Mä oven avaan, en henkeä saa

Sunnuntai. Masentaa seuraavan viikon varsin tiukka aikataulu, johon lisäksi kuuluu YLPAn tentti ja kaiken lisäksi Y:kin lähti. Tosin onneksi mies tietää mistä naruista se mua vetää, käytiin nimittäin kaupassa aamupäivällä (tai siis Apsilla, herranjestas miten paljon ihmisiä siellä oli! Isänpäivänä kaupat kiinni ja jengi ihan sekasin) ja haettiin mulle glögiä ja jätskiä. Glögi on käytännössä ainut joulufiilistelyjuttu, jonka mä sallin jo lokakuussa (toinen on mahdollisesti joulutortut, mut vaan koska ne on niin hyviä!).

Anysay, sen lisäksi että katoin Olipa kerran -sarjaa (nyt puhutaan siis siitä satusarjasta, suosittelen lämpimästi), katsoin myös suomalaisen Sooloilua -leffan. Siinä on niin nerokkaita reploja, varsinkin Kristiina Elstelän esittämän Lea Abrahamssonin suusta kuultuna. Ehdottomasti kaikkien aikojen paras on kuitenkin Lean elämänneuvot. Miehille se on suhtyksinkertainen "Älä koskaan petä vaimoasi", mutta naisille se on aivan loistava: "Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku." Noh, pannukakkua ei tullu enää paistettua (olihan mulla purkillinen jätskiä jo valmiiks edessä, ja kuka perhana sitä pannaria sitten söis), mutta neuvon ideana on tehdä jotakin, eikä jäädä lamaantuneena paikoilleen.

Tuloksena sängyssä uudet, puhtaat Ivana Helsinki for Luhta Home -lakanat. Astianpesukone ja pyykinpesukone pyörimässä ja kynttilät sytytettyinä, sekä Patologian prujut nenän edessä (onpa rakeisia kuvia...).

Olin viime viikolla perjantaina ja lauantaina töissä, ja kun mietiskelin että mitä hurjaa me puuhattais lauantaina saapuvan Y:n kanssa illan ratoksi, niin kävin sitten hakemassa palapelin. :D Kyllä siinä vierähti sellaset viitisen tuntia (paloja oli 500 ja se oli oikeesti aika vaikee!), ja totuuden nimissä viimoinen tunti meni jo hieman kiroillessa, mutta valmiiksi se tuli. Meidän perheessä ei luovuteta!

Samalla kun kävin Suomalaisesta Kirjakaupasta hakemassa palapelin, hain myös Safkaa -kirjan. Kyseessä on siis Alexander ja Hanna Gullichenien kirjoittama kirja (tässä myös niiden aika ihana blogi), josta oon lukenu ihan hirveesti positiivista vaikka mistä keskustelupalstoilta ja blogosfääreistä. Nopealla selailulla ohjeet vaikutti kivoilta, ja erityisesti muhun vetos sellaset vähän käsinkirjoitetunolomaiset kommentit osassa resepteistä, koskien vaikkapa tarjoiluvinkkejä tai vaikka avokadon "kuorimisen" helpottamista.

Erityisesti tota ylläolevaa avokadopastaa on kehuttu ja parjattu, joten onhan sitä nyt kokeiltava. Seuraavan kerran siis kun teemme Y:n kanssa ruokaa (tosin sitten tähän on lisättävä lihaa... pohdin maustamattomia kanasuikaleita, mutta saas nähä mitä laitetaan), on tämä agendalistalla.

Sellasta sunnuntai-iltaa. Aluksi se oli tyhmä ja kurja, koska niinkuin Y:lle sanoin, aina kun se lähtee "Mulla jää käteen vaan sotkuinen koti ja tyhjä kolo sydämessä", mutta positive thinking! Perjantaina nähdään jo, kun lähden kohti pääkaupunkiseutua terveyskeskuspäiville harjoittelemaan (kuuntelemista), ja kynttilät on kivoja.

PS: Ja se välitenttikin meni ihan kiitettävän hyvin... :)

I said hey, what's going on!

Aattelin tehä vähän tällaisen "päivä Anitan kanssa" -postauksen. Näitä pyydetään aina välillä, mut koska mun päivät on melkein aina suht samanlaisia, niin turhaahan niitä on liian usein postailla :D Mutta, pidemmittä puheitta. Suht tavallinen torstai mun kanssa.

klo 7:00

Normaalisti, jos mä meen kasiin niin mun on pakko herätä jo puol seittemän. Vaikka mun aamutoimiin menee vaan vähän päälle vartti, syynä aikaiseen herätykseen on yksinkertaisesti tämä: joka ikinen aamu on saatava lukea Hesari. Mun aamiainen on joka ikinen päivä puuro (joo, oon jämähtäny kurppa :D), jonka kanssa juon motillisen kahvia mun Taika-mukista (nyt oli ollu maito loppu jo joku kaks päivää ja olin liian kiireinen käymään kaupassa, niin ei kahvia mulle :/).

