It's been a long-time-no-see

Te ootte varmaan luullu et mä oon kuollu ja kuopattu. :D Melkein kaks viikkoo radiohiljaisuutta, valtavat pahoitteluni näin pitkästä äänettömyydestä. Tässä on viety naista ku pässiä, ja laskinkin matkustaneeni noin viikon sisään vähäiset 4500 kilometriä. Ottaen huomioon, etten välimatkallisesti kovin pitkälle matkannut (eihän Damiin oo kuin 1500 kilometriä), toi määrä tuntuu mun korviin suhteellisen suurelta. :D

Tähän väliin aattelin kertoa mun koulukuulumisia (joita olen kauhealla tavalla laiminlöynyt, ja kohta tämä fakta puraisee mua persuksiin). Tällä hetkellä mulla on siis tosiaan menossa HIStologian ja Lääketieteellisen BioKemia2 kurssit. LBK2:en luennoista mulla on toooooosi vähän sanottavaa; aiheet vaihtelevat mulla mielenkiintoisuusasteikolla unettavasta nuijanukutukseen. LBK2:ssa meillä on ollut kivoja pienryhmiä, joista kahdessa on käyty kotitehtäviä (hahahahaha :D) ja ollaan kahdessa pyöritty labrassa. Toisesta labraharkasta jäi päällimmäiseksi mieleen väsymys ja suhteellinen hysteerisyys, mut toisessa oli superkivaa. Ai miks oli superkivaa? No koska sai ottaa (ja valuttaa!) verta. Ei me vielä mihinkään laskimoon pistetty (onneks), mutta oli se mulle eka kerta kun sormestakaan otetaan verta. Ideana siis oli kolesteroliarvojen ja triglyseridi(=rasva)arvojen määritys, jota varten piti pistää kaverin sormenpäähän pistimellä ja kerätä siitä sitten putkeen verta. Mä kertoisin mielelläni kuinka loistavat arvot mulla oli, mut valitettavasti meidän kontrolliarvo heitti aevan häränpyllyä, joten meidän muutkaan arvot eivät olleet mitenkään vertailukelpoiset. Mutta triglyseridiarvot oli muistaakseni varsin mallikkaat. Sen sijaan voin kyllä kertoa, miten mallikas verenottopotilas mulla oli, ei yhtään itkenyt tai valittanut, vaikka ekasta reiästä ei tullu verta ollenkaan eikä se tokakaan oikein halunnut tarpeeksi vuotaa. Olihan siinä oikeesti hyvä fiilis, kemistin lääkärintakki päällä "rauhoittelemassa" potilasta. (Niin siis miten mun kuulu tätä ihoa venyttää? Ja tohon sivun pistetään, no nyt... Eiku sooori, mä unohdin laittaa tän pistimen oikeeseen kuosiin. :D) Mä sen sijaan vuodatin hienosti pari kapillaariputkilollista verta sormestani. :D

Nuorempana mulla on ollut aivan jäätävä piikkikammo. Kun me kolme vuotta sitten matkustettiin Intiaan Y:n kanssa, mä jouduin ottamaan maan miljoonia rokotuksia, ja viime keväänä erilaisista syistä mä jouduin monesti antamaan verta. Tää oikeesti helpotti kammoa, ja huomasin, että ei se nyt niin kauheen paha oo olla piikitettävänä.  Luultavasti ensi vuonna, kun me koulussa pistellään toisiamme ihan oikeastikunnolla, oon suhteellisen eri mieltä asiasta.

HIS:ssä ideana on siis tunnistaa "kuvasta" erilaisia solu- ja kudostyyppejä. Tää vois olla kiva kurssi, mut valitettavasti kaikki kudokset näyttää ainakin mun silmiin mikroskoopin luupin läpi marjapuurolta. Joo, osa näyttää tummemmalta, osa näyttää rakeisemmalta, osassa on enemmän sattumia, mutta loppupeleissä ne on kaikki marjapuuroa. Mä odotan valtavalla mielenkiinnolla HIS:n tenttiä, jossa ilmeisesti heijastetaan valkokankaalle kudosleikkeiden kuvia, joista pitää sitten tunnistaa erilaisia soluja ja tietysti myös itse kudos. Jeps, tulee olemaan... vähintään jännää. Uusinta on sitten vasta kesän jälkeen, koolio. Mun äiti oli tästä kurssista kuulemma aikoinaan ihan fiilareissa, eikä siis nyt voinut ymmärtää miks tää kurssi masentaa mua niin pahasti. On kuitenkin muistettava, et mun äiti oli aikamoinen nörä. <3

Muuten koulussa on suhteellisen hiljaista, mistä kielii myös se että vietän tän viikon kokonaan Helsingissä töitä paiskien. Kaikki odottaa jo malttamattomana KuoLO:n vappuviikkoa. Siitä on muodostunut jo käsite tuolla suurella muailmalla, ja pieni fuksi odottaa sitä ihan pähkinöinä! Ai niin, onhan mulla vielä ennen vappuviikkoa SOMO:n uusinta... Damn it. -_-

Palaillaan lähiaikoina (oikeesti lähiaikoina, lupaan!) muutamankin eri tekstin voimin, tulossa ainakin "viimeinen puristus"-postaus, juttua Damista ja Kehy-viikonlopusta. Stay tuned. :))