28. syyskuuta 2011

Tähän viikkoon on mahtunut...


Edellinen kirjoitus oli 19.9. ja tänään on 28.9. Eli postaustahti ei ole hirmuinen, mutta mä en oikein tiiä miten mä täällä kirjoittelisin. Jos kirjoittaisin omista tekemisistäni täällä useammin kuin kerran pari viikossa, olisi päivät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aika samanlaisia: kouluun 8-10 aikoihin, sitten luentoja (aiheena joko anatomia, biokemma tai sitten enkkua) ja sitten normaalisti Torsolassa pari tuntia viiva ikuisuus. Sieltä kotiin ja sitten sohvalla makaamista/lenkkeilyä/lepäämistä/skypettelyä eri ihmisten kanssa... Pointtina on, etten mä täällä mitenkään hirveesti ehdi viikolla tehä, ja viikonloput oon yleensä poissa. Fiiliksistä on mahtava kertoa, ja niitä täällä tulee koettua paljon, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mutta kuinka mielenkiintoista on kuulla joka päivä, että tänään minua huoletti anatomian opiskelun määrä, tänään opin os ethmoidalen sijoittumisen pääkallossa, eilen paahdin taas yläraajan lihasten kanssa turhautuen täysin... Lääkiksessä opiskelu ON mielenkiintoista, mutta se ei välttämättä välity tällaisista postauksista.



Kuitenkin, tähän viikkoon on mahtunut... ensimmäiset harkat. Ekoissa harkoissa päästiin kokeilemaan toisiltamme refleksejä, tuijottelemaan selkärankoja ja kattelemaan röntgen- ja magneettikuvia samaisesta aiheesta. All in all, superloistava ja havainnollistava harjoitus. Esimerkiksi ”skolioosin vääristämä selkä” näytti ihan erilaiselta kuvissa kuin aidosti luonnossa (kun toisen jalan alla oli sopivasti Duodecimin Lääketieteen termit...). Meillä oli LOISTAVA harkkaopettaja ja muutama hieno tutor, jotka opetti meille miten pienestäkin asiasta voi saada selville paljon. Esim. niinkin yksinkertainen juttu kuin selälteen makuulla ollessa jalan nosto suorana. Kyseessä ei ole harjoitus notkeudesta, vaan tarkoituksena on katsoa, onko jokin hermo painuksissa. Nostaessa jalkaa selkäranka kaartuu tavallista enemmän, ja jos jokin välilevy on huono, eikä toimi kuten sen pitää, voi hermo jäädä puristuksiin, mikä tulee esiin vihlovana kipuna jalan eri osissa (riippuen hermosta). Kaikille tää ei oo mikään erityinen juttu, musta se oli SUPERsiistiä! :D Haha. (pst, allekirjoittaneella todettiin vino selkäranka... kaikkea sitä voikin diagnosoida jo LT1, tuntuu melkein oikealta lääkäriltä, hihi)

Tähän viikkoon on mahtunut myös... toiset harkat. :D Toinen harkka sisälsi vähemmän mielenkiintoisia kallon luita ja niiden muistelemista. Harkkojen ideanahan on tosiaan se, että ensin opettelemme aiheen ns. omatoimisissa harkoissa (monisteniput, jotka näkyvät tässä) jonka jälkeen meillä on aiheesta tai aiheen vierestä luentoja, ja niiden jälkeen sitten näitä harkkoja. Harkan paras anti oli kuuluisa räjäytetty kallo, jossa näkyi jokainen luu omalla paikallaan silleen... noh, räjäytetysti. :D Ei sitä voi selittää. Toinen loistava juttu oli kallon kokoaminen ja purkaminen, sekä söhköjohtojen pujotteleminen kaikista mahollisista kallonrei'istä. :D

Tähän viikkon on mahtunut myös... hyvin paljon paaartei, mutta hyvä opiskelija ei niihin aikaa hukkaa... Lähes totta. Kolmesta juhlasta kävin loppujen lopuksi vain tukemassa LT3 Vaahtobileissä Grand Virtasessa. Ihan hyvät juhlat, ja perkeleesti vaahtoa. :D Oon ollu pari kertaa aiemmin vaahtobileissä, mut täytyy kyl ihailla tota vaahdon ja veden määrää ja sitä miten toi baari kesti sen. :DD Alkuillasta ihana KuoLo (eli meidän ainejärjestö) esittäytyi kaikkine eri osastoineen toinen toistaa hienompien PowerPoint-esitysten siivittämänä. Oli kyllä kivaa, ja hieman sitä tekis meli harkita sellaista virkaa. Ne nyt ei yleensä oo kovin vaativia, mutta silti jotain tekijälleen antavia.

