Monet mun kaveri on kerta toisensa jälkeen sanonut et "SINÄ pääsit lääkikseen ja aloitat opiskelut, no miltä nyt tuntuu?" Onko normaalia jos ei osaa sanoa mitään tuohon. Tällä hetkellä elän niin tässä hetkessä mikä on käsillä, etten usko koskaan eläneeni samalla tavalla. Kun tulevasta ei tavallaan tiedä vielä mitään, ei sitä pysty suunittelemaankaan, ja tällöin tuntuu kyllä hieman siltä että on hukassa. Normaalisti mun kalenteri on täynnä kaiken maailman kissanristiäisiä ynnä muita tapahtumia, nyt en osaa edes sanoa olenko ensimmäisen "opiskelijaviikonloppuni" Helsingissä vai Kuopiossa.Tiedän kyllä ainakin yhden syyn (tosin tämä yksi syy sisältää miljoona syytä) miksi en ajattele pidemmälle. Jos ajattelen pidemmälle, ajattelen eroa kaikesta tutusta ja rakkaasta. Ystävistä. Y:stä. Vanhemmista. Helsingistä. Metrosta. Omista kotikulmista. Kaikki se eroaminen tuntuu ihan käsittämättömän raskaalta. Ymmärrän kyllä ettei tässä ole kyse hyvästeistä vaan näkemisiin -sanomisista, mutta ottaen huomioon, ettei ikinä aiemmin ole ollut tarvetta sanoa edes näkemiin, tuntuu vaikealta kuvitella hetkeä. Tuntuuko se samalta kun silloin, kuin lähetin rakkaan ystäväni au pairiksi Englantiin? Vai tuntuuko se samalta kun lähetin toisen rakkaan ystäväni pitkälle matkalle Aasiaan? En tiedä. Pian saan ottaa selvää asiasta. Puhumattakaan muutosta. Hyi. Vihaan muuttamista, ja nyt muutetaankin piiiiiiitkälle, ei saman kadun varrelle kuten viimeksi.
Tunnelmat ovat iloisenkatkerat. Olen saavuttanut monen vuoden yrittämisen jälkeen mitä haluan, mutta samalla joudun lähtemään meren taakse kalaan. Siltä se tuntuu. Toivottavasti kukaan ei nyt luule, ettenkö olisi suunnattoman onnellinen myös opiskelupaikastani, koska sitä kyllä olen. Oheisasiat vaan ovat ihan mömmöö.
Nöyrin toive lähtee nyt teille, lukija(t), jos teitä on, varsinkin Kuopion lääketieteellisen opiskelijat/aloittavat. Mitä tunteita te läpikäytte koulun alun lähestyessä? Muuttaessa? Ja te jotka olette tulevia vanhempia opiskelijatovereita, kertokaa, mitä tapahtuu koulun alkaessa.
Hei ja onnea vielä sisäänpääsystä!
VastaaPoistaOlen n. vuosi sitten kirjoittanut omia tuntojani aiheesta omaan postaukseensa
http://lakeus.blogspot.com/2010/08/matkalla-laakariksi-sisaanpaasy.html
Opiskelu-kategoriasta löydät myös muita aiheeseen liittyviä mietteitä.
Koulun alussa on melko pehmeä lasku - ei siis huolta! Lisäksi teitä on valtavasti samassa tilanteessa olevia, joten juttuseuraa ja vertaistukea löytyy varmasti. :) Muutamia infopäiviä, tutorryhmän kanssa kiertelyä ja sitten alkaakin jo anatomian opinnot ja torsolan penkkien kulutus. Opintojen alku (ja siihen liittyvät fiilikset!) on ihanaa aikaa, josta kannattaa nauttia täysillä. :)
Marika: Kiitos paljon lohduttavista ja hyvistä sanoista. Välillä vaan tuntuu, ettö toivottomuus ja ikävä iskee jo valmiiksi, vaikka varmasti tulee kivaa olemaan. Matka kotiin (ja mikä onkaan koti siinä vaiheessa :D) vaan tulee olemaan pitkä.
VastaaPoistaLuultavasti heti koulun alettua fiilis ja mieli tulee muuttumaan. :)
Heheippa!
VastaaPoistaMäkin aloitan LL opinnot nyt Kuopiossa, ja ihan samat fiilikset mullakin.. :) Ai että kun Helsinkiä jää kaipaamaan, tuntuu että Kuopio on ihan mahdottoman kaukana ja pieni ja.. (junttimainen?) MUTTA nämä ajatukset muuttuu varmasti kun sinne asti päästään! Hei törmäillään ens torstaina!
-Sape
Sape: Oletko jo muuttanut Kuopioon? Itse muutin nyt viime lauantaina ja vähän käytiin kavereiden kanssa pyörimässä ja ihmettelemässä ja ei se nyt niiiiiiin "junttimainen" ole. :) pieni kyllä, kaukana kyllä, mutta toisaalta viis tuntia junassa/autossa vierähtää nopeasti. ja niin kuin Marika ylempänä sanoi ja niin kuin tässä jo heti huomaa, selkeästi tässä on MONIA samassa tilanteessa olevia. :))
VastaaPoista