Hope, it is the only thing stronger than fear

Vietettiin perjantai-illan ratoksi pariskuntatapaamista Y:n ja sen kaverin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Pariskuntina ollaan muutenkin malliesimerkki siitä, kuinka pieni maailma on. Minä ja tyttöystävä-J oltiin samalla ylä- ja ala-asteella, mutta lukioon mentäessä yhteydenpito vähän katkes. Poikaystävä-E ja Y sen sijaan ovat olleet hyviä ystäviä ala-asteajoista lähtien. Yläasteella meidän kaksi eri porukkaa yhdistyi hetkeksi (minä ja Y ei todellakaan muisteta toisiamme siltä ajalta :D). Kun mä ja Y alettiin seurustella, alkoivat J ja E seurustella samoihin aikoihin, jolloin me alettiin näkemään taas enemmän, nyt pariskuntina. Kavereiden haukku on ollut meillä hoidossa, ja viime uudenvuodenaaton me vietettiin heillä. Tää totaalisen merkityksetön sepustus on vaan esimerkki siitä, kuinka pieni Suomi on. :D

Kuitenkin, oltiin siis Flamingossa syömässä ja leffassa. Syömässä käytiin Amarillossa, jossa mä söin ikisuosikkini eli vuohenjuustohampparin. Oikeesti, vaikka olisitte kuinka epäluuloisia vuohenjuustoa kohtaan niin kokeilkaa sellasta vuohenjuustohampparia jossa on kaverina paholaisenhilloa. Paholaisenhillo yksin - hyi. Vuohenjuusto yksin - ihan oukei. Yhdessä - pala taivasta sun suussa. :D Amarillolle kiitos myös erinomaisen nopeasta palvelusta, sisään tullessa kysyttiin ehditäänkö syödä jos alle tunnin päästä alkaa leffa, ehdittiin ja vielä ihan hyvin, ois kerenny vaikka popparit ostaa jos ois vaan mahtunu. :D

Leffana toimi kirjaan perustuva Nälkäpeli ( The Hunger Games). Omasta mielestäni varsin toimiva pätkä. Kyseessä ei ollu mikään vuoden mestariteos, eikä se varmastikaan mitään Oscar-ehdokkuuksia kerää, mutta ajoi asiansa perjantai-illan viihdykkeenä. Jennifer Lawrence oli roolissaan Katniss Everdeenina aivan loistava, tykkäsin hänen roolisuorituksestaan jo Winter's Bonessa hurjasti. Ihan eri sarjaa kuin ennen elokuvaa kahdessa trailerissa näkyvä Kristen Stewart. Hitto että se nainen ärsyttää mua, musta siinä vaiheessa ku toinen tekee pirusti rahaa näyttämällä vaan jokakohtauksessa ilmavaivaisen ja hämmentyneen välimaastossa olevana niin maailmassa on jotain väärin (sori nyt vaan jos joku tykkää kauheesti, musta se vaan on niin kaamee eikä osaa näytellä yhtään enempää ku puupökkelö). Samoin Josh Hutcherson Peetana oli hyvä, vaikka jäikin aika lailla kakkoseks Lawrencelle (kelatkaa et sekin on syntyny 1990!!! oon niin vanha). Mut hitto mua ärsyttää hulluna tässäkin leffassa näytellyt Woody Harrelson. :D Joka kerta ku mä nään sen miehen mä ajattelen vaan leffaa Surfer, Dude. :D Mä olin siis valmistautunu johonkin Twilight-tyyliseen pätkään, mutta kah, täytyy myöntää et odotan seuraavia leffoja varsin malttamattomana. Jopa seurueemme miehenpuolikkaat tykkäsivät, tosin Y valitteli yhtenäisyyttä Battle Royal -elokuvaan (ja kuultuani leffasta myönnettäköön, että leffat muistuttaa tosiaan aika paljon... tosin nykypäivänä taitaa olla totaalisen mahdotonta enää oikeesti keksiä yhtään mitään kokonaan omaperäistä). Kuitenkin, suosittelen lämpimästi, täytyykin kaivaa ne kirjat jostain ja ne luettuani manailla epäyhtenäisyyksiä. :D

kuvat google.com