Tähän viikkoon on mahtunut... myös S.U.L.L.E.-koulutusviikonloppu Tampereella. Lyhenne tulee sanoista Seksuaalisuudesta, Unelmista, LemmenLeikeistä ja Ehkäisystä. Kyseessä on projekti, jossa tarkoituksena on kouluttaa ja auttaa lääketieteen opiskelijoita kertomaan ja kiertämään kouluissa puhumassa kahdeksasluokkalaisille seksistä, seksuaalisuudesta, murrosiästä, seurustelusta jne. Kaikesta mahollisesta käytännössä. Viikonloppu sisälsi itsensä haastamista, näkökantojen laajentamista, paljonPALJON keskusteluja ja tutustumisleikkejä ja uusia tuttavuuksia muista lääkis-kaupungeista (kyseessä on tosiaan maanlaajuinen projekti).





Huomenna alkaa tämän tytön viikonloppu, sillä onnelliseen päivään jota olen tänään viettänyt sisältyi myös junalippujen osto Helsinkiin päin, jeeee!! Huomenna otetaan siis nokka kohti vanhempien täyttä jääkaappia, poikaystävän kainaloa ja kavereiden haleja. Kaikille hauskaa viikonloppua!! <3

PS: Yritän kyllä tulevaisuudessa postata useammin, jotta näistä ei tulisi näin mammuttimaisia näistä kirjoituksista. :DD

kuvat: we heart it ja S.U.L.L.E.-projektin kuvat Tampereen paikalliskoordinattorin käsialaa

20. syyskuuta 2011

Ei mitään uutta itärintamalla

Opiskelujen 4 viikko pärähti tänään käyntiin. Puhuttiin parin muun kanssa, että jotenkin tuntuu siltä, kuin olisi ollut tuolla koulussa jo ikuisuuden, eikä kolme viikkoa (ja käytännössä itse asiassa vain kaksi ja puoli). Uusi ja mielenkiintoinen on muuttunut pikkuhiljaa jo, noh, rutiiniksi. En tarkoita tällä etteikö olis kiva lukea uusista luista ja lihaksista (NOT! no ei, on se oikeasti aika mukavaa, niitä on vaan tooooooosi paljon), mutta sen sijaan että on joka ikisestä jutusta onnipallo, sitä pikemminkin vain huokailee Netterin huonoja kuvia tai Sobotan puutetta Torsolassa, tai yleisesti Torsolan täyttyneisyyttä. Ei oo lääkisopiskelijalla helppoa.



Yritin varata itselleni tänään ajan YTHS:ltä hammaslääkärille. Noh, ei ollut helpoimmasta päästä. Meillä Kuopiossa ei varsinaisesti ole paljon pakollisia läsnäoloja; luennot ovat vapaaehtoisia, biokemian pienryhmätehtävien purkutilaisuudet vapaaehtoisia ja kieltenkin pakollinen läsnäolo taisi olla vain 50%. Ei siis paha. Mutta kun meillä on pakollisia opintoja, ne ovat PAKOLLISIA. TLA:n harkat ovat pakollisia (niistä enemmän kunhan ensimmäinen harkka on huomenna tehty, huiiiiii!) samoin LBK1:n harkat. Näistä harkoista ei tosiaankaan lintsata. Ryhmiä saa vaihtaa, mutta käytännössä vain päittäin. Jos yhdenkin harkan jättää väliin, you can kiss your course goodbye. Tällaista meillä. :D


