The first half of the rest of my life

Puoleen vuoteen (tarkemmin ottaen 4 kuukauteen) mahtuu toooooosi paljon juttuja. Varsinkin kun melkein kaikki jutut ovat uusia. Muistelu on kivaa, kun puoleen vuoteen mahtuu 75% uusia kivoja juttuja.

Syyskuu: 1. päivä oli monella tapaa tärkeä. Se oli ensimmäinen päivä kun oikeasti asuin uudessa kodissani Kuopiossa (ostin sen elokuun alussa ja muutin sinne epävirallisesti elokuun lopussa). Tärkeintä kaikesta oli kuitenkin ikieka koulupäivä koulussa, jonne olin halunnut iät ja ajat. Lääkiksessä. Pakkasin ensimmäisen päivän koululaukun ja puin ensimmäisen päivän kouluvaatteet. Ja olin uskomattoman onnellinen. Itsekään en nimittäin uskonut, että unelmani joskus saavuttaisin. Ensimmäisen viikon ajan olin kaikista uusista asioista hämmentynyt, superpihalla ja koin ääretöntä informaatioähkyä. Syyskuussa juhlittiin myös hulluna: oli kaupunkisuunnistusta, toogia, D-dayta, vaahtobileitä, jonotettiin pseudolippuja ja juhlittiin muutenkin olemassaoloa. :D Sain mielettömästi uusia kavereita. Y tuli ensimmäisen kerran käymään virallisen asumiseni aikana ja meillä oli huippua. Syksy teki tuloaan ja kodin täytti kynttilämeri. <3 Lisäksi pääsin osallistumaan SULLE-koulutukseen, josta kerroin enemmän täällä. Anatomiaa opiskeltiin ahkerasti Torsolassa ja kotona, biokemiaa sen sijaan... vähemmän ahkerasti. Ai, ja pääsin heittämällä englannin tasokokeen läpi ja olo oli sen vuoksi ainakin näääääääääääääin pollea. :)) Paritkin TLA:n harkat rupes olemaan takanapäin, ja fiilis oli aika mahti, kun tajus oikeasti jo ehkä osaavansa jotain. Musta tulee oikeesti joskus lääkäri.

Lokakuu: Lokakuussa kuulin ensimmäisen kerran mahdollisuudesta lähteä ulkomaille lääkiksen kautta auttamaan. Mun haave ihan nappulasta on ollut nimeomaan se, että pääsis tekemään hyvää ja viemään apua sinne, missä sitä todella tarvitaan (supernaivia, mutta entäs sitten). Ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan FiMSIC:n pakolaisprojektista ja vakavasti harkitsinkin (ja yhä vieläkin harkitsen, mulla vaan on liikaa matkasuunnitelmia) sinne lähtemistä. Aiheesta ei täällä kauheesti puhuttu (uuden vuoden lupauksena, jonka tosin heti rikoin, mä lupasin että yritän postata vähän useammin kuin kerran kahdessa viikossa), mutta kyllä se koko ajan takoo takaraivoa. Juhlin vähän lisää osallistumalla Costajaisiin ja vietin muutaman suunnattoman ihanan Helsinki-viikonlopun. Ja ah parhautta, oli TK-päivät. Aikamoinen motivaatiobuustaus näin alkuun, ja musta muutenkin kokonaisuutena ihan mahtavat. Kiitos kuului isosti myös mua vahtineille lääkäreille ja muille terveysaseman ja sairaalan työntekijöille, jotka niin kivasti otti kuopiolaisen "kollegansa" vastaan. Olin pitkästäpitkästä aikaa keikalla katsomassa Hurtsia. Suoritin kaksi lääkisurani ensimmäistä tenttiä, LBK1 ja TLA:n, jotka onneksi molemmat menivät läpi (tosin TLA:nhan uhosin uusivani myöhemmin, saas nyt nähdä. Oon kyllä ilmoittautunut siihen). Ai niin ja herranjestas, meillähän oli ensimmäinen dissektio, kohteena naudan polvi. Oli jännää. :D ja tulihan se tenttikin kaadettua erinäisten juhlimisten myötä, sekä etu- että jälkikäteen. Ja herranjestas, oltiinhan me Pseudosymposium-matkalla Tukholmassakin!