klo 7:50

Yön aikana oli satanu useempi sentti lunta. Mä olin suht järkyttyny tästä jutusta, vaik oikeesti onhan se nyt hitosti kivempi että on lunta kuin että on räntää... Mut voisko olla olematta kumpaakaan! Muutenki mua stressaa ku kaikkialla on joulujuttuja ja sellasia. Musta joulufiilistelyn (lukuunottamatta glögin juontia, koska glögi on maailman parasta) voi alottaa vasta joulukuussa.

klo 9:00

Koulupäivä alkoi BIS:n eli BIoStatistiikan harkalla, jossa käsiteltiin jotain... No en todellakaan oo yhtään varma että mitä! :D Nää asiat ei oo mulla ihan handussa, koska a) vihaan todennäköisyyslaskentaa b) olin varma että sitä ei enää ikinä tarvita c) histogrammit ynnä muut ei vaan puhuttele mua. :D

klo 11:15

Mun koulupäivä jatkui LYF:llä, josta tosin ehdin istua vain ekan puolikkaan, joka käsitteli hampaita. Luennoitsija kertoi, että koko lääketieteen curriculumissa hampaita ja niiden terveyttä käsitellään parin hassun luennon verran. Kuuden vuoden aikana! Musta se on aika jännä, koska hampaat on kuitenki suussa, joka on olennainen osa päätä. :D tai et, vähän enemmän vois olla! Puolikkaan jälkeen kävin kaverin kanssa syömässä ennen kuin suuntasin bussiin kohti töitä.

klo 12:30

Bussissa mä yritin vähän paneutua BIS:n ihmeelliseen maailmaan, jotta en olis ihan aina näin pihalla. Mä kaipaan julkisia myös tässä mielessä: mä hirveesti tykkään lukea niissä, jotenki se tärinä tai jokin saa mut keskittymään paremmin.

klo 13:15

Mun vuoro Jack&Jonesilla alkaa. Tää kuva on tosin oikeesti otettu mun kotoota, ja alla on mun muutama viikko sitten ostettu Ivana Helsinki for Luhta Home -kaitaliina, mikä on ihan superkiva! Oon tykänny hurjasti olla tuolla töissä, ja vaikka vaatemyyjän työ onkin mulle vaan väliaikaista, niin täytyy kyl sanoa että tällaisissa töissä mä viihdyn ja jos en olis halunnu lääkikseen, niin luultavasti oisin yrittäny jossain vaiheessa kivuta hieman ylöspäin vaatebisneksessä. Mut kivaa näin väliaikaisestikin!

klo 18:00

No pitihän sitä uutta Hanko Sushia kokeilla. Musta ihan ok sushia, vähän kuivakkaa ehkä, mut toi oli avajaistarjouspaketti, niin mä nyt luotan siihen, että se oli ainoostaan siitä syystä. Lisäks mä en yhtään tykkää tost vähän makeemmasta soijasta, mitä Hanko Sushi käyttää. Musta sen pitää olla silleen kunnolla suolasta ja wasabia pitää sekoittaa sinne joukkoon runsaasti!

klo 21.45

Tää kuva on oikeesti mun kaverin Hennan, ja otettu keskiviikkona Matkuksen ilta-avajaisten jälkeen. Mut herranjestas, tollanen se nyt on! Upee juttu, ja vielä kerran suosittelen lämpimästi kaikkia kuopiolaisia, ja lähellä asuvia, tutustumaan Matkukseen (ja tietty käymään Verkussa ja Jäkkärissä ;D). Mut leikitään et tää on torstailta, jolloin mä pääsin töistä 21:45 (eka sulkukassanlasku on aina bitch). Mentiin työkavereiden kanssa oottelemaan bussia.

klo 22:50

Ja sitten venaillaan toista bussia, joka armollisesti lähti yli vartin myöhässä. Kiva. Venasin sitä siis sellaiset mukavat puol tuntia, ja oli suhteellisen kylmä ja mulla aivan liian vähän päällä (kuten yleensäkin). Kävin tässä välissä myös ostamassa vääriä pattereita paristoja, jonka luonnollisesti huomasin vasta kotona. Kotona olin siinä puol kahentoista aikaan, jolloin piti jo aloittaa pakkailu Helsinkireissua ja Pseudoa varten, todella kivaa.

No mut tällainen on suht normaali päivä mulla. Oliko hyvä/kiva postaus, vai ihan täyttä kukkua, eikä tällaista haluta enää nähdä? :D

kaikki kuvat lukuunottamatta iltakuvaa Matkuksesta, on mun ottamia. :)

Home sweet home where the personalities splash

Tuli yhtäkkiä älytön ikävä Helsinkiin. <3 En oo vissiin ikinä ollu (kalenterista tarkistin, että en OIKEASTI ole ikinä ollut!) näin pitkää putkea Kuopiossa, junan tutuille penkeille istahdan vasta ensi viikon tiistaina tai keskiviikkona, jolloin olen ollut täällä putkeen kolme ja puoli viikkoa. Huih. Onhan se jo aika tuulettaa aivojaan pääkaupunkiseudun sykkeessä. ;D Lisäksi Hesarissa oli tänään loistava juttu Graciaksesta, joka näytteli myös Louhimiehen Vuosaaressa. Suosittelen lukemaan, ihanaa että mun sisäinen räppiprinsessa ei oo vielä hävinny mihinkään. ;)