Viikonloppu tuli ja meni ja hurahti kuin siivillä. Oma ex-avokki (jota tosin ajattelen nytkin vielä avokkina, sellaisena se aina pysyy! (tänään opimme enkun tunnilla että työhakemukseen ei saa ikinä kirjoittaa open marriage... huumori se on vähäinenkin huumori)) Y opiskelee Helsingissä alaa, jota ei Kuopiossa opeteta, eli muutto ei ole mahdollinen. Vaikka olenkin häntä niin leikilläni kuin lähes tosissaankin jopa anellut muuttamaan luokseni, en oikeasti voisi koskaan vaatia toista jättämään kaikkea ja muuttamaan kaupunkiin, jonka asukasluku on 500 000 pienempi. Käytännössä suhde elää nyt Skypen välityksellä ja kompromissien myötä. Y ajoi lauantaina tänne 400 kilometriä ollakseen luonani maanantai-aamuun asti. Se on oikeasti jo aikamoista. Kaukosuhde on perseestä, varsinkin kun ollaan asuttu ensin yhdessä, mutta tilanne on mikä on, ja siitä on vain otettava kaikki irti. Viikonloppu sisälsi kuitenkin kaksi elokuvaa, itsetehtyä pizzaa, kävelyä kauniissa syysauringossa, pannaria ja paljon yhdessäoloa. Jo se, että toista saa pitää kädestä, saa ihan uuden merkityksen kun tietää, että seuraavan kerran kädestä pidetään vasta viikon tai kahden päästä.

mun ja Y:n tekemä pannari kuorrutettu mummin tekemällä hillolla

Tällä viikolla olisi paljon paaartei, mutta ahkera opiskelija ei niistä välitä! Pyh sanon minä. Tosin huomenna ehkä sittenkin piipahdan siellä Kauppakadulla katsastamassa Kauppakadun Impron... Ja ylihuomiset Cursus 2009 järjestämät Vaahtobileet ovat ehdottomat... Ja kai se poikkitieteellinen risteilykin olis ihan kiva kokea... Haha!



PS: suurenmoiset onnittelut ihanalle Katarinalle uudesta työstä!!!! pus <3


PPS: Ensimmäiset nopat tähän tutkintoon näkyvät jo Oodissa, eli 2/361, wippii! :D


kuvat we heart it ja memyselfandI.

14. syyskuuta 2011

Karu paluu

Viime viikonloppu kului Helsingissä kaiken maailman riennoissa, ja oli ihanan kamalaa. Oli IHANAA nähdä kavereita, perhettä, Y:tä... Mutta rentouduttua ei oikein tullut. Onhan se vaikeaa, kun haluaisi nähdä kaikkia ja tehdä paljon jajaja. Maanantaina sen kyllä heti huomasi, ja valittelin äidille väsymyksen määrää. Taitaa vaan olla niin, että joka toinen viikonloppu Helsingissä on turhan kovVa tavoite, koska lepäämään on tällä opiskelutahdilla pakko päästä, enkä siellä sitä oikein kykene tekemään. Ja tietysti sitä missaa paljon, kun opiskelukaverit viettää aikaa täällä ja tekee kaikkee kivaa yhessä ja ite jää tavallaan siitä ulkopuolelle. Oma valintahan se on, mut vaikeeta ku tuntuu että revitään kahtaalle, tai oikeastaan useampaan paikkaan. Kaiken lisäksi sunnuntain kotiinpaluu oli sellaisten vaikeusten takana, ettei hetkeen tee mieli matkustaa junalla. :D Vaikka onhan siellä porukoilla ihanaa, kävellä niiden puutarhassa ja ottaa tällaisia kuvia.



