Ei mitään uutta itärintamalla

Opiskelujen 4 viikko pärähti tänään käyntiin. Puhuttiin parin muun kanssa, että jotenkin tuntuu siltä, kuin olisi ollut tuolla koulussa jo ikuisuuden, eikä kolme viikkoa (ja käytännössä itse asiassa vain kaksi ja puoli). Uusi ja mielenkiintoinen on muuttunut pikkuhiljaa jo, noh, rutiiniksi. En tarkoita tällä etteikö olis kiva lukea uusista luista ja lihaksista (NOT! no ei, on se oikeasti aika mukavaa, niitä on vaan tooooooosi paljon), mutta sen sijaan että on joka ikisestä jutusta onnipallo, sitä pikemminkin vain huokailee Netterin huonoja kuvia tai Sobotan puutetta Torsolassa, tai yleisesti Torsolan täyttyneisyyttä. Ei oo lääkisopiskelijalla helppoa.

Yritin varata itselleni tänään ajan YTHS:ltä hammaslääkärille. Noh, ei ollut helpoimmasta päästä. Meillä Kuopiossa ei varsinaisesti ole paljon pakollisia läsnäoloja; luennot ovat vapaaehtoisia, biokemian pienryhmätehtävien purkutilaisuudet vapaaehtoisia ja kieltenkin pakollinen läsnäolo taisi olla vain 50%. Ei siis paha. Mutta kun meillä on pakollisia opintoja, ne ovat PAKOLLISIA. TLA:n harkat ovat pakollisia (niistä enemmän kunhan ensimmäinen harkka on huomenna tehty, huiiiiii!) samoin LBK1:n harkat. Näistä harkoista ei tosiaankaan lintsata. Ryhmiä saa vaihtaa, mutta käytännössä vain päittäin. Jos yhdenkin harkan jättää väliin, you can kiss your course goodbye. Tällaista meillä. :D

Viikonloppu tuli ja meni ja hurahti kuin siivillä. Oma ex-avokki (jota tosin ajattelen nytkin vielä avokkina, sellaisena se aina pysyy! (tänään opimme enkun tunnilla että työhakemukseen ei saa ikinä kirjoittaa open marriage... huumori se on vähäinenkin huumori)) Y opiskelee Helsingissä alaa, jota ei Kuopiossa opeteta, eli muutto ei ole mahdollinen. Vaikka olenkin häntä niin leikilläni kuin lähes tosissaankin jopa anellut muuttamaan luokseni, en oikeasti voisi koskaan vaatia toista jättämään kaikkea ja muuttamaan kaupunkiin, jonka asukasluku on 500 000 pienempi. Käytännössä suhde elää nyt Skypen välityksellä ja kompromissien myötä. Y ajoi lauantaina tänne 400 kilometriä ollakseen luonani maanantai-aamuun asti. Se on oikeasti jo aikamoista. Kaukosuhde on perseestä, varsinkin kun ollaan asuttu ensin yhdessä, mutta tilanne on mikä on, ja siitä on vain otettava kaikki irti. Viikonloppu sisälsi kuitenkin kaksi elokuvaa, itsetehtyä pizzaa, kävelyä kauniissa syysauringossa, pannaria ja paljon yhdessäoloa. Jo se, että toista saa pitää kädestä, saa ihan uuden merkityksen kun tietää, että seuraavan kerran kädestä pidetään vasta viikon tai kahden päästä.

mun ja Y:n tekemä pannari kuorrutettu mummin tekemällä hillolla

Tällä viikolla olisi paljon paaartei, mutta ahkera opiskelija ei niistä välitä! Pyh sanon minä. Tosin huomenna ehkä sittenkin piipahdan siellä Kauppakadulla katsastamassa Kauppakadun Impron... Ja ylihuomiset Cursus 2009 järjestämät Vaahtobileet ovat ehdottomat... Ja kai se poikkitieteellinen risteilykin olis ihan kiva kokea... Haha!

PS: suurenmoiset onnittelut ihanalle Katarinalle uudesta työstä!!!! pus <3


PPS: Ensimmäiset nopat tähän tutkintoon näkyvät jo Oodissa, eli 2/361, wippii! :D


kuvat we heart it ja memyselfandI.