ja sen suunnittelu

No tää on vissiin tullu täällä jo pari kertaa selväks. :D Paitsi et luonnollisesti tykkään ite matkustelemisesta, mä rakastan suunnittelua, ei herranjestas. Tykkään oikeesti miettii kaikkea, jopa kävelyreittejä valmiiks. Tää ei nyt tarkota, et ne ois lukkoonlyöty ja et saisin ahistuskohtauksia, jos mun suunnitelmia ei seurattais pilkuntarkkaan. Mä vaan tykkään suunnitella, koska silleen saan musta matkasta eniten irti. Tietty joku vois kysyy, et tarviiks suorittaa myös lomalla...

7. Nauraminen

Musta se olo, kun naurattaa ihan hallitsemattomasti eikä vaan oikeesti yksinkertaisesti pysty lopettamaan, on hurjan ihana. Ei muuta sanottavaa.

8. Arki

Mä joskus tästä puhuinki jo Kuopiotytöilleni, et mä oisin ihan valmis jo asettumaan arkeen. Saan itestänu eniten irti, ku mulla on suhttiukka aikataulu, ja mun pitää olla vähän menossa ja tekemässä koko ajan. Jos mulla on liian vähän tekemistä, niin mä laiskistun. Liiasta tekemisestä mä puolestani ahdistun, ja jätän tekemättä jotain pientä, mikä kasaantuu sit lopulta jättiläismäiseks. Mut suurimmaks osaks, mä haluisin jo olla elämässäni siinä vaiheessa et tietäisin koko ajan mitä tapahtuu. Haluisin jo vakiintuu.

9. Ruoka

Miks ruoka on niin hyvää. Ja kaunista ja ihanaa. Jos mä saisin päättää, mä kävisin joka viikko ulkona syömässä (harmi ettei täältä Kuopiosta ihan paikat siihen riittäis) ja söisin kaikkee erilaista ja kivaa. Just nyt mä haaveilen Klaus K:n brunssista, ravintola Postresin maistelumenusta sekä kaikista niistä ihanista New Yorkin herkuista, mitkä mua odottaa. Mums. <3 Musta on myös ihan mielettömän ihanaa tehdä ruokaa ite! Toivottavasti huomenna kerkeisin tekemään ihanaa porkkanasosekeittoa, mums.

10. Kauniit asiat

Ihan yleisesti. Kauniit auringonnousut ja laskut, kauniit maisemat ja kauniit rakennukset. Kauniit sisustusasiat ja astiat ja lasit. Kauniit kynttilät ja muutenkin kaunis valo. Kauniit kukat, varsinkin tuoreena. Kauniit vaatteet. Ja ehdottomasti ja eniten, kauniit hetket sisäisesti kauniiden ihmisten kanssa.

Tästä jäi nyt miljoona asiaa pois, kuten ensimmäiset lämpimät kesäyöt, asiakaspalvelu, koulu, hierojalla käynti, äidin kanssa juttelu (vielä näin oikein erikseen mainittuna), pitkään nukuttujen aamujen jälkeinen olotila, vadelmat, puhelin ja sitä kautta puhelut ihanien ihmisten kanssa, valmiiseen pyötään istuutuminen, yksityiskohdat... Miljoonamiljoona juttua, joista voisin vielä sanoa, ja hyvä niin!

Ihanaa viikkoa, ja tulkaa kaikki kuopiolaiset huomenna 19-22 Matkuksen kauppakeskukseen shoppailemaan, ja erityisesti tietysti Vero Modaan ja Jack and Jonesiin! Pus. <3

Ja kunpa lounaalla olisin syönyt jälkiruokaa

tänään saatiin lounaalla Fazerin kakkua jälkkäriks koululla, ihan muuten vaan! parasta <3

Laittakaa tämä vaikka taustalle soimaan kun lueskelette. En muuten Heli Kajosta oikein välitä, mut tää biisi jaksaa innostaakiinnostaa mua kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa oli oikein kunnon korvamatokin. :)

Vaikka kuinka mä yritin sanoa että elämässäni on positiivisia asioita, niin totuushan on se, että ne helposti unohtuu kun stressaa. Jo tuo maanantai meni vähän hupsusti vihaten Kuopiota, sadetta, pölyä, bussittomuutta ja ruuan tekemistä. Kuitenkin mikään ei kestä ikuisesti, ja pakkohan tuostakin oli lähteä nousuun.