Paluu kotiin oli tarpeeksi vaikeaa, mutta maanantaina alkoi kaiken lisäksi vielä OIKEA anatomian opiskelu. TLA:n kurssi oli alkanut vauhdilla, ja kuvailinkin yhdelle kaverille, että tuntui siltä, kun olisi vaan heitetty jokeen ja siellä sä sitten pyristelit pysyäkses pinnalla. Ymmärrän, ettei anatomiaan voi oikein johdatella, mutta huhhuh. Omat tutorit varoittelivat, että usko saattaa tämän kurssin kanssa loppua kesken, mutta että näin PIAN. Ei mitä odotin. Tarkoituksena olisi kuitenkin oppia termistö mahdollisimman hyvin, niin että päässä kolisisi kohta muutakin kuin kaksi pähkinää. Niinpä yhtäkkiä huomasin olevani maanantaina lähdössä Torsolasta vasta puoli yhdeksän. Hupsista. (koulu oli tosiaan alkanut kahdeksalta) Tuli uusi päivä ja uusi Torsolan visiitti ja mitä, tiistaina olin taas siellä puoli yhdeksään, viimeisenä sulkemassa ovia. Tänään sentään pystyi lähtemään vähän aiemmin, mutta toisaalta koulukin loppui aiemmin, joten taisinpa tänäänkin viettää siellä hyvän tovin. Torsola on siis Kuopion lääkiksen (ja tietysti hammaslääkiksen) käytössä oleva, noh, tavallaan anatomiastudio. Sinne tuodaan meidän harjoitusten ja etenemisen mukaan erilaisia malleja, esim. nyt oli erilaisia niveliä, kylkiluita ja lihasten malleja. Löytyy sieltä ne pari pakollista luurankoakin. :D Toinen syy miks tänään pääs lähtemään aiemmin oli kauan odotettujen kirjojen saapuminen, jeeeee! Katsokaa nyt mun uusia peipejä, kaikki ihan uutukaisia ja ihania, hihi. Hullut lääkisläiset jonotti siellä kirjojaan jo puoli tuntia ennen jakoa ja hurrasivat kun kirjavastaava julisti kellon olevan viisi ja aloittavansa kirjojen jaon. :D Eihän me nyt oikeesti olla kovin normaalia porukkaa.




Tällaista mä nyt sitten opiskelen, hui.





















Onneksi lukujärjestys helpottuu huomattavasti sitten ensi viikolla, kun pääsi vetelemään ryhmiä yli. Meillä TLA:n kurssiin kuuluu pakollisia harjoituksia, joissa päästään mm. palpoimaan toisiamme, eli kokeilemaan toisiltamme kaikenlaista. Meidät tietysti jaettiin pienempiin ryhmiin, joten puolet päivän tunneista katosivat hups vaan. Onpa mullakin ihan kokonaisia vapaapäiviä. :) Esim. tällainen viikko ei näytä ihan hirveän pahalta! :D




Elämä koostuu nyt aika hyvin tästä piip anatomiasta, mutta viikko tuo tullessaan varmasti myös ihastuttavan biokemian kertaamisen. Tein pienryhmätehtävätkin tälle päivälle, ja eivät TOSIAAN ollu kovin vaikeita. Käytiin niitä ryhmässä läpi ja välillä tuli vähän sellainen olo, että tietääköhän toi joka tätä vetää, että kelle se puhuu. Ymmärrän kyllä täysin, että asiat on käytävä hyvin ja systemaattisesti, mutta siinä vaiheessa kun assari (?) tai kuka lienikään puhuu transkriptiosta ja translaatiosta ihan ku me ei tiedettäis mitä noi on! Ottaen huomioon et jokainen meistä on varmasti myös kyseistä proteiinisynteesiä tankannut aika hyvin, niin musta on ihan turhaa selittää sitä silleen ihan yleisesti mutta pitkästi. No joo.

PS: pääsin EARS:n läpi, jippiii!!! Mutta mitä, osallistun silti luultavasti kurssille. :D Hulluja nuo lääkisläiset (mulla on niiiiin ikävä Asterix ja Obelix –sarjakuvia!)

8. syyskuuta 2011

“Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi..."

Toinen viikko on kääntymässä loppua kohden ja huomenna matkataan Helsinkiin viikonlopuksi.  Viikko on pitänyt sisällään enemmän juhlintaa kun uskallan itsellenkään myöntää – ja nyt eletään vasta torstaita. :D lisäksi takana ovat ensimmäiset anatomian luennot, ensimmäiset biokemian luennot ja EARS:n (English Academic and Reading Skills) korvaavuuskoe, josta lisää ensi kerralla (tulosten selvittyä toivottavasti).

