Karu paluu

Viime viikonloppu kului Helsingissä kaiken maailman riennoissa, ja oli ihanan kamalaa. Oli IHANAA nähdä kavereita, perhettä, Y:tä... Mutta rentouduttua ei oikein tullut. Onhan se vaikeaa, kun haluaisi nähdä kaikkia ja tehdä paljon jajaja. Maanantaina sen kyllä heti huomasi, ja valittelin äidille väsymyksen määrää. Taitaa vaan olla niin, että joka toinen viikonloppu Helsingissä on turhan kovVa tavoite, koska lepäämään on tällä opiskelutahdilla pakko päästä, enkä siellä sitä oikein kykene tekemään. Ja tietysti sitä missaa paljon, kun opiskelukaverit viettää aikaa täällä ja tekee kaikkee kivaa yhessä ja ite jää tavallaan siitä ulkopuolelle. Oma valintahan se on, mut vaikeeta ku tuntuu että revitään kahtaalle, tai oikeastaan useampaan paikkaan. Kaiken lisäksi sunnuntain kotiinpaluu oli sellaisten vaikeusten takana, ettei hetkeen tee mieli matkustaa junalla. :D Vaikka onhan siellä porukoilla ihanaa, kävellä niiden puutarhassa ja ottaa tällaisia kuvia.

Paluu kotiin oli tarpeeksi vaikeaa, mutta maanantaina alkoi kaiken lisäksi vielä OIKEA anatomian opiskelu. TLA:n kurssi oli alkanut vauhdilla, ja kuvailinkin yhdelle kaverille, että tuntui siltä, kun olisi vaan heitetty jokeen ja siellä sä sitten pyristelit pysyäkses pinnalla. Ymmärrän, ettei anatomiaan voi oikein johdatella, mutta huhhuh. Omat tutorit varoittelivat, että usko saattaa tämän kurssin kanssa loppua kesken, mutta että näin PIAN. Ei mitä odotin. Tarkoituksena olisi kuitenkin oppia termistö mahdollisimman hyvin, niin että päässä kolisisi kohta muutakin kuin kaksi pähkinää. Niinpä yhtäkkiä huomasin olevani maanantaina lähdössä Torsolasta vasta puoli yhdeksän. Hupsista. (koulu oli tosiaan alkanut kahdeksalta) Tuli uusi päivä ja uusi Torsolan visiitti ja mitä, tiistaina olin taas siellä puoli yhdeksään, viimeisenä sulkemassa ovia. Tänään sentään pystyi lähtemään vähän aiemmin, mutta toisaalta koulukin loppui aiemmin, joten taisinpa tänäänkin viettää siellä hyvän tovin. Torsola on siis Kuopion lääkiksen (ja tietysti hammaslääkiksen) käytössä oleva, noh, tavallaan anatomiastudio. Sinne tuodaan meidän harjoitusten ja etenemisen mukaan erilaisia malleja, esim. nyt oli erilaisia niveliä, kylkiluita ja lihasten malleja. Löytyy sieltä ne pari pakollista luurankoakin. :D Toinen syy miks tänään pääs lähtemään aiemmin oli kauan odotettujen kirjojen saapuminen, jeeeee! Katsokaa nyt mun uusia peipejä, kaikki ihan uutukaisia ja ihania, hihi. Hullut lääkisläiset jonotti siellä kirjojaan jo puoli tuntia ennen jakoa ja hurrasivat kun kirjavastaava julisti kellon olevan viisi ja aloittavansa kirjojen jaon. :D Eihän me nyt oikeesti olla kovin normaalia porukkaa.

Tällaista mä nyt sitten opiskelen, hui.

Onneksi lukujärjestys helpottuu huomattavasti sitten ensi viikolla, kun pääsi vetelemään ryhmiä yli. Meillä TLA:n kurssiin kuuluu pakollisia harjoituksia, joissa päästään mm. palpoimaan toisiamme, eli kokeilemaan toisiltamme kaikenlaista. Meidät tietysti jaettiin pienempiin ryhmiin, joten puolet päivän tunneista katosivat hups vaan. Onpa mullakin ihan kokonaisia vapaapäiviä. :) Esim. tällainen viikko ei näytä ihan hirveän pahalta! :D

Elämä koostuu nyt aika hyvin tästä piip anatomiasta, mutta viikko tuo tullessaan varmasti myös ihastuttavan biokemian kertaamisen. Tein pienryhmätehtävätkin tälle päivälle, ja eivät TOSIAAN ollu kovin vaikeita. Käytiin niitä ryhmässä läpi ja välillä tuli vähän sellainen olo, että tietääköhän toi joka tätä vetää, että kelle se puhuu. Ymmärrän kyllä täysin, että asiat on käytävä hyvin ja systemaattisesti, mutta siinä vaiheessa kun assari (?) tai kuka lienikään puhuu transkriptiosta ja translaatiosta ihan ku me ei tiedettäis mitä noi on! Ottaen huomioon et jokainen meistä on varmasti myös kyseistä proteiinisynteesiä tankannut aika hyvin, niin musta on ihan turhaa selittää sitä silleen ihan yleisesti mutta pitkästi. No joo.

PS: pääsin EARS:n läpi, jippiii!!! Mutta mitä, osallistun silti luultavasti kurssille. :D Hulluja nuo lääkisläiset (mulla on niiiiin ikävä Asterix ja Obelix –sarjakuvia!)