En ole muistanu täällä varmaan mainitakaan, että tällä viikolla (tai no käytännössä viime viikolla) mä aloitin uudessa työpaikassa! Ihan supersiistiä. Saanen siis esitellä: Anita, VeroModa/Jack&Jones:n myyjä. Palaan siis "juurilleni" ja alan myymään vaatteita. Ihan mahtavaa oikeesti, tykkäsin tollasesta työstä jo Spirit Storen aikana, ja nyt oon kyllä taas innoissani. Rankkaahan toi tulee olemaan, sitä en kiellä, mutta näin aika kuluu nopeammin enkä mä voi jäädä möömöttämään kotona (koko maailman paras sana: möömöttää). Matkukseen aukeaa siis ensi viikon torstaina, 1.11 uusi ja upea myymälä (tai siis kaksi), sinne vaan kiertelemään kaikki kynnelle kykenevät. Muutenkin koko kauppakeskus näytti näin pikasilmäyksellä (ja remonttireiskojen peitossa) hiton hienolta, toivottavasti sellainen se on myös kun kaikki on valmista ja viimeisetkin teipit poistettu. Tällä viikolla ollaan muutamana päivänä laitettu liikettä kuntoon, hälytelty vaatteita ja putsattu puupöytiä (ei muuten oo helppoo hommaa!). Päivät on ollu pitkiä, mut onhan se siistiä nähdä, kun tyhjä liike pikku hiljaa täyttyy ja alkaa yhä enemmän ja enemmän näyttämään myymälältä, kun aiemmin se oli vain tyhjä paikka. Viime viikolla sen sijaan kävin harjottelemassa yhden vuoron verran Aapelin Verkku/Jäkkärissä, ja ensimmäisen totaalihukkaisen puolituntisen jälkeen se rutiini siihen hommaan tuli selkärangasta. Siistiä päästä jo ens viikolla kuitenkin tositoimiin!

Viikko meni muuten aika hiljaisissa merkeissä, mitä nyt fuksiemme järjestämissä Costajaisissa kävin "pyörähtämässä". Aika kirjaimellisesti, nimittäin nyt kävi silleen hupsusti että loppuillasta mä en pysyny pystyssä ja alkoholiannoksia tuli todellakin otettua enemmän kuin muutama. Tää ilta oli tosiaan taputeltu tähän kuntoon kyllä jo siinä vaiheessa, kun erään fuksin kanssa otin shottikisaa juoden kolme putkeen. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun mä tiskillä pohdin että otanko yhden vai kaksi Las Palmasia, ja päädyin ottamaan kolme. No hupsan. Bileet oli kuitenkin loistavat, ilta oli hauska, fuksit ovat mielettömiä ja minä kiitän mitä loistavimmista pippaloista. Oli kivaa! <3

Negauksen lisäksi viikko meni hiljaisissa merkeissä LYF:n välitentin vuoksi. Kunnolla aloin valitettavasti lukemaan vasta lauantaina (oma moka, kuka käski olla sika), ja aikamoiseksi paniikkilukemiseksihan se lopulta meni. Immuunipuolustus, hengitys ja veri jäivät melkein kokonaan lukematta (hupsansaa) ja lihaksetkin luin aika puolivillaisesti. Tentissä en siten varsinaisesti loistanut, mutta parasta toivoen. Kohtalaisetkin pisteet riittäisivät, sillä ei kauheesti kiinnostais tehdä lopussa koko aluetta. Välitenttihän on ihan "meitä" varten suunniteltu elämäämme helpottamaan. LYF:n kurssihan on iso kurssi, jossa luentoja on vissiin yhteensä sellaset 80 kappaletta ja kokonaisuudet helvetin laajat. Joten tuossa oli mahdollisuus tenttiä puolet nyt ja puolet myöhemmin, ja jos tulos ekasta välitentistä ei miellytä, niin saa tenttiä lopussa kokonaan.

Tällaista viime viikolla ja vähän tällä viikolla, eilen täällä pohjolan paikkeilla oli jo pienenpieni lumipeite kun aamulle heräsin, ja pakkastakin oli oikeesti jo muutamia asteita. Silti tämä tyttö pyöräili lauantai-aamun hieman kirpsakassa säässä salille capreissa. Joo-o, ei oo mulla kaikki ruuvit ihan tarpeeks kireellä, kas ku en sortseja laittanu...

Mitäs teiän viikkoon kuuluu? Ja oottaako kuopiolaiset Matkusta jo innolla? :D

kuvat we heart it ja googlen kuvahaku

Tio tusen meter upp i luften ser jag allt så klart

Phuh. Tässä sitä ollaan matkalla taas, tällä kertaa (ööö, aina?) välinä on Helsinki-Kuopio, ja junan lähtöaikana oli 6:06. Siis ihan oikeesti, onko ihmisen tarkoitus herätä noin aikasin. No ilmeisesti voi olla, jos ei ole nukkunutkaan...

Kuten varmaan kaikkien, myös mun äiti sanoi mulle kun olin pieni (ja ehkä vähän isompikin...) että huominen tulee nopeammin jos vaan menee nukkumaan aikasin. Siis miks ei sama voi toimia toisinpäin, eli jos et mene nukkumaan, niin aika kuluis hitaasti? Käytännössä viime yön typerät tunnit meni itkiessä kohtaloni kovuutta ja sitä, miten aina olen lähdössä kaikkialta enkä ikinä tulossa mihinkään.