Luennoista lisää hieman myöhemmin, nyt keskitytään JUHLIMISEEN! Tiistai-iltapäivänä Lukeman eteen kerääntyi mitä sekalaisin sakki denoja, smurffeja, vankikarkureita ja yksi jumpparyhmä, hihi. Siitä sitten eri ainejärjestöjen järjestämille rasteille sompailemaan pitkin poikin Kuopion keskustaa. Tarkoitus oli varmasti saada meille uusille kaupunkia hieman selkeämmäksi, mutta ainoat paikat jotka ovat nyt selkeämmät ovat puskat, joissa voi käydä sekä ne R-kioskit, joista ostaa lisää viisasten juomaa. Täytynee mennä pyörimään hieman keskustaan jonkun oikean kartan kanssa. :D erityiskiitos Serverin pojille erinomaisesta, kröhöm, sisuksialiikahduttavasta janojuomasta. Mutta parhaimpana kaikista oli Kuolon rasti, totta kai! Ennen kuin ehti huutaa “Kuolo, Kuolo, heiheihei” niin sitä huomasi olevansa näpit kiinni herra ties minkä maksan kanssa. :D Tarkoitus oli selittää yhdelle ryhmän jäsenelle, mikä mikin elin on ja hänen piti silmät kiinni sijoittaa elin oikeaan kohtaan piirrettyä kehoa. No EI OLLU HELPPOA! :D mutta mielettömän hauskaa, ja yllättävää sinäänsä, ei yhtään ällöttävää. Niin kiva kun Kaupunkisuunnistus olikin, ei se ollut mitään verrattuna Toogiin.



Toogat ovat (ilmeisesti) aikamoisen perinteen takana oleva juhla, jossa uudet opiskelijat vihitään oikeiksi medisiinareiksi vanhojen lääkisläisten toimesta. Etkoille suoraan luennolta, etkoilla hypättiin valkoisiin lakanoihin (haha, sounding NOT good) ja valkoisissa lakanoissa hypittiin Snellmannin puistoon. Siellä kyseinen herrakin sai toogan päälleen ja kukkaseppeleen päähänsä. Lausuttuamme otsikkona olevan valan saimme ylemmän vuosikurssin isännältä luvan hypätä suihkulähteeseen kastautumaan aidoiksi Kuopion lääketieteen opiskelijoiksi. Thankg God päivä oli lämmin ja märät toogat kuivuivat yllättävän nopeasti. Puistosta jatkoimme lääkisläisten omalle kerhohuoneelle, Vitriinille. Siinä sitä tanssittiin, saunottiin ja käytiin suihkussa. Siellä oltiin alasti niin monen ihmisen kanssa, että oli mahdotonta pysyä luvuissa mukana, jotenkin kummasti alastomuus on selkeästi iso osa kaikenlaisia bileitä. :D Lyhyesti sanottuna, lääkisläisenä olo on ollut bilerintamalla AEVAN mahtavaa.

Vastapainona luennotkin ovat olleet mielenkiintoisia. Biokemman (LBK1) luentoja on ollut vasta kaksi kappaletta, joten siitä on vielä vaikea sano muuta, kuin että ei se nyt mitään maailman mielenkiintoisinta ole. Odotetaan nyt muita luentoja vielä, eikä lyödä LBK1-raukalle mitään nauloja arkkuun, ehkä siitä tuleekin lempiaine. :D tällä hetkellä kivointa on vähistä luennoista Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia (TLA). Siellä opiskellaan luita ja lihaksia ja niveliä, erilaisia kiertosuunita ja –tapoja ja lääkärille tarpeellista sanastoa. Siisteintä on, se, että kun istuu luennolla ja kuuntelee opettajan puheita siellä edessä, ja tajuaa ymmärtävänsä mistä siellä puhutaan. Te, jotka luette pääsykokeeseen, sanon teille tämän: kaikki se paska ja helvetti mitä te juuri nyt (tai loppukeväästä etenkin) käytte läpi, uskokaa kun sanon, se kaikki on tämän arvoista! Alla näkyvät TLA:n opintomonisteet, joissa on osa itseopiskelumateriaalia, osa luentomateriaalista sekä harjoitustöitä, joita pääsemme tekemään Torsolassa. Torsolasta enemmän, kunhan olen sinne ekan kerran päässyt tekemään HA1, eli (tarkoitus ainakin olisi) ensi viikolla. Monisteiden lisäksi itse käytän (kunhan olen sen näppeihini saanut, voikun kirjat tulisivat nopeasti!) RL Draken ym. kavereiden  Gray’s Anatomy for Students.



