You wanna be a loser like me!

Tää viikko on hujahtanu ohi ihan älyttömällä vauhdilla. Ehkä mitä kylmempi on, sitä nopeemmin aika kuluu (paitsi ku kävelee kouluun!)? Tässä päivänä eräänä kattelin lämpömittaria, joka näytti "vain" -24 astetta. Koputtelin siinä aikani kuluksi hieman ikkunaa, ja kappas kehveliä, elohopea laski samantien sellaiset 10 astetta. Ai että -34, selkee homma, eiku kengät jalkaan ja menoks. Kuopion muotiviikot esittää uusimman trendin: 5 paitaa päällekäin ja paksut legginsit farkkujen alla! Näytät takuuvarmasti noin 10 kiloa painavammalta eskimolta! :D

Tää viikko on sisältäny enemmän opiskelemista ku on hyväks itelleenkään myöntää. :D Minilomallani kaverit ihmetteli, ku mä olin aivan rätti. No sitä se tekee ku menee 8 kouluun (tai joskus siinä huudeilla... :D), lähtee sieltä aikaisintaan 16 aikoihin paikallisen liikuntakeskuksen kautta, kotona ollaan vasta 20 aikoihin. Mut voisko joku selittää mulle, miks näillä lukumäärillä mä silti odotan huomista dissektion tenttiä puntit täristen? Milloin tulee se fiilis, et jesh nyt on luettu tarpeeks, 5 tulossa? Tänään ja eilen ollaan kulutettu Torsolan penkkejä niin kauan, että ihodermatomit, plexus brachialikset ja infrahyoidaalilihakset tulee korvista ulos (tulipa vedettyä samalla myös tän viikonlopun paras vatsalihastreeni). Harmittaa, ku tuntuu että oon panostanu hulluna tähän kurssiin, mut silti ei oo jääny yhtään mitään päähän. Oletan, et mulla vaan on joku reikä mistä kaikki tieto valuu ulos!

or not?

Hulluna on myös tällä viikolla pidetty hauskaa ja ilman alkoholia! Lääketieteen opiskelijalle, jolle Orion maksaa kaiken (ymmärtäkää nyt ihmiset jooko, et tää on sarkasmia) tää on ollu aika poikkeuksellista, mutta mukavaa. Kavereiden kanssa ollaan pyöritelty niin sämpylän näköisiä laskiaispullia kuin luettu Cosmon horoskooppejakin. Yökylässäkin tää tyttö on pyörähtäny todella pitkästä aikaa! Joululoman jälkeen pohdin hetken masisteluissani, että pitäisköhän sitä yrittää hakea Helsinkiin keväällä. No nyt kyllä on sanottava et en tiiä hakisinko, vaikka joku sanois mulle että sisäänpääsys on 100% varma. Kuopio voi välillä olla on välillä aivan jäätävä kaupunki, kirjaimellisesti, mutta nää ihmiset täällä lämmittää sen kuumemmaksi kuin mikään etelä!

Tosiaan dissektiokurssi on nyt ohi. Kun kaikki oli ohi ja suljin dissektiosalin oven viimeisen kerran, tulvahti uskomaton kiitollisuus. Miten älyttömän hienoa, että joku upea ihminen on halunnut luovuttaa meille opiskelijoille kehonsa, jotta voisimme oppia. Mun uskonkysymykset on vähän niin ja näin, mut sen sanon, että se kiitollisuuden määrä mikä mussa huokui sillä hetkellä välittyi kyllä toivottavasti oikeaan osoitteeseen. Samalla alkoi SOMO (SOlu- ja MOlekyylibiologia) ja oli kyllä kivaa vaihteeks että joku siellä edessä vaan puhua papattaa ja ite voi vaan kuunnella sulkea silmänsä. Katellaan mitä mieltä oon aiheesta sitten parin viikon päästä, tulkaa silloin huutelemaan. :D

Toivottavasti tästä postauksesta välittyy tää uskomaton hyvä mieli, mikä mulla on just tällä hetkellä! Tunnen olevani juuri nyt niin tyytyväinen elämääni ja ystäviini, etten pysty edes välittämään sitä sanoin. Ihan sama se huomisen tentti, mä opiskelen maailman SIISTEINTÄ asiaa ja mun kaverit saa mut nauramaan sillonki ku mä haluun itkeä. Could things BE any better?! Pus koko maailmalle! <3
kuvat we hart it ja googlen kuvahaku