By the way, I made it through the day

Kaikki tietävät nää päivät (ja heti alkuun kuulostaa tyyliin menkoilta :D). Aamulla nukuin pommiin, vaikka poikaystävä on ostanut hienon herätyskellon. Tai noh, nukuin just niin pitkään, että ehtisin kouluun ajoissa jos kiirehtisin tositosi paljon. Mutta sit jäis Hesari lukematta. Ja aamiainen syömättä. Joten "aamuluennot" - skip. Once again. Tyhmätyhmätyhmä. Ulkona hiton harmaa sää, taivas riippuu just ja just talon yläpuolella, ja illalla kuulemma viel sataakin.

Aamiaisen tekoon. Eiliseltä jäänyt suodatinpussi menee rikki tiputtaen kaikki kahvipurut lattialle. Puuro räjähtää mikrossa. Hesari on repeytynyt, eikä siellä edes ole oikein mitään luettavaa. Sarjakuvatkin oli ihan tyhmiä, edes ikisuosikki Fingerpori ei hauskuta. Vilkasen kelloa, taas tulee kiire. Voi mömmö! Edessä vaatekriisi; oon pessy mun sortsit vahingossa liian korkeessa lämpötilassa ja ne on kivasti kutistunu, joten hirvee kiemurtelu et saisin ne päälleni. Tässä vaiheessa mä kiroilin ku merimies ja jopa tein kaikkien animaatioiden/komedioiden pyhän liikkeen, eli potkasin sängynkulmaa niin, et hetken luulin et mun varvas murtu. Mut hei, kiva päivä edessä!

Pääsen vihdoin ulos ovesta ja tajuu et mulla on noin 15 minuuttii aikaa 20 minuutin matkaan. Ehdin kävellä noin 100 metriä ku iPod ilmoittaa et aku lopa. Totta kai. Aikaa säästääkseni meen oikoreittiä. Mulla on mun uudet Converset, sellaiset matalat. Enkös mä siis luonnollisesti uppoa reiteen asti lumeen. Ja samalla ku mä yritän pyristellä sieltä pois niin mun toinenkin jalka uppoaa lumeen. Tässä vaiheessa mietin, et jos mä vaan jään makaamaan siihen, niin kauankohan joltain menis löytää mut ja jaksaisko se joku kantaa mut sit takas kotiin. :D Päätin kummiskin pyristellä itseni irti lumisesta loukosta (Helsingissä oli enää tositosi vähän lunta ku viime viikonloppuna olin siel, ja täällä niin paljon että siihen voi UPOTA) ja matkata kouluun. Jossa oli pahaa ruokaa. Tietty. Seuraavana oli supertylsä histologian luento. Aihe on mielenkiintoinen, mutta voi luoja ne luennot saa mut repimään mun hiuksia. Ja lukemaan H&M:n kuvastoa. Ja koristelemaan kalenteria.

Mulla on ollu viimeiset pari päivää vaihtelevasti kipee olo. Eilisen BodyAttackin aikana sykkeet oli ihan älyttömän korkealla tasolla, vaikka yritin tehdä rauhallisesti, joten päätin et tän päivän jumppa jää nyt kyllä väliin. Pohdin, et mitä muuta mä voisin tehdä. No hei, en vittu mitään pardon my french. Kuopio on totaalisen surkea paikka tekemisille, joihin ei liity urheilu tai kotona makaaminen. Ainakin tällaiselle mörrimöykylle. Ensin ajattelin mennä ihan vaan kävelemään, mutta toi harmaa, vettä tihuttava taivas vesitti mun suunnitelmat. Sit ajattelin mennä leffaan. No mutta, täällä Kuopiossahan on Finnkinon Star-elokuvateatteri. Jossa menee noin 5 elokuvaa. Joista kaksi on piirrettyjä, kahta en halua edes nähdä ja yhden oon luvannu käydä katsomassa kaverin kanssa Helsingissä. Oh well. Päätin siis mennä kotiin, hautautua kolmen peiton alle piiloon maailmaa, ja kuunnella surullista musiikkia. Kurkistan täältä aina välillä vain moikatekseni lempimiehiäni, eli Beniä ja Jerryä.

Voi onneksi tän päivän loppumiseen on enää 3,5 tuntia. Huomiseksi on luvassa kaikkea hauskaa, saanhan tuijottaa lähes neljä tuntia mikroskooppiin, oi jee! Ai niin, oon saanu muutaman viestin sähköpostiin että miks oon niin negatiivinen vaikka elän monen unelma-arkea. Haluan vakuuttaa, että ensinnäkin mä oon totaalisen epä-negatiivinen ihminen. Mutta kukaan ei voi aina olla täynnä auringonpaistetta, eikä kukaan voi aina syödä perhosia ja kakkia sateenkaaria. Mä voisin kirjottaa tänne, kuinka käyn jokaikisellä luennolla ja kuinka sen jälkeen viel aktiivisesti kotona opiskelen ja kuinka ihanaa tää onkaan. Mut musta on kivempi, niin teille lukijoille ku mulleki, olla vaan rehellinen. Huomenna on uus, toivottavasti parempi, päivä. :)

PS: Ainut positiivinen asia on Embryn läpipääsy suhteellisen hyvällä arvosanalla. :)