Nyt tämä väsynyt, kastettu ja suunnistettu medisiinari kerää kimpsunsa ja kampsunsa weekend bagiinsa ja lähtee nukkumaan karvaisten kavereidensa seuraksi. Ihanat ystäväni, nähdään viikonloppuna! Pusujaaaaaa. <3

5. syyskuuta 2011

”Tervetuloa te tiukan seulan läpi tulleet lääkisläiset”

On vaikea päättää, kirjoittaako tätä teille anonyymeille kasvoille ruudun toisella puolella, vai kirjoittaako tätä ihanille ystäville Helsingissä, jotta he saisivat paremman kuvan siitä, mitä täällä puuhastelen. Päädyin tavallaan kompromissiin. Uskon, että te anonyymit (miksi tohon tekisi niin kovasti lisätä alkoholistit, haha) haluatte myöskin tietää aika tarkasti mitä täällä tapahtuu: tuskinpa te muuten tätä lukisitte. Itse ainakin kaipasin hakuaikanani sellaista blogia, joka kertoisi paljon kursseista, tapahtumista, ja ylipäätänsä kaikesta. Se olisi motivoinut kummasti. Samalla jätän kuitenkin nimiä mainitsematta, kun tämän julkisena pidän. :)



Tuntu kyllä ihan oikealta koululaiselta, kun tavattiin kaverin kanssa Snelmannian edessä ennen ensimmäistä luentoa. Kun laskin, että olen aloittanut koulupolun VIISITOISTA vuotta sitten, olo oli aika uskomattomaton, varsinkin kun on vihdoin sillä tiellä millä on aina halunnutkin olla! Kaksi päivää lääkistä on nyt siis takanapäin (ja monta edessä!). Jos summaisin oloni yhteen sanaan, olisi se sana hämmenonnellinen. Hämmentynyt, mutta onnellinen. Tällä hetkellä informaatioähky on melkoinen, ja aivot käyvät ylikierroksilla yrittäessään prosessoida kaikkia nimiä, kasvoja ja yrittäessään yhdistää vielä nämä kaksi. Lisänsä on uusi kaupunki ja sen tuomat ongelmat.

Kaksi ensimmäistä päivää voi käytännössä tiivistää kolmeen osaan: Johdatus akateemisiin opintoihin (JAOK) on yleistä infoa vähän kaikesta. Opettajatutortapaamisissa (OPTU) taas kerrotaan pikemminkin meidän lääkiksen omista jutuista, kuten kursseista, linjoista ja muista. Lisäksi on meidän omat tutortapaamiset, joissa pienryhmässä meille esitellään kampusta, lääketiedettä ja toisiamme.

JAOK:ssa ensimmäisinä päivinä on ollut paljon esittelyjä ja yleistä tietoa Itä-Suomen yliopistossa opiskelusta. Käytännöt ovat tulleet tutuiksi ja Oppari on tullut tutuksi, samoin kuin Kansainvälistymisen (?) yksikkö. Alkuinnostus oli suunnaton, ja uusi koululainen oli kynä valmiina kirjoittamassa muistiinpanoja otsikon ”1. päivä lääkiksessä” alle. Valitettavasti levottomasti nukuttu yö ja edellispäivän pitkä ajomatka kyllä vaativat veronsa, ja siinä alkoivat vähän silmät lurpsahdella. Onneksi istuttiin kaverin kanssa eturivissä, ei ollut pokkaa nukahtaa. :D Seuraavana päivänä on häpeällisesti tunnustettava, etten luennolle asti edes päässyt, mutta toisaalta WebOodi oli kyllä tuttu juttu jo kemman laitoksen ajoilta.