Marraskuu: Tää kuu oli täynnä ihania juttuja ja ihania ystäviä. <3 Marraskuu aloitettiin juhlimalla työpaikan pikkujouluja Suomen Turkuses. Oli ihan mahtia, eikä vähiten parhaan seuran takia. Takaisinpäin Kuopioon junailessa meinas kyllä päästä itku todella pitkästä ilosta, kun junamatka kesti ruhtinaalliset 6 tuntia! Jösses. Ois pitäny ottaa loput aamupizzasta mukaan... Seuraavalla viikolla superMazu saapui sulostuttamaan seurallaan olemassaoloani, ja viihdytti mua kokonaisen 4 päivän ajan! Fiilisteltiin joulua juomalla glögiä, käymällä katsomassa Kuopion jouluavajaisia ja ilotulitusta ja ihmeteltiin suomalaisten synkkyyttä kellaribaarissa. :D tehtiin koulutyttöjen kanssa sushia, joka oli aivan loistavaa (nimimerkillä söin toissapäivänä pahinta sushia IKINÄ, en voi kovin lämpimästi suositella Jumbon Hanko Sushia!) ja valloteltiin karjalaa takaisin. Koulun saralla kaikki oli aika lailla kondiksessa. Latinan tentti meni läpi heilahtaen vähäisestä panostuksesta huolimatta, EAN ja FLO alkoivat ja tuottivat töitä (suurimmaksi osaksi tosin EAN). Myös Public Health Programin ensimmäinen kurssi, sisältäen kaksi esseetä, meni läpi. EAN:ssa päästiin kunnolla dissekoinnin makuun (yöh) kun marraskuussa leikeltiin sydäntä, munuaisia ja silmiä. Ensimmäisen kerran pääs myös tuntemaan itsensä oikeaksi lääkäriksi, kun tutkittiin toisiltamme korvat ja ylä- ja alanielut. Oli huippua ja mulla oli huippupari, joka ei yhtään kakonut vaikka mä kuinka tökin sitä. :D Kuun pääjuhlat olivat Dentinan ja KuoLO:n järjestämät pikkujoulut, jotka onnistuivat hienosti, ja Y:kin osallistui kaikkien odotusten vastaisesti niihin. Suoritin tämän talven toistaiseksi ainoan kaatumisen pyörälle ja revin lempifarkkuni polvesta täysin festariuskottaviksi. Vanhemmat tulivat käymään ja laittoivat kotini aivan uuteen uskoon, ja varattiin mulle ja mummille Amsterdamin matka. Ai niin, ja yksi ihana meni kihloihin!

Joulukuu: Dubain matka aloitti vuoden viimeisen kuukauden. Viikon lekottelu auringossa teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti (ai miten niin mua ei erottanu lakanasta ennen kuin käväistiin tuolla). Paikkana voin suositella kaikille, oli ihanaa ja aurinkoista ja kaikkea mitä matkalta suinkin vain uskalsi odottaa. Yritän kyhäillä kokoon erikseen matkapostausta, jossa vähän neuvon ja kerron mitä puuhailtiin. :) En mä turhaan kuitenkaan ruskettunut huomattavasti paremmin selän puolelta, sillä pakkohan siinä oli ohessa lukea EAN:n kirottuja monisteita. :D FLO:n tentti jäi tosiaan välistä, ja sen suoritan uusinassa sitten hamassa tulevaisuudessa. Palattuani viikon lekottelulomalta oleskelin pari päivää Kuopiossa, suoritin tosiaan tuon yhden tentin, juhlin hitosti puolivuotista taivaltani, keräsin kimpsuni ja kampsuni ja 14.12 aloitin joululomani. 16.12 palasin vanhaan tuttuun firmaan töihin, ja siellä mä oonkin sitten aika hyvin pyöriny koko loppukuukauden. :D

Kaiken kaikkiaan tähän 4 kuukauteen on mahtunut niin iloja kuin suruja juuri siinä sopivassa suhteessa, aivan mahtavia uusia kaveruuksia, iloisia jälleennäkemisiä ja surukkaita näkemisiin-sanomisia, totuttautumista yksinoloon (totuuden nimissä sanottava, että aika huonolla menestyksellä), ikioman kodin sisustamista uudelleen ja uudelleen, matkojen suunnitteluja ja toteutuksia, suussasulavia ruokia ja kuplivia juomia myöskin juuri sopivassa suhteessa ja parisuhteen lujittumista entisestään. Kiitos kaikille, jotka ovat tähän aikaani kuuluneet. <3 tehdäänpä tällaisista postauksista tapa.


kuvat we heart it ja memyselfandI ja EH