 |
| liiankin totta, mut välillä se on okei! |
Dissektion tentti tuli ja meni. Voisiko joku korkeampi taho selittää mulle, mihin KAIKKI se tietomäärä jonka mä luulin tunkeneeni päähäni katosi? Mä yritin valmistautua tunneille huolella (kerran jopa melkein pääsin pätemään! :D) ja silti mulla jäi surunaamainen fiilis tentin jälkeen. Asia, jonka edellisenä päivänä olin opiskellut hyvin ja oikeasti tunsin osaavani, hävisi kuin pieru Saharaan, kun sitä kysyttiin tentissä. Tai pikemminkin tilalle tuli epävarmuus, että oliko se nyt tämä vai tämä. Ärsyttävää. Tosin omasta mielestäni tentti ei ollut mitenkään onnistuneemmasta päästä, ja osa kysymyksistä meni mun ja muutaman muunkin mielestä vähän ohi aiheen.
Tämän kaltaiset fiilikset saa mut aina epäilemään, olenko oikeassa paikassa. Don't get me wrong, ehdottomasti olen sillä lailla oikessa paikassa, että opiskelu kiinnostaa ihan eri tasolla kuin kemman laitoksella. Mutta tulee välillä tuntuu siltä, että pääsinkö mä tänne ihan vain hyvää tuuriani (jota minulla ei tosin ole). Tiedän samalla, että tein HEL-VE-TIS-TI töitä paikkani eteen, uurastin ja päätin että mennään vaikka läpi harmaan kiven. Mutta silti... Fiilis kuuluu niihin epäuskon hetkiin, joita koen myös kun joku puhuu mun tulevaisuudesta sanoilla lääkäri. Minä. Lääkäri... Mutta sehän oli vain kaunis unelma? Senpä vuoksi välillä epäonnistuneiden tenttien jälkeen mietityttää, että jos en osaa nyt, osaanko ikinä. Ehkä vaan sanon tulevaisuudessa kaikille potilaille sen, mikä ärsyttää kaikkia suunnattomasti: "Kyllä se siitä, ota pilleri."
On asioita, joita mun ei tarvi luultavasti enää ikinä osata. FLO:n asiat kuuluu toivottavasti niihin (nimimerkillä eilen oli tentti ja huhhuh, onneks se on nyt takanapäin). Sitten on tietty asioita, joista on ihan okei, etten osaa niitä nyt. Kuten esimerkiksi diagnoosin kirjoittaminen CT-kuvien perusteella... Yritän pitää mielessä, että ei haittaa etten osaa kaikkea. Ei haittaa jos en osaa jotain erinomaisesti. Tai edes hyvin. Yritän muistaa antaa itselleni armoa tämän suhteen. Välillä vaan on vaikea huomata, että asia jota on halunnut niin pitkään kuin muistaa, niin noh, siinä ei olekaan niin hyvä.
Kuitenkin. Muistakaa antaa armoa itsellenne ja muille. :) Ihanaa lauantaita, me painutaan tästä Y:n kanssa täydentämään mun erinomaisen vajaavaista lautapelikokoelmaa! Haluan samanlaisen kokoelman kun alla olevassa kuvassa!
PS: Haluaisin myös valittaa mun asunnon hirrrrrrrveen kylmistä lattioista. Mursmörssamperi.
kuvat we heart it
Hei! Löysin blogisi jokunen aika sitten ja luin heti kaikki vanhatkin postauksesi. Minullakin on haaveena päästä joskus lääkikseen (käyn siis vasta ensimmäistä vuotta lukiossa) ja blogisi on ihana, koska osaat kertoa asiat kiinnostavasti ja tietenkin lääketiede kiinnostaa :D. Onnea sinne ja valituspostauksetkin on välillä ihan tarvittavia :)
VastaaPoistaHei Anonyymi, mukavaa kun olet löytänyt tänne! :) Haaveet on ihania ja niistä täytyy pitää kiinni. Upeaa että tiedät jo nyt mihin pyrit. :) kiitos kehuista, tässähän ihan punastuu. :) Onnea lukio-opintoihin, en haluaisi kuulostaa äidiltä/isältä/tms, mutta opiskele ahkerasti, helpottaa tulevaisuutta huomattavasti! :))
PoistaHeissan! Mulla sama kuin aiemmalla Anonyymilla eli löysin blogisi satumalta tässä vähän aikaa sitten. Itse opiskelen muuta alaa yliopistossa ja olen miettinyt vaihtoa lääkikseen, joten postauksesi ovat mielenkiintoista luettavaa :) Aurinkoisia talvipäiviä ja bloginkirjoitushetkiä!
VastaaPoistaTervetuloa myös Sinulle! :) yleensä jos miettii, varsinkin pitkään, jotain tuollaista, se on askel oikeaan päin. :) Aurinkoisia talvipäiviä myös sinne, toivottavasti myös vähemmän lumisia! :))
PoistaMoi Antsu!
VastaaPoistaIhanaa, et joku sanoo ton fiiliksen ääneen! (Tai siis kirjoittaa..) Mulla on ollu samanlainen ahdistus siitä, etten osaa kaikkea, enkä tuu ikinä osaamaankaan! Muistetaan silti, että joku on määrittänyt rajan, jolla pääsee tentistä läpi, ja se RIITTÄÄ siihen että opiskelijasta tulee lääkäri :)
Ja niinhän sitä sanotaan, että tenttimenestys ja muu ei välttämättä ollenkaan kerro miten hyvä lääkäri susta sitten oikeesti tulee!
Tsemppiä!
-Haalarivastaava
Ps. Y oli tosi kiva, terkkuja!
Haalarivastaava=S: Yritän hakata itselleni päähän tiedon siitä, että oikeasti on parempi sanoa näitä asioita ääneen, kun pitää ne sisällään. Siitä tulee van itkua ja hampaiden kiristelyä. Tuo riittäminen vaan on jostain syystä vaikein asia hakata mieleen. Mutta oikeassa olet! Y kiittää terveisistä ja lähettää takaisin päin myös, kuulemma keskustelunne oli mielenkiintoinen ja hyvä! :)
Poista