Can you feel the love tonight

Valituspostauksen jälkeen puhutaanpa hetki iloisista ja ihanista aiheista. Musta saa ehkä hieman maanis-depressiivisen kuvan näistä postauksista, mutta mä nyt usein tuun tänne kirjoittamaan vaan silloin kun on jotain mukavaa/ikävää kerrottavaa. :D ja lisäks tunnen tietty hurjasti kaikki fiiliksiä siinä välissä.

Y tuli Kuoppalaan perjantaina, ja elämä on ollut varsin ihanaa sen jälkeen. Välillä unohtaa millaista olikaan, kun asuttiin yhdessä. Aika pirun upeeta. Meidän suhde pelaa parhaiten yhteen juuri näin - kiirettöminä, hieman rumina päivinä, kun saa olla hyvällä omatunnolla sisällä ja syödä itsensä ähkyyn. Tätä mulla on kaikista eniten ikävä.

Kaukosuhteessa on paljon huonoja pointteja. Jatkuva ikävä, tietämättömyys toisen tekemisistä (en puhu tässä nyt siis luottamuspulasta, vaan tietämättömyys ihan jokapäiväisistä asioista), aikataulujen yhteensopivuusongelmat... Sekä tietysti muutenkin iso muutos siitä että asutaan yhdessä siihen, että asutaan lähes puolentuhannen kilometrin päässä toisistamme. Mä kaipaan Y:tä poikeuksetta joka päivä, on älyttömästi juttuja joista vieläkin mietin et kerron tän sit sille. Skype, vaikka hyvä ensiapu onkin, ei ole mikään oikea ihminen. Nää on kaikki niitä syitä miksi mä aikoinani puhuin, että en IKINÄIKINÄ lähtisi mukaan kaukosuhteessa.

Kaukosuhteessa on yllättäen myös hyviä puolia, vaikka en olisi ikinä uskonut että näin sanoisin. Ku me ollaan nykyään yhdessä, se on poikeuksetta mukavaa ja erityistä, vaikka ei tehtäis yhtään mitään. Esim. tänään ollaan nautittu darrapitsasta, laskiaspullista, teestä ja Jaffan lime-verigreippi -limusta (joka muuten on maailman parasta) ja pelattu eilistä lautapelihankintaa Ubongoa. Suosittelen kyseistä peliä kaikille, se on valittu vuoden peliksi 2007, ihan loistava! (tosin miksi hemmetissä lautapelit on niin hullun kalliita?! Toikin oli yli 30€) Me oikeesti keskitytään toistemme seuraan, emmekä häslää muuta. Ja kuuntelemme toistemme juttuja. Vaikka mun läheisriippuvuus ei oo kadonnu vielä ainakaan mihinkään, mä pystyn jo toimimaan yksinollessani, ja Y puolestaan on aikuistunut aimoharppauksen. Vaikka en tälle pelkkää peukkua näytä, ja vaikka tänään suostuttelinkin miehen jäämään vielä yhdeksi yöksi huonoon keliin vedoten.

Lisää iloisia uutisia ja hyvää mieltä. Voi katsokaakatsokaa tuota alla olevaa kuvaa. Se on minun. Minun pitkäaikainen unelmani. Itkun, hampaiden kiristelyn ja kivun tulos. Se on minun lääketieteen opiskelijan haalari. Ja kukaan tässä maailmassa ei voi ottaa sitä minulta pois. Pure love.

Kaikille ihanaa ja hauskaa viikonalkua, mä laitan nyt tietokoneen syrjään ja keskityn syömään lisää laskiaispullaa ja olemaan Y:n kainalossa.
pitkästä aikaa kuvat by memyselfandI
PS: Kokeilin laittaa tähän nyt kuvat isompina kuin ennen. Parempi/huonompi? Oon joiltain kuullu, että lataisi liian hitaasti tällöin, onko mielipiteitä? :)