Blossom in the trees you know how I feel

Välillä on niitä viikkoja, kun elämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta! Huolimatta maanantain SOMOn tentin skippaamisesta (vaiko juuri siksi?) edellisviikko oli kokonaisuudessaan yksi parhaista pitkään aikaan. Maanantaina pääsin (totaalisesta ompelutaidottomuudestani huolimatta) auttamaan kaveria pulassa, kun tein mitä kykenin speksimme puvustuksen hyväksi. Fiilis oli aika mainio, kun näki omien kätöstensä jäljen siinä kun ompeli suoraa viivaa eteenpäin! :D Mut hei, aika hyvin tytöltä joka on käyttänyt ompelukonetta viimeksi noin 13 vuotta sitten. Vielä kerran kiellon päälle, muistakaa kaikki turkulaiset, tamperelaiset ja stadilaiset käydä ostamassa omat lippunne KuoLOn speksikiertueelle. Ite kävin katsastamassa ihan virallisesti katsomosta käsin näytöksen lauantaina, ja oli kyllä hyvä! Perjantaina uusiksi ihailemaan itse painamiaan nauhoja. ;)

Tiistaina meille oli järjestetty (ja olihan myös paljon ykköskurssilaisia järjestämisessä mukana) fuksisitsit, joilla sitsasi ainoastaan lääkiksen fuksit. Oli kyllä loistavasti järjestetty, ja kuulemma ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa nimenomaan tällaisella tavalla! Sitseissä parasta on ehdottomasti se, että plaseerauksessa sut on saatettu sijoittaa jonnekin ihan hassuun paikkaan, jolloin tutustuu uusiin mahtaviin tyyppeihin, joita ei välttämättä ole samalla tavalla aiemmin huomannut. :) Sitsikulttuuri on täällä kuulemma elänyt hieman hiljaiseloa, mutta pikkulintu kertoi että tähän on tulossa vähän muutosta. ;) Superia oli myös päivän liikuntasuoritus! Mä oon jo hetken kärsiny ikävästä penikkataudista, ja lyhytkin juoksu on saanut mut irvistelemään kivusta. Aluksi ajattelin, että tää on vaan tällaista tottumattomuutta, mä kun en kauheesti ole nimenomaan juossut, varsinkaan matolla. Mut kyllä se oli jossain vaiheessa todettava, että ihan turha edes yrittää, kun 5 minuutin juoksun jälkeen kipu rupes lähentelemään sietämätöntä ja jalkaterät läpsyä niin pahasti, että pelkäsin kompastuvani niihin. :D Maratoonari-isäpuoleni antoi vähän treenivinkkejä joululomalla, ja johan rupes säryt paranemaan. Kyllä tossa pitkän lenkin aikana, varsinkin loppupuolella, rupes polttelemaan tutulla tavalla, mutta ajattelin että hengittelen vaan kivun läpi ja hyvin se onnistui! Treenin jälkeen teki mieli poistua matolta voitonmerkkiä heiluttaen! :)

Keskiviikkona vietettiin Terveystieteilijöiden talviriehaa, jossa eri ainejärjestöt olivat järjestäneet rasteja joissa piti sitten tehdä yhtä jos sun toista, parhaimpana esimerkkinä heilutella Teppoa (?). :D Hauskaa oli, ja saipahan käyttää taas hyvillä mielin ikiomaa mustaa haalaria! <3 ooh, pussailen sitä aina välillä henkisesti (ehkä myös fyysisesti) tuolla mun vaatehuoneessa. :) ja KERRANKIN sitä osas lähteä bileistä ajoissa, niin että seuraavana päivänäkin oli vielä hyvä mieli.

Torstai meni autellessa speksihommissa, ja aah perjantaina Y tuli Kuopioon. Olipa upee fiilis taas nähdä, vaikka siitä on vain viikko kun viimeksi nähtiin. Näinhän se on, et varsinkin tällaisina kiireisinä viikkoina, kun vedetään sopivasti ristiin eikä Skype-keskustelutkaan oikein ota onnistuakseen, tulee toista kovasti ikävä. Pakko kai se on myöntää, että matkustaminen Helsinkiin ja takaisin on syönyt mun rahoja niin ankaralla kädellä, että toukokuussa en usko tekeväni yhtään matkaa pääkaupunkiseudulle. :( Jos kesän alussa haluaa elää muullakin kuin ilmalla, on pakko tehdä kompromisseja.