Tutorryhmissä taas aivan aluksi juotiin malja meille. Fiilis oli uskomaton, ja väkisinkin nousi hymy huulille: tässä juodaan maljaa meille, lääketieteen ylioppilaille ja opiskelijoille, tuleville lääkäreille ja kollegoille. Mikä sen upeampaa!! Tutorryhmissä tutustuttiin rakennuksiin ja huoneisiin, ja samalla yritettiin hieman opetella toistemme nimiä ja kasvoja siinä ohessa. Tutorryhmästäni voin kyllä sanoa vain positiivisia juttuja; ihmiset vaikuttavat mukavilta, mutta erilaisilta, mikä on vain hyvä omasta mielestäni. Mitä erilaisempaa, sen hauskempaa. Lisäksi omat tutorit ovat kyllä valmistautuneet loistavasti tehtäväänsä: infoa on ja kysymyksiin vastataan tai sitten otetaan selvää. Ymmärtääkseni tämä ei päde ihan jokaiseen tutoriin, joten suurkiitos omille Enkeleille. 

OPTU:ssa meille jaettiin kasapäin kaikkia ihania vihkoja ja lippulappuja. Katsokaa nyt niitä! Minun ikiomat ihanat, hihi. Vasemmalta oikealle: Itä-Suomen yliopiston opinto-opas, jossa paljon hyödyllistä tietoa uudelle opiskelijalle. Lukujärjestys (joka on tällä hetkellä vielä hepreaa eikä oikein aukene, johtuen tosin suurimmaksi osaksi ryhmäjaosta, jota ei vielä olla tehty). Lääketieteellisen tiedekunnan opinto-opas, jossa lukee kurssit aina kuudennelle vuodelle asti (kunnon ala-aste meininki, seurataan vain lukujärjestystä, ja kaikki on hyvin).



Lisäksi ensimmäisen päivän kunniaksi vietettiin iltaa Peräniemen kasinolla alkoholin, esitysten ja tanssimisen merkeissä. Jokainen vuosikurssi meille esittäytyi erilaisten alastomuuksien myötä. Täytyy kyllä sanoa, että en usko ikinä nähneeni yhtä monta yläosatonta tai alaosatonta tai pakaroitanäyttävää miestä yhden illan aikana. :D Ilta oli hauska, ja pääsinpäs tutustumaan moneen ihmiseen tutorryhmän ulkopuoleltakin, harmi vaan että loppuillasta menivät uudet ykköset ja muut vuosikurssilaiset autuaasti sekaisin keskenään. Kiitän kaikkia kuitenkin hauskasta illasta.

Mistä minä EN kiitä on Kuopion julkiset! Prkls. Jos kello johonkin tiettyyn aikaan on merkitty bussi lähteväksi, niin kai sitä olettaa että sellainen bussi tulee, varsinkin kun ei täällä siihen aikaan nyt nii-in paljon liikennettä ole. No se bussi ei kyllä ikinä tullut! Eikun siis kävelemään. Voin kertoa teille, jotka ette Kuopiota yhtään tunne, että vaikka tämä on pieni kaupunki, saa täälläkin kyllä kävellä itsensä kipeäksi, varsinkin kun jaloissa on kymmenen sentin korot. :D AU! Kiitos vaan kahdelle kivalle pojalle, jotka minut saattoivat melkein kotiovelle asti eksymättä.

Sellaista ekoista päivistä, nyt laitetaan viimeisiä tavaroita paikoilleen ja katsellaan kuulemma jalkapalloa (Y:n mukaan muut kanavat ovat rikki, hmm... :D). Ensi viikolla alkavat oikeat luennot! HIHIIII, toivottavasti tää innostus ei hiivu koskaan (jotenkin en usko tähän).

(sori että tää tulee muutaman päivän myöhässä tämä postaus, sain vasta nyt netin, mut jeeeeei netti!!!)
(kuva täältä)