Välillä on niitä viikkoja, kun elämä tuntuu hyvältä ja onnistuneelta! Huolimatta maanantain SOMOn tentin skippaamisesta
(vaiko juuri siksi?) edellisviikko oli kokonaisuudessaan yksi parhaista pitkään aikaan. Maanantaina pääsin
(totaalisesta ompelutaidottomuudestani huolimatta) auttamaan kaveria pulassa, kun tein mitä kykenin speksimme puvustuksen hyväksi. Fiilis oli aika mainio, kun näki omien kätöstensä jäljen siinä kun ompeli suoraa viivaa eteenpäin! :D Mut hei, aika hyvin tytöltä joka on käyttänyt ompelukonetta viimeksi noin 13 vuotta sitten. Vielä kerran kiellon päälle, muistakaa kaikki turkulaiset, tamperelaiset ja stadilaiset käydä ostamassa omat lippunne KuoLOn speksikiertueelle. Ite kävin katsastamassa ihan virallisesti katsomosta käsin näytöksen lauantaina, ja oli kyllä hyvä! Perjantaina uusiksi ihailemaan itse painamiaan nauhoja. ;)
Tiistaina meille oli järjestetty
(ja olihan myös paljon ykköskurssilaisia järjestämisessä mukana) fuksisitsit, joilla sitsasi ainoastaan lääkiksen fuksit. Oli kyllä loistavasti järjestetty, ja kuulemma ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa nimenomaan tällaisella tavalla! Sitseissä parasta on ehdottomasti se, että plaseerauksessa sut on saatettu sijoittaa jonnekin ihan hassuun paikkaan, jolloin tutustuu uusiin mahtaviin tyyppeihin, joita ei välttämättä ole samalla tavalla aiemmin huomannut. :) Sitsikulttuuri on täällä kuulemma elänyt hieman hiljaiseloa, mutta pikkulintu kertoi että tähän on tulossa vähän muutosta. ;) Superia oli myös päivän liikuntasuoritus! Mä oon jo hetken kärsiny ikävästä penikkataudista, ja lyhytkin juoksu on saanut mut irvistelemään kivusta. Aluksi ajattelin, että tää on vaan tällaista tottumattomuutta, mä kun en kauheesti ole nimenomaan juossut, varsinkaan matolla. Mut kyllä se oli jossain vaiheessa todettava, että ihan turha edes yrittää, kun 5 minuutin juoksun jälkeen kipu rupes lähentelemään sietämätöntä ja jalkaterät läpsyä niin pahasti, että pelkäsin kompastuvani niihin. :D Maratoonari-isäpuoleni antoi vähän treenivinkkejä joululomalla, ja johan rupes säryt paranemaan. Kyllä tossa pitkän lenkin aikana, varsinkin loppupuolella, rupes polttelemaan tutulla tavalla, mutta ajattelin että hengittelen vaan kivun läpi ja hyvin se onnistui! Treenin jälkeen teki mieli poistua matolta voitonmerkkiä heiluttaen! :)
Keskiviikkona vietettiin Terveystieteilijöiden talviriehaa, jossa eri ainejärjestöt olivat järjestäneet rasteja joissa piti sitten tehdä yhtä jos sun toista, parhaimpana esimerkkinä heilutella Teppoa
(?). :D Hauskaa oli, ja saipahan käyttää taas hyvillä mielin ikiomaa mustaa haalaria! <3 ooh, pussailen sitä aina välillä henkisesti
(ehkä myös fyysisesti) tuolla mun vaatehuoneessa. :) ja KERRANKIN sitä osas lähteä bileistä ajoissa, niin että seuraavana päivänäkin oli vielä hyvä mieli.
Torstai meni autellessa speksihommissa, ja aah perjantaina Y tuli Kuopioon. Olipa upee fiilis taas nähdä, vaikka siitä on vain viikko kun viimeksi nähtiin. Näinhän se on, et varsinkin tällaisina kiireisinä viikkoina, kun vedetään sopivasti ristiin eikä Skype-keskustelutkaan oikein ota onnistuakseen, tulee toista kovasti ikävä. Pakko kai se on myöntää, että matkustaminen Helsinkiin ja takaisin on syönyt mun rahoja niin ankaralla kädellä, että toukokuussa en usko tekeväni yhtään matkaa pääkaupunkiseudulle. :( Jos kesän alussa haluaa elää muullakin kuin ilmalla, on pakko tehdä kompromisseja.
Lauantaina vietin koko päivän ruokaa tehden, sillä sunnuntaina mä järjestin meiän kaveriporukalle brunssin! Oli vähän ku jouluna, kun herkkua oli siinä monenlaista. :D Y:kin oli suhteellisen tyytyväinen, kun makaili sohvalla pelaten pleikkaa ja katsellen telkkaria ja mä puuhailin keittiössä
(tosin miekkonen vaikutti vähemmän tyytyväiseltä, kun vispattiin vaniljavaahtoa käsin kello kaksi yöllä kuohkeaksi ;D) Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa tekemään KUNNOLLA ruokaa, yksineläjänä kun harvoin tulee tehtyä mitään. :( se on musta ihan järjettömän harmi, mä kun nautin ruuan tekemisestä
(ja kyllä myös syömisestä) ihan mielettömästi. Voi vitsi ku mä nautin siitä et ihmisiä tulee ja menee, ja hyvä meininki pysyy yllä ja ruokaa riittää ja kahvipannu huutaa... Ehkä mä oon sittenki valinnu ammattini väärin, tällä hetkellä unelma-ammattina on tomaatinkaivertaja. :D
Kaiken kaikkiaan I-HA-NA viikko, vähiten tähän ei vaikuttanut melkein joka päivä auringonpaisteeseen herääminen, vaikkakin myöhemmin onkin harmaantunut ja tänään tullut taas senttikaupalla lunta. :D hyviä uutisia on muutenkin riittänyt ja lähi- ja kaukotulevaisuus taas vähän kirkastunut... Ja kunhan tänviikkoisesta Embryn tentistä selvitään niin taas matkataan 400 km etelään! Nyt yritän toteuttaa uutta uuden-viikon-lupaustani ja mennä nukkumaan ennen 12. Kaikille oikein mainiota viikon alkua, toivottavasti tää hyvä mieli tarttuu teihinkin! :)
kuvat we heart it ja google.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti