minne katosi päääääivääääät

Ylihuominen tuli ja meni. Minä jatkoin elämääni siitä välittämättä. :D EAN:n tentistä lähdettiin suht hyvillä mielin, onneksi. Loppujen lopuksi se ei ollut niin vaikea kun mitä olin pelännyt, ja hyvin samantyylinen kuin aiempina vuosina. Yksi kuva, tällä kertaa laskimoista (jotka onneksionneksionneksi olin juuri edeltävänä päivänä, kröhöm, kopioinut vastausvihkosesta. ne kun oli puolihuomaamatta jäänyt aiemmin tekemättä ja tämän huomasin 4659 kilometrin päässä. upsie) Kaksi sanaselitystehtävää, joissa pyydettiin määrittelemään erilaisia termejä; missä sijaitsevat, mitä tekevät, mitä ovat. Yksi tehtävä, jossa piti selittää portokavaalisista laskimoanastomooseista (terkkuja vaan kaikille kavereille, jotka joulutunnelmissa selittivät vaikka mitä kaikkea hauskaa tähän kysymykseen, myös allekirjoittanut). Yksi, joka käsitteli naisen genitaaleja. Ja jokin vielä, enää en muista. :D All in all, läpi meni varmasti, toivo elää jopa suhthyvän arvosanan suhteen. Ja illalla tentti kaadettiin glögijuhlien, shottien ja Cursus2009 järjestämien bileiden voimin. Loistavuutta. <3 kiitos mun parhaimmille kurssikavereille kuluneista 4 kuukaudesta.

Seuraavana päivänä matka kävi kohti Helsinkiä. Olipa ihanaa nähdä omia rakkaita. Kaikki mahtavat kaverit, vanhemmat, sisko ja Y. Jos joskus on sydän laulanut, niin noina päivinä, kun tiesi, että sai rauhassa olla näiden ihmisten kanssa. Ei tarvinnut kiirehtiä, jotta ehtisi Kuopioon lähtevään junaan muutaman tunnin päästä. Ei tarvinnut nähdä yhden päivän aikana 10 ihmistä, koska seuraavana päivänä olisi taas junailtava pois. Sai olla vaan. Siistii. Kun sitten kävi kaiken lisäksi ilmi, että kaksi ihanaa, joiden oli tarkoitus matkustaa kauas, siirtävätkin matkaansa hieman pakosta, niin mikäs sen parempaa (vaikka tosi pahoillani niiden puolesta oonkin. :D) Saa olla kaikkien kavereiden kanssa näääääääääin paljon. Ja nähdä pitkästä aikaa Helsinkiäkin.

Tai niin mä ajattelin. Let's explain. Alunperin mun piti olla joululomallani töissä kuin pieni orava, ja vain pyöriä pyörässäni yhdestä toimipisteestä toiselle. Ajattelin että olen koko loman töissä, joka päivä. Saan kerättyä rahaa ja lähden myöhemmin matkalle. Eli toisinsanoen tämä raha ei olisi ollut pakollinen juttu, eikä minun olisi ollut mikään suunnaton pakko saada sitä, vaan se kuului sarjaamme I want it. No, tässä jonkin aikaa ennen lähtöäni Dubaihin rupes näyttämään siltä, että mitään töitä ei ole eikä tule olemaan. Maksimissaan 25 päivän loman aikana saan tehdä 3 vuoroa. Alun uskomattoman rageilun jälkeen rauhoituin, ja hyväksyin tosiasiat. Näillä mennään, ja onneks tämä ei silti tarkoita elämistä kädestä käteen kun suuhun ei ole mitään laitettavaa. Olin lähes innoissani. Käynpähän kaksi kertaa päivässä salilla. Näen kaikkia niin paljon kuin haluan. Teen pitkiä kävelylenkkejä. Och så vidare. Juuei. Loppujen lopuksi kävi niin, että kuitenkin pyörin oravanpyörässäni. :D Tilanteeni olen itse valinnut ja tiedostan sen, osasta vuoroistahan voisi aina kieltäytyä. Mutta. Mä oon liian ahne, ja oon aina ollu. Mä mielummin uuvutan itteni romahduspisteeseen ja itken kotona elämääni (ja silti mene seuraavana päivänä töihin) kuin kieltäydyn rahasta. Tuloksena Y, joka täysin totuudenmukaisesti valittaa, että näkee mua vain öisin. Kavereita oon nähny hävettävän vähän. Perhe, joka sanoo että on se kumma kun lomallakaan ei sua näe. Ja tyytymätön minä. Onneksi sain itseni vihdoin eilen kuriin, ja järjestin järkevät vuorot lopuille lomapäiville. On aikaa myös olla. Pohdinkin tässä, että loppuukohan tämä suorittajaelämä koskaan, vai joudunkohan kymmenen vuoden päästä hoitoon, kun oon päivystäny viikon putkeen ja joutunut psykoosiin. :D