Lauantaina vietin koko päivän ruokaa tehden, sillä sunnuntaina mä järjestin meiän kaveriporukalle brunssin! Oli vähän ku jouluna, kun herkkua oli siinä monenlaista. :D Y:kin oli suhteellisen tyytyväinen, kun makaili sohvalla pelaten pleikkaa ja katsellen telkkaria ja mä puuhailin keittiössä (tosin miekkonen vaikutti vähemmän tyytyväiseltä, kun vispattiin vaniljavaahtoa käsin kello kaksi yöllä kuohkeaksi ;D) Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa tekemään KUNNOLLA ruokaa, yksineläjänä kun harvoin tulee tehtyä mitään. :( se on musta ihan järjettömän harmi, mä kun nautin ruuan tekemisestä (ja kyllä myös syömisestä) ihan mielettömästi. Voi vitsi ku mä nautin siitä et ihmisiä tulee ja menee, ja hyvä meininki pysyy yllä ja ruokaa riittää ja kahvipannu huutaa... Ehkä mä oon sittenki valinnu ammattini väärin, tällä hetkellä unelma-ammattina on tomaatinkaivertaja. :D

Kaiken kaikkiaan I-HA-NA viikko, vähiten tähän ei vaikuttanut melkein joka päivä auringonpaisteeseen herääminen, vaikkakin myöhemmin onkin harmaantunut ja tänään tullut taas senttikaupalla lunta. :D hyviä uutisia on muutenkin riittänyt ja lähi- ja kaukotulevaisuus taas vähän kirkastunut... Ja kunhan tänviikkoisesta Embryn tentistä selvitään niin taas matkataan 400 km etelään! Nyt yritän toteuttaa uutta uuden-viikon-lupaustani ja mennä nukkumaan ennen 12. Kaikille oikein mainiota viikon alkua, toivottavasti tää hyvä mieli tarttuu teihinkin! :)

kuvat we heart it ja google.com

Itä-Stadin bad luck lovee, toisil jää pelkkää paskaa haaviin

Käytiin Y:n kanssa minilomallani katsomassa paljon puhuttu Aku Louhimiehen Vuosaari-elokuva. Oon jo pidemmän aikaa halunnu nähä tän, niin paljon tästä on puhistu piireissä jos toisissa. Oon aiemmin nähny saman ohjaajan Paha maa -elokuvan, ja tiesin että kyllä sieltä laatukamaa tulee, vaikkakin synkkää. Ohjaaja itse on kommentoinut elokuvaansa näin: "Paljon näyttelijöitä, paljon teemoja, päällimmäisenä halu tulla nähdyksi, kosketetuksi ja rakastetuksi."  

Mä oon aikamoinen itkupilli leffassa kuin leffassa. Äidin mukaan musta on kivaa itkettää itteäni vakavilla, synkillä ja surullisilla elokuvilla, ja mikäs siinä jos elämässä ei oikeesti oo mitään muuta itkettävää kuin filmit. Silloinhan vois melkein sanoa elämän olevan aika hyvällä tolalla! :) Tällä kertaa mun kyynelkavanat kuitenki tuntu olevan poikkeuksellisen aktiiviset, ja nyyhkytin koko leffan läpi niin pahasti, että Y joutu sanomaan mulle et rauhotu nainen. :D

Elokuvan paikkana toimii tosiaan Vuosaari, mutta periaatteessa se vois sijottua ihan mihin tahansa. Ongelmat ei muutu mikskään ollaan sitten Vuosaaressa, Kalliossa tai vaikka Skattalla. Pimeys, lumi ja asfaltti (asValtti? asFValtti?) on vallitsevia elementtejä, ja surullisia ihmiskohtaloita tarina täynnä. Leffa ottaa kantaa moniin arkipäivän asioihin; alkoholisoitumiseen ja yksinhuoltajuuden vaikeuteen, eroon, sairauteen, kiusaamiseen... Siinä missä Paha maa oli ainoastaan ahdistava, musta oli ihanaa nähdä tässä leffassa myös toivonpilkahduksia paremmasta, vaikkakaan ei helpommasta tulevaisuudesta.

Musta kaikkein parhaimman roolin teki Laura Birn sekoilevana, alkoholisoituneen ja pössyttelevänä Iriksenä. Toisen hyvän roolisuorituksen teki muusikko Deogracias Masomi velkojiaan pakoilevana Makena. Yhdessä pariskunta oli samalla hupaisa ja äärettömän surullinen. Lisäksi kiitosta saavat erinomaiset lapsi- ja teininäyttelijät!

Neuvonani sanon, että älkää lähtekö katsomaan elokuvaa ilman nenäliinoja ja ilman paijaavaa seuralaista. Leffa jätti muhun niin surullisen ja ahdistuneen fiiliksen, että näin yöllä painajaisia ja vielä muutamankin päivän päästä olin sitä mieltä että ihmiskunta on kamala ja kaikkien pitäis vaan kuolla pois. :D

SOMO shlomo tomo momo

Ja muut erinomaisen rimmaavat sanat. :D mun suuhun SOMO:sta (eli SOlu- ja MOlekyylibiologiasta) on tullut kätsysti shlomo. Maanantaina on tentti, ja mulla on käsittämätön vaikeus pakottaa itseni lukemaan tätä hieman... tylsähköä aihetta. Lisäksi omasta mielestäni lähes kolme neljäsosaa kurssin slaideista on huonosti kirjoitettu/epäselviä/muuten vaan arsesta, joten tuntuu siltä että uusinnan voisi buukkaa vaikka samantien ja jättää koko tentti tekemättä.

