Itä-Stadin bad luck lovee, toisil jää pelkkää paskaa haaviin

Käytiin Y:n kanssa minilomallani katsomassa paljon puhuttu Aku Louhimiehen Vuosaari-elokuva. Oon jo pidemmän aikaa halunnu nähä tän, niin paljon tästä on puhistu piireissä jos toisissa. Oon aiemmin nähny saman ohjaajan Paha maa -elokuvan, ja tiesin että kyllä sieltä laatukamaa tulee, vaikkakin synkkää. Ohjaaja itse on kommentoinut elokuvaansa näin: "Paljon näyttelijöitä, paljon teemoja, päällimmäisenä halu tulla nähdyksi, kosketetuksi ja rakastetuksi."  

Mä oon aikamoinen itkupilli leffassa kuin leffassa. Äidin mukaan musta on kivaa itkettää itteäni vakavilla, synkillä ja surullisilla elokuvilla, ja mikäs siinä jos elämässä ei oikeesti oo mitään muuta itkettävää kuin filmit. Silloinhan vois melkein sanoa elämän olevan aika hyvällä tolalla! :) Tällä kertaa mun kyynelkavanat kuitenki tuntu olevan poikkeuksellisen aktiiviset, ja nyyhkytin koko leffan läpi niin pahasti, että Y joutu sanomaan mulle et rauhotu nainen. :D

Elokuvan paikkana toimii tosiaan Vuosaari, mutta periaatteessa se vois sijottua ihan mihin tahansa. Ongelmat ei muutu mikskään ollaan sitten Vuosaaressa, Kalliossa tai vaikka Skattalla. Pimeys, lumi ja asfaltti (asValtti? asFValtti?) on vallitsevia elementtejä, ja surullisia ihmiskohtaloita tarina täynnä. Leffa ottaa kantaa moniin arkipäivän asioihin; alkoholisoitumiseen ja yksinhuoltajuuden vaikeuteen, eroon, sairauteen, kiusaamiseen... Siinä missä Paha maa oli ainoastaan ahdistava, musta oli ihanaa nähdä tässä leffassa myös toivonpilkahduksia paremmasta, vaikkakaan ei helpommasta tulevaisuudesta.

Musta kaikkein parhaimman roolin teki Laura Birn sekoilevana, alkoholisoituneen ja pössyttelevänä Iriksenä. Toisen hyvän roolisuorituksen teki muusikko Deogracias Masomi velkojiaan pakoilevana Makena. Yhdessä pariskunta oli samalla hupaisa ja äärettömän surullinen. Lisäksi kiitosta saavat erinomaiset lapsi- ja teininäyttelijät!

Neuvonani sanon, että älkää lähtekö katsomaan elokuvaa ilman nenäliinoja ja ilman paijaavaa seuralaista. Leffa jätti muhun niin surullisen ja ahdistuneen fiiliksen, että näin yöllä painajaisia ja vielä muutamankin päivän päästä olin sitä mieltä että ihmiskunta on kamala ja kaikkien pitäis vaan kuolla pois. :D