Jotenkin mun postaukset on aina negatiivissävytteisiä, johtuen varmaan osittain siitä, että mä jatkuvasti kurottelen tähtiin. Oikeesti mun elämä on ihanaa, kiitos siihen kuuluvien ihmisten. <3 Suomessa ei vietetä Thanksgiving Day:tä, mutta mä oon ottanu perinteeks uuden vuoden alla miettiä, mistä mä oon kiitollinen. No paljosta. Enkä vähiten mun tämän puolen vuoden aikana saamasta koulutuksesta. Ajattelin että teen erikseen sellaisen puolenvuodenkootuthetket-postauksen. :D samoin tulossa on matka lääketieteelliseen -postaus (sitä on pyydelty paljon :) ) ja muutama muu. Lomalla on aikaa...

kuvat: we heart it ja google.com

aaaaaaaaaaaah...

no, wait, whaaaaat?!

Pahoittelen alemman kuvan huonolaatuisuutta ja rakeisuutta ja aivan kamalaa laatua muutenkin. Syytän maanantaita. Arkeen palaaminen oli suhtrankkaa, kun maailma muuttui kahdessa päivässä Dubai -> sysimusta märkä Helsinki -> varsin luminen Kuopio. Aikamoista.

Huomenna EAN:n tentti, ja sitten suuresti odotettu joululoma. I-HA-NAA! Vaikka lomalla ei tullut luettua nimeksikään, vahva toivo elää, että tentti menisi läpi. Tällä hetkellä en muusta välitäkään. Palaillaan siis toivottavasti ylihuomenna. <3

PS: valtakunta sille, joka tuo mulle jotain ihanaa herkkua...

joululahjoja kuusen alle

Harmittavasti mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on keksiä niin kavereille lahjoja (vanhemmista nyt puhumattakaan, nuorempana sitä riitti kun antoi äidille todella kauniin piirustuksen...) kuin, kauheata kyllä, itsellekin lahjoja! Nyt sitä toivoo varsin suuria asioita, mutta vähemmän, mikä toisaalta on kyllä hyväkin. Ekologisempaa, ja niin edelleen... Näin vanhempana sitä myös haluaisi vain viettää laatuaikaa poikaystävän ja vanhempien ja siskon ja kavereiden kanssa. :) Toivottavasti mun tontut on kuulolla, sillä oon mä jotain pientä keksinyt...