Myönnettäköön, että minilomailun jälkeen arkeen palaaminen on ollut vaikeaa. Omasta mielestäni elän maailman parasta arkea, ja ahoh, mutta kamoon, lomalta paluu on aina tällaista! :D Tavallaan sain ladattua akkuja hulluna tuon lähes viikon pituisen Helsinki-visiitin aikana, ja tavallaan tulin entistä väsyneempänä takaisin. Jokainen, joka on matkustanut kavereita näkemään, varmasti tunnistaa edellä olevan lauseen totuuden. Oon perusluonteeltani älyttömän laiska, joten kun on maannu laakereillaan melkein viikon, siitä on vaikea yhtäkkiä hypätä kirjaston lukunurkkaukseen monisteiden ääreen.

Vältelläkseni lukemista olen siis tänään puuhannut muunmuassa seuraavia:

1) koristellut kalenteriani nätiksi, jotta siihen olisi mukavampi kirjoittaa

2) syönyt pitkän aamupalan (voiks noin sanoa? :D)

3) lukenut viime viikolla väliin jääneet Duodecimin, Nuoret Lääkärit -lehdet, Mediuutiset ja Hesarit

4) kattonut aika paljon komeaa Hank Moodya sarjassa Californication

5) käynyt tekemässä kuolemaa BodyAttackissa 

6) syönyt erinomaisen hyvää savulohisalaattia (done by me!)

Okeiokei, oon mä pari tuntia myös lukenu, mutta tulos on tainnut olla aikamoinen nolla. Huomenna uusin voimin? Saas nähä, huomenna meen luultavasti pitämään seuraa ihanaisille ompelijatytöille ja samalla lukemaan esittämään että luen. Uusinnat on niitä hetkiä varten, jolloin elämä menee etusijalle.

PS: Jippii, saan rahatilannettani vähän parannettua kun teen supertyörupeaman Hulluilla Päivillä! Niille rahoille onkin jo mahdollinen sijoituskohde tiedossa... Hihi! ♥

Student plus Dying, that equals Studying

Siitä onkin jo aikaa, kun mä oon viimeks kirjottanut opiskelusta. Yksi syy on se, että alkuinnostuksen jälkeen mun luentokiinnostus on lopahtanut täysin. Tuntuu, että varsinkin SOMO:n luennoilta en saa oikein mitään irti ja istun siellä hieman turhan panttina. Osa ongelmaa on se, että mulle on kehittynyt totaalinen kyvyttömyys mennä ajoissa nukkumaan. Keskimäärin meen nukkumaan 12 ja 1 välillä. Ja melkein joka ikinen aamu on ensimmäinen luento jo kahdeksalta. Koska mä oon aamulla aivan käsittämättömän hidas tekemään yhtään mitään, mun pitää herätä viimeistään 6.30. Näettekö tämmöisen, hmm, ongelman yhtälössä. :D Jeps, mäki.

Kouluun päädyn kyllä jossain vaiheessa, yleensä pyrin tulemaan jopa luennoille, olen siellä viimeistään ruoka-aikaan. :D Tämän jälkeen yleensä menen sitten kirjastoon. Vaikeaa kertoa mitään siitä, kuinka mä siellä kirjastossa istuskelen, mutta kerrotaanpas nyt aiheista.

Meillä täällä lääkiksessä, toisin kuin monilla muilla, ei varsinaisesti ole periodeja. Meiän kurssit vaan alkaa ja loppuu, kaikki vähän sekaisin ja päällekäin. Tällä hetkellä on menossa Embryologian, eli yksilönkehityksen kurssi. Toinen on tosiaan tuo Solu- ja Molekyylibiologia. Näillä mennään ainakin vielä pari viikkoa, sitten tulee taas uusia kursseja. Embryologia on omasta mielestäni hullun mielenkiintoista - miten kaikki voi mennä pieleen ja miten pienestä kaikki on kiinni. Yksi hupsu muokkaus väärin, yksi pienen pieni jakaantuminen, ja kaikki on pielessä. Ongelmana on termien uskomaton paljous; vähintään joka toisessa lautasessa on uusi termi, joka määritellään taas uutena terminä etc etc. Duodecimin Lääketieteen termit on mun uus BFF. :D

SOMO:sta en edes oikein voi sanoa mitään, koska nyt olen yrittänyt keskittyä tuohon Embryyn, ku oon jotenkin totaalisen pudonnut kärryiltä sen kanssa. Ennen ensimmäistäkään luentoa meillä oli SOMO:ssa motivointiluento, jossa lääkäri neurokirurgialta kertoi meille, miksi tämä on niin tärkeää. Myös mun äiti on kauheasti painottanut tuon kurssin tärkeyttä, mutta huoh, jostain syystä nyt ei oikein jaksaisi. :D Minne katosi se uskomaton into, jolla lupasin opiskella, jos pääsisin sisään? Kaipa tää on vaan pientä motivaation puutetta, ja tällaista perusarkea, eiköhän se kohta taas tule se "intokin" kun tentit lähenee uhkaavasti. ;D

Tällä viikolla meillä on haalarikastajaiset. Kuinka ihana sana tuo onkaan, vuosien odottelun jälkeen. Minun lääketieteeteen haalarin kastajaiset. Sulan hymyyn kun vaan ajattelinkin asiaa, pääsen käyttämään ensimmäistä kertaa elämässäni mustaa haalaria. :) Lisäksi lähden TAAS käymään Helsingissä, nyt vähän pidemmäksi aikaa. Siellä odottaa hurrrrrjasti kaikkea ihanaa Y:n ja perheen kanssa, jee! Ehkä vois vähän yrittää nähdä myös noita muita mupseja...