No johan on perkele. Näin maanantai-aamun aikaisina tunteina, ja useamman kahvikupposen vahvistamana, mä olen täynnä taistelutahtoa. Niinkuin rakas äitikultani mua eilen muistutti, mua vain pari vuotta vanhempana hän muutti tuhansien kilometrien päähän omasta perheestään, jättäen sinne myös lapsensa, lähteäkseen tuntemattomaan maahan jonka kieltä ei puhunut, joutuen käytännössä opiskelemaan oman ammattinsa uusiksi. Joo-o, omat ongelmat tuntuu aina isommalta, mut jonkinnäköistä perspektiiviä luulis tosta saavan. Miten ton jälkeen kehtasin silti vesistellä koko yön (ja miten Y jaksoi sitä kuunnella) no, siihen en pysty vastaamaan, mutta uus päivä uudet kujeet. Hyvä hetki muistuttaa itselleen oman elämänsä loistavista jutuista.

Praha

1. Mä oon just palannu kivalta reissulta mummin kanssa (ja saanu sellasen kulttuuriähkyn ettei tosikaan, vaikkakin oikein hyvässä mielessä) ja seuraava mahtireissu on jo tiedossa.

Krakova

2. Mulla on kyllä mahtava koulu. Tällä viikolla saan harjoitella verinäytteen ottoa, saan harjoitella potilaskohtaamista näyttelijän kanssa, saan lukea tenttiin. Koska minä PÄÄSIN haluamaani kouluun, toisin kuin hemmetin monet muut.

Dubrovnik

3. Mulla on maailman mahtavimmat kaverit. Kuopiossa mua oottaa sellanen ryhmärämä naisia, että oksat pois, jotka halailee mut puhki, jos vain pyydän, ja jotka tekee siitä paikasta mulle kodin. Helsingissä mua oottaa toinen ryhmärämä ihania naisia, jotka päästää mut niille brunsseilemaan, hakee mulle takkeja kun pyydän ja osaa valita just sopivia päivämääriä illalliskutsuilleen.

4. Mun perhe on yhtenäinen ja vahva, mä olen pitkästä aikaa puheväleissä mun isän kanssa ja mun maailman paras äiti tukis mua vaikka matkalle kuuhun ja takaisin.

5. Ja ei todellakaan vähäisimpänä. Mun miekkonen, joka valvoo mun kanssa melkein läpi yön vaan koska mä en haluu et huominen tulee, joka vakuuttaa mulle että elämä jatkuu vaikka sen ei ees haluis jatkuvan ja jonka luokse on helppo palata vaikka ei nähtäis kahteen viikkoon.

Ljubljana

Eiköhän tässä oo jo aika kasa avaimia onneen. Parempaa viikkoa myös teille. <3

kuvituksena omia kuvia toissaiselta reissulta, eli reililtä <3

No school, no life! Or was it the other way around...

Toi ensimmäinen lause oli Prahassa isona plakaattina erään yliopiston edessä. Silloin olin tavallaan samaa mieltä, nyt olen ehkä vähän... eri mieltä. :D

No jospa sitä kertois vähän että mitäs kaikkea tässä elämässä on meneillään... Ja tällä tietty tarkoitan koulunkäyntiä (kröhöm) ja kursseja. Mulla oli jo etukäteen tiedossa että kakkosen syksy tulee olemaan iisi, paljon helpompi kuin fuksivuoden, mut jotenkin tuli silti yllätyksenä tää koulun vähyys. Tietysti tää ois nyt tarkoitettu siihen, että me ahkerat kakkospalleroiset luettaisiin aivot ruvella, tehtäis valmiiksi syväreitämme tai muulla tavoin osoittaisimme ahkeruutta. Nooooo... Not my style :D Tosin oon yrittäny vähän parantaa tapojani!

Meillä pyörii tällä hetkellä siis käytännössä kolme kurssia, ensimmäisenä kerrottakoon mielenkiintoisimmata eli Lääketieteellisestä YleisFysiologiasta. LYF aiheuttaa mulle kuitenkin jonkin sortin kakomisrefleksiä paristakin syystä. Ensinnäkin kurssi kestää ikuisuuden, lopputentti on vasta joulukuun alussa (herranjumala). Onneks väliin on kuitenkin tajuttu iskeä välitentti. Toinen syy on kurssin Galenosmuistuttavuus. Aktiopotentiaali, sydämen toimintakierto ja tehtävät, hermoston rakenne ja toiminta... Yök. Aiheena mielenkiintoisia joo, mutta heti tulee mieleen ne kaikki kaameet päivät, jolloin istuin milloin missäkin kirjastossa tankkaamassa noita asioita päähäni. Mielenkiintoisinta antia tällä kurssilla on ehdottomasi ollut kyllä harkat: tähän mennessä ollaan kuunneltu toisiltamme sydänäänet, katseltu istuma-asennon kuormittavuutta selälle EMG-harkassa ja otettu toisiltamme EKG:t (alla minun, todiste siitä etten ole sydämetön, hehhehheh luoja miten huono vitsi). Tulevaisuudessa päästään vielä ainakin ottamaan toisiltamme verinäytteitä!

