Tavallista sairautta

Mun vanhemmat (ja mummi, jonka lähes miellän toiseksi vanhemmakseni) aina naureskelee, että olen mätä. Tällä he tarkoittavat sairastelun määrää. Jotkut vitsit menee vähän ohi, kun ne joutuu kääntämään. Myönnettäköön, ettö viime aikoina tää sairastelun määrän meidän taloudessa on ollut hurja! Onkohan sanonta "suutarin lapsella ei ole kenkiä" vihdoinkin saanut minut kiinni... 

Karhunpoika sairastaa, Häntä hellikäämme

Mulla on kuudetta viikkoa yskä. Inhoittavaa. Matkallakin joutui välillä menemään ihan kippuraan yskimään, oli aika mielenkiintoista samalla yrittää kävellä koko päivän. Lisäksi yskä on vielä inhottavan limaista ja no, yksinkertaisesti ällöttävää. Mutta kaiken päälle olen saanut tähän suurkylkikivun. Koko tyhmä yskä on kärjistynyt siihen, että jokaikisenä hetkenä saa pelätä yskäisevänsä, koska kipu joka seuraa siitä on uskomaton. Kuin joku laittaisi puukkoa kyljestä läpi. Viime yönä täällä ukkosti ja heräsin uskomattomaan ryminään ulkona, ja koska pelkään ukkosta mielettömästi (vaikka se onkin Luontoäidin voimannäyttönä samalla myös uskomattoman hieno) jäykistyin ihan laudaksi. Valitettavasti tämä sai samalla kylkikivun siirtymään ihan uusii sfääreihin. 

Aikani kärsittyäni pääsin lääkäriin ja röntgeniin, missä kuvattiin poskiontelot ja keuhkot. Ja se oli JÄNNÄÄ! :D en oo ikinä ollut noissa röntgeneissä, vaikka muuten mua on kyllä kuvattu suunnasta jos toisestakin. varsinkin poskionteloiden kuvaus oli hassu; piti nojata leualla siihen levyyn (VIELÄ oikeat termit hakusessa) ja avata suu. Ja keuhkokuvassa piti vetää keuhkot täyteen ilmaa ja olla hengittämättä, ihan niin kuin Gallessa lukikin. Aikamoista. Keuhkot olivat puhtaat ja vain toisessa poskiontelossa jo ilmeisesti pois-menossa-oleva -tulehdus, joten eipä voi muuta kuin syödä kipulääkkeitä pieni hurraahuuto Buranalle ja muulle ibuprofeiiniperheelle ja toivoa että kaikki menisi nopeasti ohi.

Eilen kiusasin itseäni katsomalla mitä kaikkea kivaa Helsingissä tapahtuu tulevaisuudessa, niin kaveripiirissä kuin kaupungilla. Onneksi monet superhyperkivat tapahtumat ovat ihan lähitulevaisuudessa, ennen muuttoa.  Tulossa on muutama kahvitteluhetki sellaisten kavereiden luona, joiden uutta kotikoloa ei ole vielä tullut nähtyä. Mahdolliset luistelut Oulunkylässä hame päällä keskellä kesäsäätä. Ja paljon kotikulmista nauttimista kävelyn ja puistoilun merkeissä. Lisäksi Helsingissä on tulossa ihana Ravintolapäivä, joka keräsi viimeksi suuren suosion. Edellisen missasin pääsykokeen vuoksi, buu, mutta nyt pääsee osallistumaa (http://ravintolapaiva.com) Juuri ennen muuttoa on Kallion puistokirppis, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata jos vain on mahdollisuus! Kun ei ole pöytävuokraa, itse aion ainakin myydä kaiken niin halvalla kuin vain kehtaan (puhutaan muutamasta eurosta ja senteistä). Lisäksi on tietysti surullisenkuuluisa Taiteiden yö, tosin saa nähdä jääkö yö lyhyeksi kun seuraavana päivänä on MUUTTO! Toivottavasti viimeisinä päivinä Helsingissä meininki on tällainen.

-aurinkoisia ja kaverintäytteisiä päiviä, jolloin voi vain nauttia elämästä                             

-unettomia, auringonlaskuisia öitä, joiden ei ikinä haluaisi päättyvän      

-kaunista musiikkia, joka aaltoilee yli sellaisella voimalla, että lähes tuntee hukkuvansa

kuvat we heart it ja googlen kuvahaku