Mutta nyt yritän painua sängyn pohjalle, katsokaas kun kello on taas miljoonia ja ylläripylläri huomenna on taas mentävä kahdeksaan kouluun. Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

PS: Ihan itse tajusin miten tuo väli korjataan! Kröhöm, tai siis googlen avulla. Ja yläreunassa paukkuvat nopat ovat seurausta dissektio-kurssin läpipääsystä, jeeeee! Arvosanalla 2/5, ei mikään loistokas, mutta ottaen huomioon oman mielipiteeni kokeesta, I'm happy. :)

kuvat we heart it

aaaaaaaaaaaah...

no, wait, whaaaaat?!

Pahoittelen alemman kuvan huonolaatuisuutta ja rakeisuutta ja aivan kamalaa laatua muutenkin. Syytän maanantaita. Arkeen palaaminen oli suhtrankkaa, kun maailma muuttui kahdessa päivässä Dubai -> sysimusta märkä Helsinki -> varsin luminen Kuopio. Aikamoista.

Huomenna EAN:n tentti, ja sitten suuresti odotettu joululoma. I-HA-NAA! Vaikka lomalla ei tullut luettua nimeksikään, vahva toivo elää, että tentti menisi läpi. Tällä hetkellä en muusta välitäkään. Palaillaan siis toivottavasti ylihuomenna. <3

PS: valtakunta sille, joka tuo mulle jotain ihanaa herkkua...

Onnistumisista ja kavereista (nälkävuoden tapaan)

Bloggaustauko on taas ollut pitkä kuin nälkävuosi. Monesti mulla on tullu sellanen fiilis, että pitäisi kirjoittaa ja kertoa, mutta jaksaminen on ollut aivan toista laatua. Haluaisin kirjoittaa useasti, vaikka joka toinen päivä, mutta syksyn tullen tuntuu huomattavasti kivemmalta olla sohvalla oman untuvapeittoystäväisensä kanssa kynttilöiden palaessa taustalla. Talvi aiheuttaa kummallista laiskuuden tunnetta ainakin mussa, mites te?

Mitäs tässä nyt on tapahtunut... Noh, ainakin opintopisteet ovat yläkulmassa lisääntyneet. TLA meni onneksi läpi! Arvosana oli tosin ihan muuta kuin mitä halusin, joten aion uusia typerän tentin. Musta osasin huomattavasti paremmin, kuin mitä arvosana antaa ymmärtää. En tiiä mikä meni tentissä vikaan, paitsi ainakin tuo pirun nilkkanivel. En usko saaneeni siitä tehtävästä kuin ehkä pari säälittävää pistettä. Summa summarum, tämä tyttö menee sitten tammikuun lopussa uusintaan. :) Aasinsiltana edellisestä lauseesta voin myös sanoa, että tämä muija puhuu latinaa, eli myös latinan tentti meni läpi. Edellisten vuosien opiskelijat eivät valehdelleet, vaan kyseessä olivat helpoimmat opintopisteet IKINÄ! Tunti ennen tenttiä katselin monistenipun läpi, merkkailin sinne tänne oranssilla ja punaisella kynällä, ja sillä mentiin. Tentissä sai monistenippu olla mukana (olisi saanut olla kuulemma vaikka sanakirjakin...), joten sieltä piti vain etsiä oikeat kohdat. Muut opintopisteet ovat sitten tulleet Johdatus lääketieteeseen -kurssista, sekä Johdatus akateemisiin opintoihin -kurssista. Aika hullua, että näin vaan tämä opiskelu etenee. Onnistumisen tunteet on sitten kivoja. :)

Etenemisestä puheen ollen, tässähän on säälittävät pari-kolme viikkoa, ja sitten on joululoma. Puoli vuotta on mennyt lähes silmänräpäyksessä. Jos valmistun aikataulun mukaisesti, olen noin puolentoista vuoden päästä lääketieteen kandidaatti. Viiden ja puolen vuoden päästä lääketieteen lisensiaatti. Vaikka sitä yrittää itselleen jatkuvasti tolkuttaa päähänsä, että opiskeleopiskeleopiskele, pitää tässä myös muistaa, että tää on oikeesti mun elämäni parasta aikaa. Kaverit, mahdollisuudet, inspiroiva opiskelupaikka... Nyt kun huomaa, että tämä aika on kohta ohi, pitäisi muistaa ottaa kaikki irti myös tästä hetkestä. Tentit on tietysti päästävä läpi, mielellään hyvällä arvosanalla. Välillä pitää kuitenkin antaa itselleen anteeksi ja ymmärtää, että nämä onnelliset hetket, jolloin et ole vastuussa kenenkään elämästä, jolloin voit huolettomasti nauraa kavereidesi kanssa possun sydämen ääressä sen aivan erilaisen muotoista truncus pulmonalista, tai jolloin voit huolettomasti naureskella sille, ettet löydä kaverin jalasta pulssia, noh, ollenkaan, ovat suhteellisen pian ohi.