Samaan aikaan meillä on tässä menossa YLeisPAtologiaa. YLPA muistuttaa mun silmiinkorviin liikaa histologiaa ollakseen oikeesti mielenkiintoista. Hirveet traumat keväältä. Just kun mä kuulin päässeeni marjapuurosta, niin jännästi asiaan palattiin nyt syksyllä. Kun keväällä opeteltiin tunnistamaan terveitä kudoksia, olis nyt tarkoitus tunnistaa sairastuneita kudoksia ja ilmeisestiehkä niiden sairauksia...? Näin hyvin oon messissä. :D Valitettavasti tää tuottaa päänvaivaa, koska en vieläkään tunnista kudoksia terveenä, puhumattakaan että se onnistuis sairaina :D tää kurssi on tosin jääny jotenkin LYF:n varjoon (kappas, eihän meillä oo ollu YLPAn luentoja yli kahteen viikkoon...) mut ei kyllä oo tähän mennessä vakuuttanut. Tosin musta paremmat luennoitsijat kuin histologiassa, tai jotenkin itselleni sopivammat.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on VPL. Mitäs tästä kurssista nyt sanois... Mulla oli alussa vähän valitettava asenneongelma tän kanssa. Ideana on siis harjoitella potilaskohtaamisia erilaisissa tilanteissa ensin kurssitoveriparin kanssa, ja myöhemmin näyttelijän kanssa. Tosin musta tää kurssi tulee vähän liian aikaisin. Kakkosella tähän asennoituu vielä vähän pilipalikurssina, kun potilaskohtaamiset tuntuvat olevan hämärässä tulevaisuudessa. Mä myös jotenkin kuvittelin kaikkivoipaisesti omaavani loistavat potilaankohtaamistaidot, eli musta tää harjoitus oli totaaliturha. Kunnes edellisessä harkassa tuli tilanne, jossa piti lääkärinä kysellä "raskaana olevalta potilaalta" hänen liiallisesta alkoholinkäytöstä. Itse seurasin sivusta kun kurssitoverit kävivät tilannetta läpi ja täytyy kyllä sanoa että hienosti hoitui homma kotiin. Musta ihan järkyttyvän vaikea tilanne, enkä oikein olisi tuossa osannut toimia. Tai että. Miten kysyä ja neuvoa nätisti, liikoja syyttelemättä ja samalla kuitenkin painokkaasti, onhan kyse sikiön terveydestä, ja tietysti myös äidin. En ehkä olekaan niin loistavan osaava tässä kuin aluksi ajattelin... Lääkärin kuitenkin tulee olla paljon muutakin kuin vaan ihmisläheinen ja sosiaalinen; lääkäri on tietysti asiakaspalvelija, mutta hänellä on myös aimoannos tietoa, jota potilaalla ei ole, ja hän on velvollinen huolehtimaan potilaan hyvinvoinnista. Toinen, luennolla käyty esimerkki, oli miten toimia tilanteessa jossa potilas on jo käytönnössä päättänyt oman diagnoosinsa ja "tietää jo hoitonsa". Nykyajan netti ja palvelut tarjoavat hurjasti tietoa, josta kuitenkin kaikki ei ensinnäkään ole oikein (Wikipedia ei tiiättekö aina kerro totuutta) ja toisekseen lääkäri näkee asiayhteydet eri tavalla kuin potilas ja netti - siihen hänet on  koulutettu. Magneetti- tai muu kuvaus ei ole ilmaista, ja esim. röntgenkuva lisää tarpeettomana turhaan säteilyannosta. Joten, miten toimia? No siihen tässä nyt avaimia haetaankin.

Phuh, lauantaina jätän kuitenkin kaiken tämän taakseni ja suuntaan moikkaamaan Iso-Britannian kuningatarta ja hänen pihvinsyöjiään, onhan tässä oltu koto-Suomen kamaralla jo melkein kuusi viikkoa. Aika paeta.

PS: edellisyönä en saanut unta ja pyörinhyörin sängyssä vaikka kuinka pitkään. Tuloksena Nelly.comista ostettu kaheksankympin mekko. Onneks sen jälkeen alkoi unettamaan.

PPS: Onks väärin ottaa Lontoon matkalle mukaan mun uus ja upea New Yorkin opas? :D

toisiksi viimeinen kuva googlen kuvahausta