”Tervetuloa te tiukan seulan läpi tulleet lääkisläiset”

On vaikea päättää, kirjoittaako tätä teille anonyymeille kasvoille ruudun toisella puolella, vai kirjoittaako tätä ihanille ystäville Helsingissä, jotta he saisivat paremman kuvan siitä, mitä täällä puuhastelen. Päädyin tavallaan kompromissiin. Uskon, että te anonyymit (miksi tohon tekisi niin kovasti lisätä alkoholistit, haha) haluatte myöskin tietää aika tarkasti mitä täällä tapahtuu: tuskinpa te muuten tätä lukisitte. Itse ainakin kaipasin hakuaikanani sellaista blogia, joka kertoisi paljon kursseista, tapahtumista, ja ylipäätänsä kaikesta. Se olisi motivoinut kummasti. Samalla jätän kuitenkin nimiä mainitsematta, kun tämän julkisena pidän. :)

Tuntu kyllä ihan oikealta koululaiselta, kun tavattiin kaverin kanssa Snelmannian edessä ennen ensimmäistä luentoa. Kun laskin, että olen aloittanut koulupolun VIISITOISTA vuotta sitten, olo oli aika uskomattomaton, varsinkin kun on vihdoin sillä tiellä millä on aina halunnutkin olla! Kaksi päivää lääkistä on nyt siis takanapäin (ja monta edessä!). Jos summaisin oloni yhteen sanaan, olisi se sana hämmenonnellinen. Hämmentynyt, mutta onnellinen. Tällä hetkellä informaatioähky on melkoinen, ja aivot käyvät ylikierroksilla yrittäessään prosessoida kaikkia nimiä, kasvoja ja yrittäessään yhdistää vielä nämä kaksi. Lisänsä on uusi kaupunki ja sen tuomat ongelmat.

Kaksi ensimmäistä päivää voi käytännössä tiivistää kolmeen osaan: Johdatus akateemisiin opintoihin (JAOK) on yleistä infoa vähän kaikesta. Opettajatutortapaamisissa (OPTU) taas kerrotaan pikemminkin meidän lääkiksen omista jutuista, kuten kursseista, linjoista ja muista. Lisäksi on meidän omat tutortapaamiset, joissa pienryhmässä meille esitellään kampusta, lääketiedettä ja toisiamme.

JAOK:ssa ensimmäisinä päivinä on ollut paljon esittelyjä ja yleistä tietoa Itä-Suomen yliopistossa opiskelusta. Käytännöt ovat tulleet tutuiksi ja Oppari on tullut tutuksi, samoin kuin Kansainvälistymisen (?) yksikkö. Alkuinnostus oli suunnaton, ja uusi koululainen oli kynä valmiina kirjoittamassa muistiinpanoja otsikon ”1. päivä lääkiksessä” alle. Valitettavasti levottomasti nukuttu yö ja edellispäivän pitkä ajomatka kyllä vaativat veronsa, ja siinä alkoivat vähän silmät lurpsahdella. Onneksi istuttiin kaverin kanssa eturivissä, ei ollut pokkaa nukahtaa. :D Seuraavana päivänä on häpeällisesti tunnustettava, etten luennolle asti edes päässyt, mutta toisaalta WebOodi oli kyllä tuttu juttu jo kemman laitoksen ajoilta.

Tutorryhmissä taas aivan aluksi juotiin malja meille. Fiilis oli uskomaton, ja väkisinkin nousi hymy huulille: tässä juodaan maljaa meille, lääketieteen ylioppilaille ja opiskelijoille, tuleville lääkäreille ja kollegoille. Mikä sen upeampaa!! Tutorryhmissä tutustuttiin rakennuksiin ja huoneisiin, ja samalla yritettiin hieman opetella toistemme nimiä ja kasvoja siinä ohessa. Tutorryhmästäni voin kyllä sanoa vain positiivisia juttuja; ihmiset vaikuttavat mukavilta, mutta erilaisilta, mikä on vain hyvä omasta mielestäni. Mitä erilaisempaa, sen hauskempaa. Lisäksi omat tutorit ovat kyllä valmistautuneet loistavasti tehtäväänsä: infoa on ja kysymyksiin vastataan tai sitten otetaan selvää. Ymmärtääkseni tämä ei päde ihan jokaiseen tutoriin, joten suurkiitos omille Enkeleille. 

OPTU:ssa meille jaettiin kasapäin kaikkia ihania vihkoja ja lippulappuja. Katsokaa nyt niitä! Minun ikiomat ihanat, hihi. Vasemmalta oikealle: Itä-Suomen yliopiston opinto-opas, jossa paljon hyödyllistä tietoa uudelle opiskelijalle. Lukujärjestys (joka on tällä hetkellä vielä hepreaa eikä oikein aukene, johtuen tosin suurimmaksi osaksi ryhmäjaosta, jota ei vielä olla tehty). Lääketieteellisen tiedekunnan opinto-opas, jossa lukee kurssit aina kuudennelle vuodelle asti (kunnon ala-aste meininki, seurataan vain lukujärjestystä, ja kaikki on hyvin).

Lisäksi ensimmäisen päivän kunniaksi vietettiin iltaa Peräniemen kasinolla alkoholin, esitysten ja tanssimisen merkeissä. Jokainen vuosikurssi meille esittäytyi erilaisten alastomuuksien myötä. Täytyy kyllä sanoa, että en usko ikinä nähneeni yhtä monta yläosatonta tai alaosatonta tai pakaroitanäyttävää miestä yhden illan aikana. :D Ilta oli hauska, ja pääsinpäs tutustumaan moneen ihmiseen tutorryhmän ulkopuoleltakin, harmi vaan että loppuillasta menivät uudet ykköset ja muut vuosikurssilaiset autuaasti sekaisin keskenään. Kiitän kaikkia kuitenkin hauskasta illasta.

Mistä minä EN kiitä on Kuopion julkiset! Prkls. Jos kello johonkin tiettyyn aikaan on merkitty bussi lähteväksi, niin kai sitä olettaa että sellainen bussi tulee, varsinkin kun ei täällä siihen aikaan nyt nii-in paljon liikennettä ole. No se bussi ei kyllä ikinä tullut! Eikun siis kävelemään. Voin kertoa teille, jotka ette Kuopiota yhtään tunne, että vaikka tämä on pieni kaupunki, saa täälläkin kyllä kävellä itsensä kipeäksi, varsinkin kun jaloissa on kymmenen sentin korot. :D AU! Kiitos vaan kahdelle kivalle pojalle, jotka minut saattoivat melkein kotiovelle asti eksymättä.

Sellaista ekoista päivistä, nyt laitetaan viimeisiä tavaroita paikoilleen ja katsellaan kuulemma jalkapalloa (Y:n mukaan muut kanavat ovat rikki, hmm... :D). Ensi viikolla alkavat oikeat luennot! HIHIIII, toivottavasti tää innostus ei hiivu koskaan (jotenkin en usko tähän).

(sori että tää tulee muutaman päivän myöhässä tämä postaus, sain vasta nyt netin, mut jeeeeei netti!!!)
(kuva täältä)