Vakavista asioista hömppään. Ensin toissa viikonloppuna oli Y käymässä. Tehtiin kaikkea, ja ei mitään. Suurimmaksi osaksi vain oleiltiin, katsottiin leffaa, pussailtiin, istuttiin vierekkäin sohvalla ja nautittiin seurastamme. Olisin halunnut esitellä miehenpuolikkaani täkäläisille ystäville, mutta valitettavasti isänpäivän kunniaksi kaikki olivat poissa. Y on kuitenkin lupautunut (hyvin tapojensa vastakkaisesti) osallistua meidän fuksien järjestämiin KuoLO:n ja Dentina:n pikkujouluihin, joten siellä sitten viimeistään kaverit saavat paljon puhutun miekkosen tavata. <3 
Viime viikonloppuna taas oli ihana ystäväni M käymässä täällä järjestettyjen Sosiaalipsykologiapäivien vuoksi (vaikka todellisuudessa päivät olivat vain tekosyy tulla minun luokseni<3). Olimme perjantaina ahkeria opiskelijoita kukin omalla sarallamme, ja loppuillasta lähdimme juhlistamaan jälleennäkemistämme ensin istumalla iltaa kavereiden luona, sitten siirtymällä Introon istuskelemaan ja lopulta illan viimeiset tunnit vietettiin Henry's Pubissa. Sen mustempaa paikkaa en olekaan vielä nähnyt. :D Kyseessä on ilmeisesti varsin hevipainoitteinen baari, jota Kuopion kansa rakastaa. M:n sanoin "Sitä haluaisi sanoa ulkomaalaiselle, että emme me suomalaiset ole mustiinpukeutuvia, heviä rakastavia mörriköllejä, jotka viettävät aikansa kellarissa. Sitten sä tuut tänne, ja huomaat et asia on just tasan niin!" Lisäksi kävimme ihailemassa Kuopion joulunavajaisten kunniaksi järjestettyä ilotulitusta, katselimme leffaa, herkuttelimme glögillä ja nautimme kynttilänvalosta. Oli aika mukavaista, kiva kun olit täällä<3

Lyhyestä virsi kaunis ei selkeästi ole minun sanontani, mutta lopetan nyt tähän ja pyrin pian kirjoittamaan lisää meidän harkoista, tulevasta matkastani, joululomasta... kaikesta ihanasta! Loppuinspiraationa viime sunnuntaina tyttöjen kanssa tehtyä sushia (ennakoin M:n lähtemisen aiheuttaman yksinäisyyden, ja kutsuin kavereita tänne lämmittämään mun sunnuntai-iltaa).

kuvat: we heart it, googlen kuvahaku ja memyselfandI

Enjoy yourself, it's later than you think

TLA:n tentti on (toivottavasti) ohi. Omasta mielestäni siinä oli sekä vaikeita että helppoja osioita. Esseetä oli, kuten professorimme meille sanoikin, tehty korjaaja-ystävällisemmäksi muuttamalla se yksinkertaisesti koepaperilla oleviin kysymysmuotoihin. Ainut ongelma tässä oli se, että ”esseen” aihe oli ylempi nilkkanivel, joka oli jäänyt mulla vähän... lukematta. :D Olin niin sataprosenttisen varma, että aiheena ois ollu olkapää tai polvi! Äiti on aina sanonut, että me ollaan sellainen perhe, että jos me ei jotain olla luettu, niin se tulee AINA esiin.  Eli jälleen kerran, äiti oli oikeessa (voisitko lakata olemasta, KIITOS). :D

Muita tehtäviä oli sanaselitykset, pari kuvaa joiden osia piti nimetä (yksi lonkkaluusta, yksi kyynärvarren syvistä ojentajista), pari röntgenkuvaa joita piti tulkita (omasta mielestäni suht vaikea tehtävä, kun ei niistä ottanut selvää että miten päin ne oli kuvattu :D) sekä erilaisten pään luiden onteloiden piirtämistä. All in all, toivottavasti nyt oon vaan another brick in the wall, ja pääsen tuon tentin läpi. :D Nyt odotellaan sitten kuin kissa pistoksissa, ei nimittäin huvittaisi kauheasti uusia tota samoihin aikoihin kun on EAN:n tentti… Ja LBK1:kin tulokset ovat vielä saamatta.
// LBK1:n tulokset saatu, ja läpi meni heilahtaen. Jesh! Nopat lisätty ylös.