Mennääksemme kollaasin sisältöön;
Ylhäällä vasemmalla on uusi Hackmanin Matador-sarjan kasari. Mulla on yksi sellainen jo ennestään, mutta sillä on käynyt jotain... hassua. :D Yhtenä kauniina päivänä siihen vain alkoi tarttua kaikki kiinni pohjaan, ja pilallahan se sitten oli. Kaveri ei ollut edes kovin vanha. :( paras kasari ever.
Keskellä ylhäällä on varsin kuuluisa Eero Aarnion suunnittelema Swan-lamppu. Haluiaisin jonkun näyttävän lampun koristamaan olohuonetta, ja tää oli yks parhaimmista vaihtoehdoista. Tosin, kuten yksi kaveri sanoi, varsin toimistomainen lamppuhan toi on, mutta jotenkin silti kiva. :) Harkinnassa on muutama muukin lamppu, pitää käydä vähän hiplailemassa...
Oikealla ylhäällä on Polarin FT60-sykemittari. Mä oon jo pidempään haaveillut sykemittarista, mutta jumaleissön ne on kalliita kavereita! Tässä nyt yhdistyis monta asiaa, mitä sykemittarilta toivoisin. Tässä on mahdollisuus harjoitella valmiiden harjoitusohjelmien mukaisesti, mikä on mulle ainakin tosi hyvä. Oon superhuono keksimään ite mitään harjoitusohjelmia, kunhan vaan juoksen lenkillä eteenpäin, joten tällainen olis ihan kiva. :) ostamalla lisälaitteen tolla voi myös mitata matkaa minkä on juossut, mikä on mulle superhyvä!
Alhaalla vasemmalla on New York. Tämä on luultavasti joululahja mulle itselleni sen jälkeen kun olen ollut koko joululoman töissä. :D Ensi kesänä olis tarkoitus paukata Y:n kanssa Amerikan luvattuun maahan, toivottavasti rahat vaan riittää...
Alhaalla oikealla on DVD-soitin. Mun telkkari on ikiikiIKIvanha putkitelkkari, joten mun ainoo toivomus mun uuden DVD-soittimen suhteen on se, että se sopii mun telkkariin. :D
Alhaalla on myös uusi torkkupeitto. Mulla on ihan kiva torkkupeitto omalla sohvalla, mut mä kaipaisin jotain ultimatepehmeää, suurta, lämmintä (saanko vielä kerran sanoa suurta) torkkupeittoa mun halikaveriks. Sohva on yks mun lempipaikoista mun kotona, se on just sopiva, muistuttaa mua kaikista kivoista hetkistä mitkä sillä on vietetty ja noh, tykkään tästä muutenkin. :D
Viimeisenä muttei vähäisimpänä alhaalla on lahjakortti. Tän sisältö on vapaavalintainen. Vaikka aineelliset lahjat on ihania, niin parhaimmat lahjat on aineettomia. :) Kuten yllä sanottiin, musta ihaninta on viettää aikaa mun rakkaimpien kanssa. Joten jos joku tarjoaa lahjakortillisen omaa aikaansa mulle joululahjaks, mikäs sen parempaa. :)

Onko teillä jotain ihania joululahjatoiveita pukille?

Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin taas

Vaikka toissapäivänä ei ollutkaan maanantai, niin se tuntui kyseiseltä vihatulta päivältä huomattavasti enemmän kuin viime maanantai oikeasti.  (tosin henkilökohtaisesti vihaan sunnuntaina huomattavasti enemmän) Tiedättekö sen fiiliksen, kun pienen pienet asiat kasaantuvat, ja sitten koko päivä tuntuu menevän ihan pieleen.

Pilasin päiväni muun muassa surkuttelemalla sitä, että EAN:n tentti on aivan liian pian. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vaikka mun mielestä on hyvä, että anatomiat käydään näin alussa, niin tää työmäärä näin alussa on suunnaton.  Kuten oon maininnu aiemmin, jokaisen yliopiston opetussuunnitelma on aika omanlaisensa (miksi ihmeessä?). Ymmärtääkseni esim. Helsingissä käydään jokainen osa-alue erikseen, eli vaikkapa käsi omana kokonaisuutenaan, jalka omana kokonaisuutenaan ja niin edelleen. Meillä tosiaan käytiin aluksi Tuki- ja liikuntaelimistön kurssilla kaikki lihakset, luut, nivelet ja jänteet… Sen sellaiset. Nyt tässä käydään sitten kaikki loput käytännössä mitä anatomiassa on. Eli voitte kuvitella työmäärän. Katselin omaksi ilokseni vanhoja tenttejä, ja eivät ne maailmanloppua vaikeampia olleet, mutta ihan tarpeeksi vaikeita minusta. :D

Muuten päivä meni pilalle ihan tyhmistä asioista, joista ei oikeasti olis ees tarvinnu pahoittaa mieltä. Luulen, että yleisesti vaikuttaa oma väsymys ja kamppailu ikävän kanssa. Huomaan ikävöiväni ihmisten lisäksi myös yleisesti Helsinkiä. Kun asuin vielä Helsingissä, vihasin sen mustuutta, sen töykeitä ihmisiä, muutenkin tosi monia asioita siinä. Mutta Helsinki oli koti. Vieläkään en ole oppinut sanomaan Kuopiota oikeasti kodiksi. Saatan lähteä viikonlopuksi Helsinkiin, ja sanoa että olen menossa kotiin. Helsingissä puolestaan sanon vaan lähteväni takaisin Kuopioon. Aluksi ajattelin, että tunne on väliaikainen, mutta olen myös hyväksynyt, että voi olla etten ikinä tunne Kuopiota kodiksi. Ei tarvitsekaan. Niin kauan kun viihdyn täällä, tykkään opiskella ja kaverit on kivoja, ei muulla ole väliä.

