My heart skips a beat

Päivät senkun rynnivät eteenpäin hurjaa vauhtia. Menossa on jo toinen KOLMAS kouluviikko, dissektiokurssin tentti häämöttää edessäpäin aivan liian lähellä ja viikonloppu on taas edessä.

Haluan sanoa muutaman lyhyen sanan dissektiokurssista. Keskustelu tästä kurssista on herättäny aikamoista polemiikkia, sillä eipä siitä ole liian kauaa, kun eräs kuopiolainen lääketieteilijä sanoi sosiaalisessa mediassa muutaman lyhyen sanasen liikaa. Tämä on kuitenkin ollut tähänastisen lääkisurani mahtavin kurssi, joten se kyllä ansaitsee maininnan. Tarkoituksena on tosiaan saada kokonaisvailtainen kuva ihmisen anatomiasta. Aikaisemmin ollaan yhden kurssin verran opeteltu lihaksia, luita ja niveliä ja sitten toisen kurssin verran elimiä, verisuonia ja hermoja. Kuvat on katsottu kuvastoista, ja lihakset opeteltu aika lailla tasoissa, joten kyllä vähän jännitti, että miltä ne sitten oikeasti "luonnossa" näyttää.

Eniten tosiaan pelotti oma suhtautuminen vainajaan. Meidämn astuessamme dissektiosaliin vainaja oli peitetty lakanalla, ohjaajamme kertoi hieman pohjatietoja hänestä (mä sanon itsepäisesti hänestä, vaikka mulle vähän naureskellaankin, musta tuntuu jotenkin barbaarimaiselta sanoa se) ja sitten lakana otettiin pois. Hieman siinä joutui hengittämään syvään. Musta ei olis ollut häpeä eikä mikään käydä haukkaamassa happea oven takana, ja pari kertaa kurssin aikana oon joutunut tekemäänkin niin. Ensi"järkytyksestä" toivuttuaan kyllä siinä pääsi sitten vauhtiinkin.


On kyllä ehdottomasti ollut antoisin kurssi. On AIVAN eri asia nähdä kaikki rakenteet elävässä elämässä, toinen toisensa päällä ja verisuonet ja hermot yhdessä supussa. On se jännä juttu, kun kaikki ei iiiihan näytäkään siltä kuin Netterin sivulla se ja tämä. :D Olen jo nyt oppinut tämän kurssin avulla aivan hurjasti, vaikka tietysti pohjatieto on antanut sen alkupotkun. Tänään kun olimme ryhmämme kanssa KYS:llä dissektiokurssiin kuuluvassa radiologian harkassa ja näimme erilaisia leikekuvia otettuna pitkinpoikin (hihi, niin kovin totta) kehoa, niin oli se hurja fiilis kun oikeasti erotti siellä sitä sun tätä! Tuli vähän sellanen JESH! Nyt vaan toivoisin että lukumotivaatio tulisi käymään, hänen kaverinsa innostus on kyllä jo minua tullut moikkailemaan. :)














Viikonlopuksi tämä tyttö pärähtää Helsinkiin käymään (VIHDOINKIN!) erilaisten juhlien merkeissä. On synttäreitä, läksiäisiä, brunssia, museoita, leffoja... Kaikkea ihanaa tekemistä!  Niin ja yksi työvuoro, vaikka on sekin oikeasti aika mukavaa. :) Onko siellä hurjasti lunta? Koska täällä on aivan mielettömästi lunta! Milloin tää lumentulo loppuu, koska tähän määrään hukutaan kohta. :D Toissapäivänä toinen mun rapun ovista ei auennut, kun sen eteen oli kasantunut niin paljon yön aikana tullutta lunta. :D aikamoista. Ooh, odotan jo innoissani ratikalla matkustamista lumisessa Helsingissä. <3 uih.
kuvat: googlen kuvahaku
PS: MIKS TÄÄ BLOGGER HEITTELEE NÄIT RIVIVÄLEI MITEN SATTUU? mur.