Tällä viikolla meillä on alkanut kaksi uutta kurssia, EAN ja FLO (Fysiikkaa Lääketieteen Opeskelijoille), jotka ovat samalla myös ainoita kursseja nyt jouluun asti. Ihanaa kun lukujärjestys helpottaa, mutta! EAN tuottaa hulluna töitä. Luentoja on ollut nyt vasta 3, mutta huhhuh, ne ovat olleet täyttä asiaa. Naureskelin tänään, että miten voi olla että kerta toisensa jälkeen on että apua mikä urakka, ei tästä selviä. Sitten sitä vaan hengittää syvään ja yrittää parhaansa.

Viime viikonloppu ja viikon alku oli aikamoinen. Perjantaina ryhmärämämme suuntasi Hopeasalamalla kohti Helsinkiä. Kahden viikon tauon jälkeen oli ihanaa nähdä perhettä, syödä jonkun valmiiksi tekemään ruokaa (joka vielä kannetaan pöytään... hemmoteltu kakara) ja jutella hömppiä pikkusiskon kanssa. Mutta ah se fiilis kun näki Y:n. Varmasti liittyy siihen, ettei olla nähty pitkään aikaan, mutta lähes 4 vuoden jälkeen, on mulla vieläkin perhosia mahassa kun näen hänet ja sulan hymyyn. Ihanaa rakkautta, kun toinen oli ladannut uusimmat jaksot The Big Bang Theorya ja syödään hyvää leipää ja juodaan kuumaa teetä. Muuta ei varmaan voi ees haluta. :) ainoastaan et toinen tietää tasan tarkalleen mitä haluan ja mitä toivon, ilman että edes kerron... pieniä mä pyydän, mut suurempia saan. <3 muutama postaus taaksepäin kommentoija mainitsi minun potevan koti- ja Y-ikävää. se on niin totta! onhan mulla sitä jatkuvasti ikävä, mutta asian kanssa yritetään selvitä. Onneksi toinen meistä on kärsivällinen ja ihana.

Lauantai ja sunnuntai menivät töissä, ja oli mulla ilo nähdä mun kultaisia tyttöjä lauantai-iltana. On harmillista ajatella, että nähdään seuraavan kerran vasta joulukuun puolessa välissä. Vaikka täällä on tietysti ystävystynyt, jopa saanut hyviä kavereita, niin oma tukiympyrä on aina oma tukiympyrä, ja tuntuu hyvältä kun toiset ymmärtää puolesta lauseesta että mitä tarkoitan. Joulukuun 14. päivä sitten pupuset ja osan kanssa jo vähän aiemminkin. <3

Sunnuntaina sitten, noh, räjähti. :D Kuopion lääketieteilijät (jotka tosin esittäytyivät reissun aikana jotenkin jännästi aina kysyttäessä TKK:n sähköteekkareita) lähtivät hieman matkailemaan Tukholmaan. Sanotaanko, että siellä juotiin, siellä... Oli ehdottoman hauskaa, pääsi tutustumaan uusiin tyyppeihin ja viettämään mahtavaa aikaa! Tukholman sen sijaan taisin shoppailla kuiviin. :D Ikinä ei ole yksi kahvi maksanut minulle noin paljoa (ennen kuin join latteni Tukholmassa, olin aivan rätti, sen jälkeen sen sijaan en niinkään...)! Ostin sitten kauniit kehykset viime jouluna hankkimilleni valokuvavedoksille, hamosen, pari paitaa… Sellaista. Halutaanko mun ostoksia nähdä täällä? Mielipiteitä anyone?

Tänään oon ollut erityisen ahkera, ja nyt palkitsen itseäni polttamalla kynttilöitä, syömällä omatekemää porkkana-inkiväärikeittoa ja omatekemiä sämpylöitä, sekä katsomalla Woody Allenin elokuvaa Everyone says I love you. On syysilloissa kummiski sitä jotain...

Kaunista viikon loppua <3


kuvat: we heart it ja googlen kuvahaku

Tuiki tavallinen tiistai

Haha, tää on nyt tavallaan tällainen päivä Anitan kanssa Kuopiossa, vaikka ei ollu tarkoitus tehdä tällaista. :D mutta...

Oikeasti nää kaks kuvaa on eiliseltä, kun oli mieletön sää. Siis kuinka moni pääsee opiskelemaan näin UPEISSA maisemissa?! Voi ihana.

Tänään on vedetty myös raivolenkki sateessa. Anatomia, koulu, raha, kaukosuhde ja jotkut ystävyyssuhteet alkoivat pyöriä häränpyllyä mun päässä, joten oli aika päästää mun lenkkarit tuulettumaan.

mun  ihanat Adidaksen babyt, joissa mun polvi ei kärsi. <3

Sää heijasteli tänään mielialaa vähän liiankin hyvin, varsinkin ennen lenkkiä (tosin myös lenkin jälkeen).

                 

Ja nyt takaisin lenkiltä palanneena, pää vähän puhdistuneena ja keventyneenä ja erittäin märkänä...

Että adjöö vaan. Onneks huomisillalle on huomattavasti kivempaa tekemistä. <3  Until that, näillä mennään. :D