Näinkin positiivisiin ajatuksiin olen päätynyt luultavasti vaan sen takia, että edessä on ensin muutaman päivän lomailu Helsingissä, ja sitten viikon lomailu Dubaissa. <3 Lauantaina lähtee (epäinhimillisen aikaisin) lento kohti lämpöä yhdessä kivojen ihmisten kanssa, ja paluu on vasta viikon kuluttua. Jei. Eilen tuli myös paniikkipestyäpyykkiä ja paniikkipakkausta; tuloksena esimerkiksi 4 bikinin yläosaa ja 2 alaosaa. Haha, täh. :D Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta matkalaukusta löytyy...

Tänään oli viimeinen EAN:n harkkakin, vaikka en ole niistä mitään kertonut. Tässä kurssissa meillä oli vain 4 harkkaa (verrattuna TLA:n vissiin 8?), mutta oman mielipiteeni mukaan ne olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Me ollaan keretty dissekoimaan niin sydän, munuaiset kuin silmäkin. Oma ehdoton inhokkini noista oli kyllä toi silmä. Se on jännää, nimittäin en ollut kuvitellutkaan, että mulla olis joku ongelma sen suhteen. Näin jälkeenpäin ajatellessani asiaa tajusin, että kaikki muut elimet on ollu sellasia ”näkymättömiä”. Harvemmin sitä näkee munuaisia ja sydämiä, ensimmäisiä enintään ruokapöydässä jossain muodossa. Silmä taas, se tuijottaa sua syyttävästi ja sanoo että minä olen possu. Musta meinas tulla kasvissyöjä siinä samalla hetkellä (ruokalaan mennessä olin jo unohtanut kaikki pyhät lupaukset asiasta, ja otin innoissani sianlihalla maustettua hernaria :D). 3D-asiat on sitten siistejä. Silmäkin kun nyt sattuu olemaan pyöreä, niin kaikissa kuvissa se on melkein aina leikattu jostain kohtaa halki, eikä siitä saa kunnon mielikuvaa. Tai ite oon ainaki niin mielikuvitusrajoittunut. :D

Lyhyesti vielä hömpästä: viime viikonloppuna me KuoLO:n fuksit sekä tietysti Dentina:n fuksit järjestimme yhteisvoimin kuuluisat Pikkujoulut. Kyseessä oli aivan MAHTAVAT bileet! Juomaa riitti (kiitos boolitiimille sekä baaritiimille!), narikka toimi (kiitos narikkatiimille!) eikä lipunmyyntikään kussut (siis kiitos myös lipunmyyntitiimille!) puhumattakaan superhienoista koristeluista (superkiitos koristelutiimille!) ja kaikki muukin meni omasta mielestäni aivan loistavasti. Ainut pienenpieni negatiivinen höyhen joukossa oli se, että 100 ihmiselle tarkoitettuun tilaan ahtautui sellaiset 500 henkilöä, ja allekirjoittaneelle meinasi jossain vaiheessa iskeä pahimman luokan ahtaanpaikankammo. :D Mutta juotua ja syötyä tuli (mä sain riisipuurostakin KAKS mantelia, mut söin vahingossa molemmat! Haha) ja hauskaa oli, kaverit ja pupu oli läsnä ja tulivat keskenään toimeen, ja bileistä tuli paljon kehua. Loistavaa toimintaa! Muutamat ulkopuoliset hieman purnasivat joitain käytäntöjä vastaan, mutta haluaisin huomauttaa, että maassa maan tavalla. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille järjestäneille!

Tähän väliin tulee jälleen kerran nyt radiohiljaisuus ainakin matkan ajaksi. Tarkoituksena on rentoutua auringossa ja saada luettua hurjat määrät anatomiaa, joten voipi olla että kone jää kuvainnollisesti kotiin. Toivottavasti kun palaan Suomeen, täällä olisi oikeaa lunta joka ei sulaisi pois. Adjöö. <3

PS: pahoittelen läheskuvattomuutta, mä en jaksanu nyt etsiä tähän mitään ihania ja söpöjä kuvia. :D maanantaimasennus iski taas.