Maanantai, taas saapuu aivan liian aikaisin taas

Vaikka toissapäivänä ei ollutkaan maanantai, niin se tuntui kyseiseltä vihatulta päivältä huomattavasti enemmän kuin viime maanantai oikeasti.  (tosin henkilökohtaisesti vihaan sunnuntaina huomattavasti enemmän) Tiedättekö sen fiiliksen, kun pienen pienet asiat kasaantuvat, ja sitten koko päivä tuntuu menevän ihan pieleen.

Pilasin päiväni muun muassa surkuttelemalla sitä, että EAN:n tentti on aivan liian pian. Tai siltä se ainakin tuntuu. Vaikka mun mielestä on hyvä, että anatomiat käydään näin alussa, niin tää työmäärä näin alussa on suunnaton.  Kuten oon maininnu aiemmin, jokaisen yliopiston opetussuunnitelma on aika omanlaisensa (miksi ihmeessä?). Ymmärtääkseni esim. Helsingissä käydään jokainen osa-alue erikseen, eli vaikkapa käsi omana kokonaisuutenaan, jalka omana kokonaisuutenaan ja niin edelleen. Meillä tosiaan käytiin aluksi Tuki- ja liikuntaelimistön kurssilla kaikki lihakset, luut, nivelet ja jänteet… Sen sellaiset. Nyt tässä käydään sitten kaikki loput käytännössä mitä anatomiassa on. Eli voitte kuvitella työmäärän. Katselin omaksi ilokseni vanhoja tenttejä, ja eivät ne maailmanloppua vaikeampia olleet, mutta ihan tarpeeksi vaikeita minusta. :D

Muuten päivä meni pilalle ihan tyhmistä asioista, joista ei oikeasti olis ees tarvinnu pahoittaa mieltä. Luulen, että yleisesti vaikuttaa oma väsymys ja kamppailu ikävän kanssa. Huomaan ikävöiväni ihmisten lisäksi myös yleisesti Helsinkiä. Kun asuin vielä Helsingissä, vihasin sen mustuutta, sen töykeitä ihmisiä, muutenkin tosi monia asioita siinä. Mutta Helsinki oli koti. Vieläkään en ole oppinut sanomaan Kuopiota oikeasti kodiksi. Saatan lähteä viikonlopuksi Helsinkiin, ja sanoa että olen menossa kotiin. Helsingissä puolestaan sanon vaan lähteväni takaisin Kuopioon. Aluksi ajattelin, että tunne on väliaikainen, mutta olen myös hyväksynyt, että voi olla etten ikinä tunne Kuopiota kodiksi. Ei tarvitsekaan. Niin kauan kun viihdyn täällä, tykkään opiskella ja kaverit on kivoja, ei muulla ole väliä.

Näinkin positiivisiin ajatuksiin olen päätynyt luultavasti vaan sen takia, että edessä on ensin muutaman päivän lomailu Helsingissä, ja sitten viikon lomailu Dubaissa. <3 Lauantaina lähtee (epäinhimillisen aikaisin) lento kohti lämpöä yhdessä kivojen ihmisten kanssa, ja paluu on vasta viikon kuluttua. Jei. Eilen tuli myös paniikkipestyäpyykkiä ja paniikkipakkausta; tuloksena esimerkiksi 4 bikinin yläosaa ja 2 alaosaa. Haha, täh. :D Mielenkiinnolla odotan, mitä muuta matkalaukusta löytyy...

Tänään oli viimeinen EAN:n harkkakin, vaikka en ole niistä mitään kertonut. Tässä kurssissa meillä oli vain 4 harkkaa (verrattuna TLA:n vissiin 8?), mutta oman mielipiteeni mukaan ne olivat huomattavasti mielenkiintoisempia. Me ollaan keretty dissekoimaan niin sydän, munuaiset kuin silmäkin. Oma ehdoton inhokkini noista oli kyllä toi silmä. Se on jännää, nimittäin en ollut kuvitellutkaan, että mulla olis joku ongelma sen suhteen. Näin jälkeenpäin ajatellessani asiaa tajusin, että kaikki muut elimet on ollu sellasia ”näkymättömiä”. Harvemmin sitä näkee munuaisia ja sydämiä, ensimmäisiä enintään ruokapöydässä jossain muodossa. Silmä taas, se tuijottaa sua syyttävästi ja sanoo että minä olen possu. Musta meinas tulla kasvissyöjä siinä samalla hetkellä (ruokalaan mennessä olin jo unohtanut kaikki pyhät lupaukset asiasta, ja otin innoissani sianlihalla maustettua hernaria :D). 3D-asiat on sitten siistejä. Silmäkin kun nyt sattuu olemaan pyöreä, niin kaikissa kuvissa se on melkein aina leikattu jostain kohtaa halki, eikä siitä saa kunnon mielikuvaa. Tai ite oon ainaki niin mielikuvitusrajoittunut. :D

Lyhyesti vielä hömpästä: viime viikonloppuna me KuoLO:n fuksit sekä tietysti Dentina:n fuksit järjestimme yhteisvoimin kuuluisat Pikkujoulut. Kyseessä oli aivan MAHTAVAT bileet! Juomaa riitti (kiitos boolitiimille sekä baaritiimille!), narikka toimi (kiitos narikkatiimille!) eikä lipunmyyntikään kussut (siis kiitos myös lipunmyyntitiimille!) puhumattakaan superhienoista koristeluista (superkiitos koristelutiimille!) ja kaikki muukin meni omasta mielestäni aivan loistavasti. Ainut pienenpieni negatiivinen höyhen joukossa oli se, että 100 ihmiselle tarkoitettuun tilaan ahtautui sellaiset 500 henkilöä, ja allekirjoittaneelle meinasi jossain vaiheessa iskeä pahimman luokan ahtaanpaikankammo. :D Mutta juotua ja syötyä tuli (mä sain riisipuurostakin KAKS mantelia, mut söin vahingossa molemmat! Haha) ja hauskaa oli, kaverit ja pupu oli läsnä ja tulivat keskenään toimeen, ja bileistä tuli paljon kehua. Loistavaa toimintaa! Muutamat ulkopuoliset hieman purnasivat joitain käytäntöjä vastaan, mutta haluaisin huomauttaa, että maassa maan tavalla. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille järjestäneille!

Tähän väliin tulee jälleen kerran nyt radiohiljaisuus ainakin matkan ajaksi. Tarkoituksena on rentoutua auringossa ja saada luettua hurjat määrät anatomiaa, joten voipi olla että kone jää kuvainnollisesti kotiin. Toivottavasti kun palaan Suomeen, täällä olisi oikeaa lunta joka ei sulaisi pois. Adjöö. <3

PS: pahoittelen läheskuvattomuutta, mä en jaksanu nyt etsiä tähän mitään ihania ja söpöjä kuvia. :D maanantaimasennus iski taas.