"Onnistuu ku ei lannistu"

Minä täällä hei. Tuota... Mitä tähän nyt sanois... Anteeksi kaikille jotka ovat seurailleet, kun noin hävisin. En oikein osaa edes itse selittää mihin hävisin. Kirjoittamisen into lopahti totaalisesti vapun jälkeen, enkä oikein tiennyt mistä mä olisin tekstiä suoltanut. Koulu (joo, mä sanon tota kouluks vaikka kuinka mulle sanotaan että se on yliopisto...) meni käytännössä siihen, että luin vaan tentteihin ja muuten kiinnostus oli nollissa. Sitten se jo loppuikin. No hups, siihen loppui se kirjoitteleminen. Ja kesällä... En osannut oikein kirjoittaa elämästäni. Ja ei se ollut mielenkiintoinenkaan.

nopeat onnittelut kaikille teille jotka aloititte Itä-Suomen yliopistossa lääketieteen opiskelun syyskuun 3. päivänä! LOISTAVAA!!

Mä oon huomattavan paljon pohtinu tätä blogia, monestakin syystä. Tavallaan musta on IHANAA kirjoittaa tätä. Muutamalta lukijalta oon saanu niin kivoja sähköposteja, että mulla on ollu sen jälkeen monta päivää hymy huulilla (tietty myös ihan tavalliset kommentit on kivoja!). Ja tavallaan mä jatkuvasti kyseenalaistan tän olemassaoloa paristakin syystä:
1) Mua nolottaa! :D kieroutuneella tavalla mä en haluu et kukaan lukee tätä, et kukaan saa tietää tän olemassaolosta. Joku ihana fuksi (terkkuja vaan) tuli Peräniemen kasinolla meidän Ekojen illassa sanomaan mulle että hän on lukenu mun blogia. Voi apua, mä oisin halunnu et maa nielasee mut, vaikka hän mua kehu ja kaikkea. :D Pahimmalta tuntuu silloin, kun vanhemmat vuosikurssilaiset korostaa, miten tarkka pitää nykyään sosiaalisessa mediassa lääkäriopiskelijan olla: mähän nimenomaan jotenkin EN oo tarkka. Apuva.
2) Mä välillä mietin et miten ihmeessä te jaksatte roikkuu mukana te lukijat. Koska mun toinen ongelma on se, että mulla ei oo mitään muuta punaista lankaa tässä ku opiskelu, siitä valittaminen, poikaystävä Y ja hänen ikävöiminen. Se ei musta oikein riitä blogin pitämiseen, ei ainakaan sillä meiningillä ku mitä mua kiinnostais blogia pitää. :D muissa blogeissa kun tuntuu olevan ainakin kaksi punaista lankaa; milloin vaikka koulu ja muoti, tai muoti ja urheilu, tai koulu ja eläimet, tai muut yks ja kaks. Koska mä en kuitenkaan ole mikään muotihirmu vaikka tykkäänkin siitä lukea (ja rehellisesti asukuvien postaaminen ei vois vähempää kiinnostaa enkä osais enkä jaksais :D), ja koska mä en myöskään oo himourheilija (vaikka Fressillä silloin tällöin käynkin), ja koska mun elämäni eläimet rajoittuvat Y:hyn ja villakoiriin (vaikka just harkitsin kanifarmin perustamista) niin mistäs mä kirjoittelisin? :D

Kakkoskohassa tietty te ruudun toisella puolella voisitte mua auttaa (jos teitä vielä on); mä oon avoin ideoille, siinäs heittelette ja mä yritän toteuttaa. :) Ykköskohdassa ette, se nyt vaan on tää suomalainen käsittämätön ujous itsestään, josta oon yrittäny päästä koska en oo suomalainen ja koska se on tyhmää ja älytöntä. :D Tähän siis tuo Junior Master Chefista poimittu lausahdus, joka toimii otsikkona, sopii paremmin kuin hyvin.

Listauksenomaisesti voisin mainita mitä elämälleni on tapahtunut sitten viime kuuleman, yritän vähän aukoa näitä tulevaisuudessa (siinäpä mulla postausaiheita!):

▲ jonkin verran tenttejä meni läpi, jonkin verran tenttejä ei... hiton SOMO jahtaa mua painajaisiin asti
▲ minusta tuli kuitenkin LT2, voi jesthas
▲ syväreitä tuli tehtyä, mutta ei ne valmiiksi tulleet.. ensi kesänä sitten 

▲ kesä tuli vietettyä ihanassa kesä-Helsingissä

▲ elokuussa tein kavereiden kanssa mielettömän reilin

▲ kesällä ajoin ajokortin!

▲ koska ilman matkustamista ei voi olla, lähden 1) ensi viikolla Lontooseen 2) helmikuussa Isoon Omenaan 3) kesäkuussa Portugaliin (mä oon nuori vain kerran)

▲ ai, ja luonnollisesti maailman pahimpana rähmäkäpälänä rikoin iHvoneni näytön heti kesäkuussa... jep

viime viikon lukujärjestys, miks kalenterin koristeleminen on niin kivaa?

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Mä lupaan että mä palaan ruotuun ja jatkan kirjoittelemista, senpä takia tää on tunnisteen "alku" alla. Nyt kuitenkin sunnuntai-ilta jatkuu pyykkien ripustamisella. Oman pihan (yhtä kuin porukoiden pihan) omenat on ihan parhautta, syysillat on parhautta, puhdas ja ihanalta tuoksuva pyykki on parhautta. Kiitos.